Sananvapauden haasteet 

"Ajatukset, joita meillä on valveilla ollessamme, voivat ilmaantua myös nukkuessamme ilman, että mikään näistä olisi tuolloin tosi,  Rene Descartes teeskenteli, ettei mikään mieleen tullut ajatus ollut  todempi kuin  hänen uniensa illuusiot. Mutta heti sen jälkeen hän  pani merkille, että kun näin ajattelee, kaiken olevan epätotta, oli välttämätöntä, että, joka tätä ajattelee, oli jotakin. Ja  hänen huomatessaan, että tämä totuus - ajattelen, siis olen olemassa - oli niin luja ja varma, etteivät skeptikkojen yltiöpäisimmätkään olettamukset voineet sitä  horjuttaa,  hän päätti voivansa  epäröimättä ottaa sen ensimmäiseksi periaatteeksi etsimälleen filosofialle."

René Descartes(1596-1650) oli ranskalainen filosofi, matemaatikko ja tutkija, hän kävi laajaa kirjeenvaihtoa tiedemiesten ja oppineiden kanssa. Descartes sai parhaan mahdollisen koulutuksen uudessa kuninkaalisessa oppilaitoksessa College de LaFléchessa, aikansa edistyksellisemmässä koulussa, jota jesuiitat johtivat. Descartes valmistui oppilaitoksesta 1614 ja jatkoi opintojaan Poitiersin yliopistossa, jossa suoritti lakimiehen tutkinnon 1616, hän ei jatkanut akateemista uraa vaan liittyi vapaaehtoisena Nassaun ruhtinas Moritzin armeijaan ja vietti useita vuosia matkustellen. Hän huomasi, että vaikka oli saanut hyvän koulutuksen, niin koki, että tiesi vain vähän. Descartes ymmärsi kuinka vajavaisesti perinteiset oppiaineet ja tieteet vastasivat hänen odotuksiaan. Hän halusi matkustaessaan tutustua mahdollisimman paljon asioihin ja ihmisiinja hänestä tuli itsenäinen tutkija ja totuuden etsijä. Hän esitti päämääräkseen kehittää tutkimusmetodia, joka noudattaisi matemaattisten tieteiden mallia. Hän perehtyi optiikkaan, miten ihmisen silmä näkee valon taittumisen ja kuinka pitäisi linssiä hioa, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä tulos, kirjassaan  Optiikka hän havainnoi tarkoin piirustuksin asiaa ja toivoi, että joku kädentaitaja rakentaisi hyvän kaukoputken.

"Uuden ajan optiikan tutkimuksen aloitti vasta nykyaikaisen valo-opin isänä pidetty Johannes Kepler. Vuoden 1604 ensimmäisenä päivänä Kepler esitteli keisarille Astronomiæ Pars Optica -teoksen käsikirjoituksen, jonka laatimiseen hän oli saanut aiheen aiemmin tapahtuneista auringon- ja kuunpimennyksistä. Teoksessaan hän väitti valon voimakkuuden olevan kääntäen verrannollinen valonlähteen etäisyyteen ja valonnopeuden olevan äärettömän suuri. Tässä samassa teoksessa Kepler selitti ensimmäisen kerran oikein kuvan muodostumisen verkkokalvoille: kuva on verkkokalvolla väärin päin, koska silmän etuosan linssi kokoaa silmään saapuvan valon ennen verkkokalvoa. Hän yritti selittää myös, miten taitekulma valon taittuessa riippuu tulokulmasta, mutta epäonnistui tässä. Paremmin tässä ongelmassa suoriutui hänen aikalaisensa  Willebrord Snellius. Laki nimettiin hänen mukaansa Snellin laiksi, vaikka hän itse ei tulosta julkaissutkaan; sen julkaisi vasta myöhemmin Christian Huygens.  Nykymuotoonsa lain johti vuonna 1644 filosofi René Descartes. Lopulta Pierre de Fermat   täydensi lakia lisäämällä vuonna 1657 siihen yhteyden valon nopeuteen väliaineissa. Kepler auttoi Galileita  rakentaman kaukoputken parantamisessa." Wikipedia

