Teemmekö oikeita tekoja, asioita ja ajatuksia

Yleisessä keskustelussa on ollut Suomen sosiaaliturva- ja terveydenhoito liittyen viime vaaleihin. Ongelma Suomessa  on resurssit;kuinka saada riittävästi osaavaa henkilökuntaa, toimijaa, yrittäjää ja osaamiseen hankintaan tarvittavia verotuloja. Resurssien saamiseen liittyy olennaisena osana koulutus aina perusopetuksesta yliopistoon saakka. Tänä päivänä kansalaisen on helpompi saada koulutusta kuin koskaan ennen, on julkishallinnon takaama opetus ja runsain mitoin omaehtoisen koulutuksen kautta saatavaa opetusta.

Koulutus on voimavara ja yksi tärkeimmistä perustarpeista, jotta kansalaisesta kasvaisi toimiva yksilö globaaliin maailmaan. Outoa on se, että kasvatus- ja opetushenkilöstö kokee enemmän kuin koskaan uupumusta ja riittämättömyyden tunnetta, vaatimuksia  omaan tekemiseen, mutta palkintoja omalle osaamiselle ei ilmeisesti tule, koska on suuria  huolia tekemisen tasosta ja tuloksista.

Minusta koulutushenkilöstö tekee paljon töitä, mutta järjestelmä ei ilmeisesti tue ja palkitse, sama koskee julkista terveydenhuoltoa. Kun ihminen syntyy valmiiseen tai valmiimpaan yheiskuntaan, jossa on ilmaista lapsuuteen liittyvä terveydenhuolto ja koulutus, näkyy se arvostuksen puutteena ja piittaamattomuutena palvelun tuottajiin. Kaikki tiedämme, kuinka tärkeää on varhaiskasvatus ja -opetus, mutta julkisen resurssien puutteiden vuoksi palvelun tuottajat ilmeisesti kokevat palkkatason ja vaatimustason kohtaavan huonosti toisensa. Vaikka kuinka kaikki arvostavat näitä ammattikuntia, on ongelma riittämättömät verotulot. Toki on mahdollisuus onneksi käyttää myös yksityisiä palveluntuottajia, mutta palvelun maksu ei aina varmasti ole tae hyvälle lopputulokselle, siihen voi hakea syitä perusasenteissa työn tekemiseen ja koulutukseen.

Kun palvelu on ilmaista, niin  kummallisen usein siihen suhtaudutaan vähemmän arvostavasti, ei osata nähdä kuinka paljon se kuitenkin maksaa, se vain maksetaan verotuloista niin, että sitä ei suoraan osata nähdä. Minusta pitäisi olla jokin tapa kertoa ilmaisen palvelun tuottamisesta johtuva maksu, että palvelun käyttäjä näkisi, mitä hän on saamassa. Sama asia koskee hallinnon päättäjiä, kuinka näkisimme, että heidän työllään on arvoa ja mihin päätökset vaikuttavat.

Poliittiseen päätöksen tekoon vaikuttaa puoluepolitiikka, jos se on opittua ja sen varaan tehdään toimiminen, ei välittömään suoraan päätöksentekoon osata aina panostaa oikein vaan turvaudutaan vanhaan malliin. Tämä näkyy nyt Eurooppaa kohtaavassa kriisissä, jossa yksi maa joutuu kohtaamaan väkivaltaisen päällekäymisen, kun maa on vielä nuori demokraattinen toimija ja siksi yksin, Ukrainan kärsimys koskettaa meitä kaikkia.

Päättäjiltä vaadittaisiin kykyä, osaamista ja halua tehdä kansakunnan kannalta oikeita päätöksiä oikeaan aikaan. Yhä edelleen, vaikka tapahtumat ovat olleet kauheita, silti moni päättäjä vastaa kysymykseen halutaanko olla yhdessä muiden kanssa vai riskeerata oma turvallisuus, kyse on nyt Nato jäsenyydestä, vastataan vain, ei tarvitse nyt tehdä päätöksia, jäsenyyden aika ei ole nyt, voi vain kysyä milloin? suuria muutoksia on tullut turvallisuustekijöihin, annetaan silti ajan kulua, kyllä onnenkantamoiset asiat hoitaa. Minusta se on uskomatonta piittaamattomuutta Suomessa, kun puolueliturgia korvaa oikeat päätökset ja vastuun kansalaisten turvalllisuudesta, onko se nykyisen yhteiskunnan asenteen heijastuma, joka johtuu ongelmista koulutuksessa, jossa vastuuta ja asennetta kykyä  ja tulla tulla toimeen erilaisten kansakuntien kanssa ei riittävästi arvosteta. Moni päättäjä yhä edelleen sanoo, että ei tarvitse tehdä päätöksiä nyt, ilmeisti on nälkä ja ruokatunti on tulossa tai muuten vaan on vaikea tehdä ratkaisuja. Kysyn päättäjiltä, onko kansalaisten turvalllisuus yhdentekevää, kun jokainen, joka asiaan on paneutunut tietää,että jos joudumme sotilaallisen toiminnan kohteeksi, seuraa siitä kuolonuhreja, loukkaantuneita ja tuhoutuneita elämisen mahdollisuuksia, miksi ihmishengellä ei ole väliä tai tuhoutuneella maalla?

Arja Kolehmainen  10.03.2022 Fuengirola