Kehysriiheen pohdintaa julkishallinnon toimenkuviin kuuluvat edut vastaan vähäosaisten sosiaaliedut

Julkisuudessa on käyty keskusteluja sosiaalietuuksien leikkauksista ja ovatko ne kohdentuneet oikein erityisesti opposition mielestä.

Maailmantaloutta kuten Suomenkin taloutta on koetellut inflaatio ja sen seurauksena korkeammat korot, jolla käydään taistelua inflaatiota vastaan, se tarkoittaa, että kysyntää hillitään korkeammilla koroilla, jotta se ei enää aiheuttaisi hintojen nousua. Toinen ongelma on ollut energian hinta, jota on voitu pitää yhtenä päätekijänä inflaatiokehitykseen. Koronapandemia aiheutti loputtuaan kysyntäpiikin ja ongelmat toimitusketjuissa globaalisti samoin Venäjän käymä hyökkäyssota Ukrainaan ja siitä aiheutuneet pakotetoimet,joilla on ollut oma osansa inflaatiokehitykseen.

Vaikka työllisyyskehitys on ollut aikaisempaa parempaa ja sen tuomat kohonneet verotulot valtionkassaan suuremmat, menoja on kuitenkin lisätty pysyvästi selvittämättä niille riittävää tulokehitystä. Vaikka siis työllisyys on hyvällä tasolla, näillä julkishallinnon kustannuksilla pysyvä vaje tulisi olemaan yli 10 miljardia vuosittain ellei enemmänkin, jos kuluille ei tehdä jotain ja toimintoja tehostettaisi.

Vaikka moni leikkaus tuntuu harmittavan kipeältä niille, joihin se kohdistuu, voidaan kuitenkin kysyä, onko meillä koskaan enää varaa erääseen maailman raskaimpaan julkishallintoon ja OECD maiden korkeimpaan tai lähes korkempiaan verotukseen. Edellä mainitut seikat osoittavat, että huomattavasti on tehostamisen varaa julkisten varojen käytössä. 

Jokaiselle ihmiselle elämä on merkityksellistä ja sitä kautta koko yhteiskunnalle. Ihmisen elämän arvokkuus perustuu siihen, että hän voi ja osaa kunnioittaa itseään, osaa vaatia itseltään riittävästi ja myös vaatia itselleen riittävästi voidakseen tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jokainen tietysti mielellään ottaa vastaan rahallista tukea se mitä tarjotaan, ei häntä voi  siitä syyttää, mutta päättäjien on kyettävä tekemään oikeita ratkaisuja, jotka ovat sekä kansalaiselle, että yhteiskunnalle eduksi. Itseään kunnioittava ihminen haluaa tehdä työtä, jotta saa siitä palkaa ja lisäksi muita sosiaalisia tapahtumia ja ihmissuhteita, työ tekee ihmisen kokonaisemmaksi kuin olla ilman työtä, vastikkeeton raha pitkällä tähtäyksellä tuottaa vääriä käsityksiä talouden kierrosta ja sen lainalaisuudesta, eikä se tuo välttämättä hyvää mieltäkään, toki se saattaa auttaa pahimman yli, mutta pysyvänä ratkaisuna ei toimi kenelläkään.

Jos sosiaalietuus on enemmän kuin saatavilla oleva työstä saatu korvaus, velvoittaako se julkishallintoa käyttämääm se  työntekijöiden (yritysten) tekemillä verovaroilla, kun vain yksityisen puolen verot ovat sitä koko  kakkua tekemässä. Kaikki muu julkishallinto, sen työntekijöiden palkat ja etuudet ovat samasta kakusta, kuin sosiaaliset etuudet. Samoin kuin yrityksen on kamppailtava kilpaillussa yhteiskunnassa ja vain kannattava yritys kykenee työllistämään ja maksamaan veroja, samoin valtion olisi toimittava mielestäni kannattavasti ja tuotettava tarvittavat ja mahdolliset palvelut tuottavasti ja samalla pidettävä yhteiskunta toimivana, jos sosiaalietujen varassa eläminen olisi tavoite, ei mikään yhteiskunta kykene toimimaan oikein ja mielekkäästi.