"Descartes näki unessa näyn, jonka kautta hän "löysi ihmeellisen tieteen perustan". Tästä tuli merkittävä käänne nuoren Descartesin elämässä ja hänen analyyttisen geometriansa perusta. Hän omisti loput elämästään tämän matematiikan ja luonnon välisen yhteyden tutkimiseen. "

Hänen työtään täydensivät myöhemmin tiedemiehet, jotka lopulta loivat nykyfysiikan ja matematiikan perusteet, ennakoiden uuden ajan alkua 1700 luvun valistuksen aikaa sekä teollista vallankumousta.

Descartesin kirjat olivat kiellettyjä, kuten monien muidenkin tieteen saavutukset, kun katolinen kirkko inkvisitio tuomioistuimella pyrki pitämään yllä pysähtynyttä maailmankuvaa ja hallinnoimalla näin poliittiikkaa ja taloutta.  Vuonna 1614 kirkko tuomitsi Galilein ajatukset maapallon liikkeistä vaarallisiksi ja lähes harhaoppisiksi. Galilei puolustautui, mutta kirkko nuhteli taas häntä julkisesti 1615 ja kielsi esittämästä kopernikaanisia ajatuksia.  Teoksen  Dialogo dei due massimi sistemi del mondo ( Dialogi kahdesta suuresta maailmankuvasta 1632) vuoksi  Galilei joutui inkvisition eteen ja tuomittiin loppuiäkseen kotiarestiin, kun Descarters kuuli tästä, pelästyi hän ja poltti omat muistiinpanonsa, hän myös teoksissaan pyrki löytämään keinon ilmaista asiansa niin, että katolinen kirkko hyväksyisi kirjat.

Descartes tutki taivasta ja päätyi vastoin katolisen kirkon oppia aurinkokeskeiseen maailmankuvaan, esimerkkinä pohdinta Liikkeestä pituussuunnassa:

"Sen sijaan planeettojen kiertokulkua Auringon ympäri kutsutaan liikkeeksi pituussuunnassa.Tässäkin ne poikkeavat sikäli, etteivät ne ole kaikkialla täsmälleen samalla etäisyydellä Auringosta. Meidän aikanamme Saturnus on noin etäisyytensä kahdeskymmenesosan verran kauempana Auringosta Jousimiehen kuin Kaksostenmerkissä. Jupiter on kauempana Vaa ´an kuin Oinaan merkeissä ja vastaavastimuillakin planeetoilla on aphelinsa ja perihelinsa muissa paikoissa. Mutta muutaman vuosisadan kuluttua tämän kaiken havaitaan muuttuneen ja yksittäiset planeetat yhtä lailla myös Maa, leikkaavat eri paikoissa sen tason, jossa ekliptika nyt on, ja kallistuvat radoillaan enemmän vähemmän suhteessa siihen. Samoin niiden suurimman ja pienimmän etäisyyden Auringosta huomataan olevan muissa merkeissä kuin nyt."

Hän pohti aikalaistensa kanssa maailmankaikkeutta kuten Tykon hypoteesin mukaan olisi sanottava, että Maa liikkuu oma keskuksensa ympäri. "Mutta sanon vielä lyhyesti, millä tavalla Maalle osoitetaan enemmän liikettä brahelaisen kuin kopernikaanisen hypoteesin mukaan - brahelaisen hypoteesinhan hyväksyvät nykyisin yksissä tuumin kaikki - kopernikaanisen hypoteesin torjuvat."

Descartesin isä oli lääkäri ja hänellä oli hyvät tiedot ihmisen kehon ja siihen liittyvien hermoston, sisäelinten, verisuonien ja sydämen sekä keuhkojen toiminnoista, hän oivalsi, että ihmisen tunteet ja ajatukset vaikuttivat fyysiseen kehoon ja terveyteen, hän nimitti tätä voimaa passioksi.  

Matemaattinen ajattelu kehittyi geometrian ja sen helpommaksi tehtäväksi matemaattisen ilmaisun algebran kehittymiseen, kun laskutoimitukset olivat työläitä, hän oivalsi, että lukujen sijasta oli helpompi käsitellä kaavoja, funktioita kirjainten avulla.

"Jos esimerkiksi kysytään suorakulmaisen kolmion hypotenuusa, kun kateettien pituudet ovat 9 ja 12, niin matemaatikko antaisi vastauksen neliöjuuri 225 eli 15. Me taas merkitsemme numeroiden 9 ja 12 tilalle kirjaimet a ja b, jolloin huomaamme  hypotenuusan olevan neliöjuuri a2(toiseen)+b2(toiseen) näin tekijät pysyvät erillisinä, kuin ne luvuilla sekoittuvat yhteen."

Fysiikka oli hänen mielestä osa filosofiaa ja hän pyrki järkeilemään kaiken analyyttisesti ja sen pohjalta myös Newton teki tieteen kannalta merkittävät matemaattiset fysiikan kaavat, jotka edelleen ovat meidän fysiikan perustietoa. 

Descartes havaitsi painovoiman vaikutuksen, se tapahtui siis jo ennen kuin Newton huomasi omenan putoamisen, mikäli se tarina on oikea. Descartes  oli siis selvillä painovoimasta, kun hän pohti taivaankappaleiden liikettä: "Sama saa aikaan sen, että taivaan aine pyrkii etääntymään kaikista pisteistä, jotka ympäröivät kutakin kiintotähteä tai Aurinkoa"

Sillä niin kuin näemme saman painovoiman, joka ohjaa ilmassa vapaasti putoavaa kiveä suoraankohti Maan keskusta, kuljettavan kiveä myös keskuksesta viistoon poiketen, kun jonkin tason kaltevuus estää kiveä liikkumasta pystysuoraan." Kuten aikalaisensa niin Descartes myös huomioi Keplerin havainnot ja päätelmät ja perusti myös siihen näkemyksensä aurinkokeskeisestä maailmankuvasta ja sen, että maa pyöri oman akselinsa ympäri, josta vuorokausivaihtelut johtuivat. 

Alla kirjeenvaihtoa ja pohdintaa Elisbethin ja Descartesin kanssa:

Herra Descartes

"Kun tutkin suosittelemaanne kirjaa, löysin paljon kauniisti muotoiltuja kohtia ja hyvin ajateltuja mietelauseita, jotka antavat minulle aihetta miellyttävään mietiskelyyn, mutta eivät opeta minua siinä, mitä hän käsittelee, koska ne ovat vailla metodia ja koska tekijä ei noudata edes sitä mitä hän on esittänyt. Sensijaan, että näyttäisi lyhimmän tien autuuteen, hän tyytyy osoittamaan, että hänen rikkautensa ja ylellisyytensä eivät estä sitä. Tämän minun on pakko teille kirjoittaa, jotta ette luulisi, että myötäilen mielipidettänne ennakkoluulon tai velttoudun vuoksi. Pyydänkin teitä jatkamaan Senecan korjaamista, ei siksi, että järkeilytapanne on erinomainen, vaan siksi, että se on luonnollisin tapaamani: minusta ei niinkään tunnu, että se opettaa jotain uutta, kuin että löydän sielustani tietoa, jota en ole vielä huomannut."   

 Kirje jatkuu ja hän pohtii terveyteen liittyviä seikkoja antiikin kirjoitusten pohjalta, ja Descartes vastaa:

Madame

"Vaikka en vielä tiedä, onko edellinen kirjeeni tullut Teidän Korkeudellenne ja vaikka siitä aiheesta, jonka valitsin saadakseni teitä viihdyttää, en osaa kirjoittaa mitään muuta sellaista, minkä te epäilemättä tiedätte paremmin kuin minä, jatkan siitä huolimatta, sillä uskon, että te ette pidä kirjeitäni sen väsyttävämpinä kuin kirjoja kirjastossanne."