Kun huolehditaan heikompiosaisten etuuksien maksamisesta ja kenties vähentämisestä, on myös pantava samalle viivalle hyvätuloisten julkishallinnon työntekijöiden saamat palkat ja erityisesti etuudet. Minusta jokainen tälläinen etu on pantava rinnakkain ja käytettävä tarveharkintaa, kumpi on oleellinen ja tarpeellinen. Julkisella puolella on paljon työntekijöitä kuten poliisit, sote-työntekijät, opettajat ja varhaiskasvatukseen liittyvät toimet, tiedämme että  edellämainitut työtehtävät ovat avainasemassa palvelujen tuottamisessa ja niitä tarvitaan kipeästi. On myös hallinto, jota voidaan tarkastella todella tarkasti, milloin se on tehokasta ja onko siellä juuri niitä etuuksia, joita voidaan miettiä tarpeelliseksi, kun palkatkin siellä ovat huikeasti enemmän verrattuna normityöntekijään, eli sillä palkalla tulisi toimeen, ei tarvittaisi turhia lisäetuuksia, ymmärrettävästi on tehtäviä, joista maksetaan matkoista ym. , jotka ovat tarpellisia yhteiskunnan kannalta. Tulee vain mieleen paljonko valtionhallinto, eduskunta, hyvinvointialueet ja sen hyvätuloiset ihmiset miettivät, kun käyttävät ilmaisia palveluja, onko ne aina tarpeellisia tai edes kohtuullisia, esimerkkinä piipahdetaan toisella puolella maapalloa yksityiskoneella kolleegaa tervehtimässä ilman todellista poliittista agendaa. Tai palkataan avustajia paikkaamaan omaa osaamistaan, joka kuitenkin pitäisi olla ainakin välttävästi hallussa. Mielestäni julkishallinnon tehtäviin kuuluu osaaminen ei vain valmiiksi pureksittujen asioiden esittäminen.

Muistuttaisin vielä Sipilän hallituksen ansioita; he vähensivät omia palkkioitaan, eivät palkanneet turhia poliittisia avustajia tai ainakin vähensivät niitä, samoin yhdistivät ministeriöitä eli heillä oli osaaminen ja halu tehdä, samoihin aikoihin Presidentti Niinistö vähensi tuntuvasti omaa palkkiotaan tai oliko niin, että ei ottanut korotusta itselleen, summa taisi olla huikeat satatuhatta!!!!. Minusta niin hieno esimerkki, että pystyykö kukaan vastaavaan enää?.

Nytkin eduskunta nosti omia palkkojaan ymmärrettävästi, kun inflaatio laukkaa, mutta siellä saatavat ilmaispalvelut ovat niin suuria, että palkkoja voisi miettiä siltä kannalta ja erityisesti, jos kantavat huolto vähäosaisista, voisivat luopua niistä asioita, jotka vievät yhteisestä kakusta pois. Minusta nämä palkat ja edut pitäisi olla täysin läpinäkyviä. Tavallinen kansalainen on kunnollinen ja kunniallinen yleensä, he yleensä automaattiseti auttavat omista tuloistaan hädänalaisia hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta ja ehkä muutenkin, tekevät paljon ilmaista talkootyötä  kuten nuorten vapaa-ajan harrastusten toimissa ja muussa auttamisessa.

Minusta urheilu ja siihen liittyvät kilpailut ovat hyvä esimerkki tehokkaasta työstä; kun voittaa kilpailun, siinä ei yleensä kepulikonstit riitä, nyt kun doping aineitakin tarkasteaan hyvin. Hyvää urheilutulokseen vaaditaan paljon työtä, ympäristön tukea ja lahjakkuuta ja voittoon vielä hyvää onnea, kun sitten voitto tai hyvä sijoitus saadaan, on se todella ansaittua. Työelämässä saisi olla samanlaiset säännöt, ahkeruutta arvostettaisiin kuten osaamista ja palkinto annettaisiin oikealle henkilölle. Jos karkeasti arvioidaan, kuinka jossain työpaikoissa tehdään, niin urheilukilpailun selittäjät ja asiantuntijat pokkaisivat palkinnon ja urheiljalle osoitettaisiin  takahuone tai annettaisiin potkut ja pyydettäisiin sitten myöhemin tekemään seuraava palkinto.

Siksi toivoton määrä palkattuja asiantuntija avustajia varsinaisten tekijöiden tekemisiä selittämään ja valtaisa keskinäinen raportoini kaikesta tapahtumasta, jotta toimeen palkattu poliittinen henkilö sitten voisi kertoa ja esittää kuinka voitti kilpailun; palkataan siis virhanhaltijoita, sihteereitä ym varsinaisen tehtävän tekijän toimia selittämään.

Nyt kun budjettiriiheen ryhdytään, olisi varmaan hyvä tarkastella näitä kaikkia asioita yhdessä.

Arja Kolehmainen 15.9.2023 Helsinki