"Sanoin edellisessä kirjeessäni, mitä Senecan olisi minusta pitänyt käsitellä kirjassaan; nyt tutkin sitä, mitä hän käsittelee. Löydän sieltä yleisesti ottaen vain kolme asiaa. Ensiksikin hän koettaa selittää, mikä on korkein hyvä, ja antaa siitä erilaisia määritelmiä. Toiseksi hän väittelee Epikuroksen käsitystä vastaan, ja kolmanneksi hän vastaa niille, jotka huomauttavat filosofeille, etteivät nämä elä opetustensa mukaan. Mutta nähdäkseni tarkemmin, millä tavoin hän käsittelee näitä asioita, pysähdyn hiukan jokaisen luvun kohdalla.

Ensimmäisessä hän moittii niitä, jotka seuraavat pikemmin tapaa ja esimerkkiä kuin järkeä. "Nunquam de vita judicatur", hän sanoo, "semper creditur" (Elämän asioissa ei koskaan saa harkita, vaan aina tyydytään uskomuksiin,") Hän kuitenkin hyväksyy neuvon pyytämisen niiltä, jotka uskotaan viisaimmiksi, mutta haluaa, että heidän mielipiteidensä tutkimiseen käytetään omaa harkintaa. Tästä olen vahvasti samaa mieltä, sillä vaikka monet eivät kykene itse löytämään oikeaa polkua, on kuitenkin vähän sellaisia, jotka eivät pysty sitä tunnistamaan, kun joku toinen sen heille selvästi osoittaa. Kunhan emme anna esimerkin johtaa meitä sokeasti, vaan haemme huolellisesti neuvota taitavammilta ja käytämme kaikki henkiset voimamme sen tutkimiseen, miten pitäisi edetä, niin meillä on joka tapauksessa aihetta tyytyväiseen omaantuntoon ja varmuuteen siitä, että moraaliset käsityksemme ovat parhaat mitä meillä voi olla. Mutta vaikka Seneca pyrkii tässä koristeelliseen kaunopuheisuuteen, hän ei ole aina kovin tarkka ajatustensa ilmaisemisessa.  Kun hän esimerkiksi sanoo:"sanabimur, si modo separemur a coetu" (Tervehdymme, jos vain erkanemme rahvaasta"), hän tuntuu neuvovan, että riittää olla eriskummallinen, jotta olisi viisas, mikä ei ole lainkaan hänen tarkoituksensa."

Kirje jatkuu antiikin filosofien pohdinnan perusteita ja päättyy sitten näin:

" Tämän vuoksi uskon voivani päätellä, että autuus koostuu vain mielenrauhasta eli yleisestä tyytyväisyydestä, sillä vaikka on olemassa ruumiista riippuvaista tyytyväisyyttä ja sellaista, joka ei riipu siitä, tyytyväisyyttä ei kuitenkaan ole muualla kuin mielessä. Jotta voimme saavuttaa horjumattoman mielenrauhan, on tarpeen seurata hyvettä eli pitää yllä lujaa ja pysyvää tahtoa toteuttaa kaikki se, minkä arvostelemme parhaaksi, ja käyttää kaikki ymmärryksemme voima siihen, että arvostelisimme hyvin. Jätän toiseen kertaan sen tarkastelemisen, mitä Seneca on tästä kirjoittanut, sillä kirjeeni on jo liian pitkä ja jää vain tilaa sen kirjoittamiseen, että olen, 

        Madame, Teidän korkeutenne

        nöyrin ja kuuliaisin palvelija

        Descartes"

Elisabeth Descartesille toukokuussa 1647.

Herra Descartes

"Kolme viikkoa sitten minulle lähetettiin professori Triglandiuksen röyhkeät johtopäätökset. Sain samalla samalla tiedon, että niitä, jotka riitelivät teidän takianne, ei voitettu järkisyillä vaan heidät vaiennettiin akatemiassa syntyneen metelin vuoksi, ja että professori Stuard (hyvin lukenut mutta arvostelu kyvyltään keskinkertainen mies) pyrkii kumoamaan teidän Voetiuksen oppilaan parjaukset, se ei mielestäni pakota teitä jättämään Hollantia, kuten sanoitte kirjeessänne 10. päivänä tätä kuuta. Teidän arvollenne ei sovi jättää kenttää vihollisellenne, ja teidän lähtönne  näyttäisi eräänlaiselta maanpaolta. Se tuottaisi enemmän ennakkoluuloja kuin kaikki mitä herrat teologit voivat tehdä teitä vastaan, koska parjauksesta ei tarvitse välittää siellä missä hallitsevat eivät voi itse väittää sitä eivätkä rangaista niitä, jotka sitä harjoittavat. Kansa maksaa siellä  kalliin hinnan vain sanan vapauden vuoksi, ja koska teologien sana on etuoikeutettu kaikkialla, sille ei voi panna esteitä kansanvaltaisessa valtiossa."

Sitten kirjeenvaihtoa Ruotsiin:

Kirjeessään kuningatar Kristiinalle  26.2.1649, Descartes kertoo kuinka  arvostaa suuresti sitä mahdollisuutta matkustaa Ruotsiin  ja kiittää mahdollisuudesta auttaa häntä  ja vakuuttaa halusta palvella häntä kuin olevansa  syntyään ruotsalainen tai suomalainen.

Descartesin  kirje Elisabethille 31.3.1649

On nyt noin kuukausi siitä, kun minulla oli kunnia kirjoittaa Teidän Korkeudellenne ja kertoa hänelle, että olin saanut joitakin kirjeitä Ruotsista. Sain sieltä lisää kirjeitä, joissa minut kutsutaan kuningattaren nimissä matkustamaan sinne tänä keväänä, jotta voisin palata ennen talvea. Olen kuitenkin vastannut niin, että vaikka en kieltäydy menemästä sinne, uskon kuitenkin, etten lähde täältä ennenkuin keskikesällä.

Kirjeessä 9.10.1649 hän kertoo tulleensa Tukholmaan viisi päivää sitten ja odottavansa kutsua linnaan, hän asui Ranskan suurlähettilään luona.

Descartes piti kuningatar Kristiinaa arvossa ja hänen mieltymystään sivistykseen.  Kristiina hän ehti tavata vain viisi kertaa ennen kuin hänen terveytensä huononi ja hän kuoli keuhkokuumeeseen Tukholmassa helmikuussa 1950.

Prinsessa Elisbeth, Elisabet Pfalzilainen eli Elisabet Böömiläinen 1618-1680  oli protestanttinen  myöhemmin Hedfordin  abbedissa. Hänen vanhempansa olivat Pfalzin vaaliruhtinas Fredrik V ja Elisabet Stuart, jotka valittiin lyhyeksi aikaa myös Böömin hallitsijoiksi. Isänsä Fredrik hallitsi Prahassa vajaan vuoden, kun hänet syöstiin vallasta 1620  30-vuotisen sodan puhkeamisen myötä. Perhe siirtyi maanpakoon Haagiin. Elisabeth oli sivistynyt ja  lahjakas, puhui kuutta kieltä ja kiinnostunut matematiikasta ja filosofiasta, se  toi laajan ystäväpiiriin tieteen piirissä ja pitkäaikaisen kirjeenvaihdon filosofi Rene Descartesin kanssa aina  hänen kuolemaansa saakka.

Kristiina (1626 Tukholma –  1689 Rooma) oli Ruotsin  hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti vuoteen 1654.

Kuningas Kustaa II Aadolfin tytär Kristiina peri valtakunnan isältään kuusi vuotiaana isänsä kuoltuaan Lützenin taistelussa 6.11.1632. Kun poika perillistä ei ollut, niin Kristiinasta koulutettiin hallitsija. Hänellä oli laaja alue hallittavana arvonimensä mukaisesti, "Kristiinan virallinen titteli oli pitkä: Ruotsin, Götän ja Vendien kuningas, Suomen Suuriruhtinatar, Eestin ja Karjalan Herttuatar ja Inkerinmaan Rouva"( Pekka Valtonen Pohjolan Minerva). Kristiina kasvatettiin tasa-arvoisesti samoin kuin olisi ollut poika isänsä toivomuksen mukaisesti. Tuleva hallitsija sai koulutusta metsästyksestä, ratsastuksesta, miekkailusta ja aseiden käytöstä. Opiskelu koostui valtiotaitoa käsittelevistä kirjoista, antiikin teoksiin, Rooman historiaan ja Aleksanteri Suuren elämään, hänestä tuli myös Kristiinan ihanne. Latinan kieli tuli tutuksi antiikin teoksista. Kristiinasta tuli täysi-ikäisenä 18 vuotiaana hallitsija 1644.

Vaikka kuningatar oli oppinut ja sai paljon koulutusta, valtion talous ei ollut hallussa, hän jakoi alueita aatelisille ja näin menetti ennen valtiolle tulleita verotuloja.

Samaan aikaan vuodesta 1618 käytiin  Euroopassa Kolmikymmenvuotista sotaa  suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella, pääasiallisena alkusyynä  olivat  katollisten ja protestanttien väliset ristiriidat. Sota laajeni pyrkimyksenä rajoittaa Habsburg-suvun hallitseman keisarikunnan valtaa, erityisesti Ruotsin ja Ranskan pyrkimyksenä. Sota alkoi uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana Westfalenin rauhaan 1648. Sopimusta on pidetty suvereenisten valtioiden alkuna ja monille valtakunnille määriteltiin ensimäistä kertaa rajat, myös  valtioiden kansalaisuutta alettiin pitää tärkeimpänä lainkäytön kannalta.

Itseäni alkoi kiinnostaa Rene Descartes, hänen filosofisen mottonsa vuoksi:

"Ajattelen, siis olen" mielestäni siihen perustuu ihmisen olemassa olo ja mielestäni hän tuo filosofiseen ajatteluun matemaattisen totuuden, hänen avoin myönteinen suhtautuminen ympäristöönsä, ihmisiin ja  tieteeseen. Koen, että lauseessa - ajattelen, siis olen - on sisällä myös vasta nyt tunnetuksi tullutta tietoa, kuinka aivotoiminta on sähköisiä impulseja

"Ihmisaivot ovat päässä,  kallon sisällä  sijaitseva keskushermostoa hallitseva elin, jonka päätehtävä on käsitellä aistien välityksellä saatua informaatiota siten, että ihmisen toimintakyky ympäristössään säilyy. Ihmisen tietoisuudella on  vahva kytkös aivojen sähkökemiallisiin, fyysisiin tapahtumiin"

"Neuronit eli hermosolut ovat aivojen ja hermoston yksittäisiä, mikroskooppisia yksiköitä. Arviot niiden määrästä vaihtelevat 50 miljardista 500 miljardiin. Yleisesti esitetty luku on 100 miljardia, ja vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa päädyttiin lukemaan 86 miljardia.

Jokainen hermosolu on itsenäinen toiminnallinen yksikkö. Siinä on haarakkeet, jotka vastaanottavat ja lähettävät sähköisiä hermosignaaleja eli -impulsseja. Hermosolut muodostavat ajan ja käytön myötä kytköksiä toisiinsa. Synapsit ovat kommunikaatiokeskuksia, joissa hermosolut siirtävät hermoimpulsseja toisilleen." Wikipedia

Ajattelu on sähköistä toimintaa ja ajatteluun kannattaa panostaa.

Arja Kolehmainen 09.02.2023 Helsinki

Lähteet:  Rene Descartes: Teokset I; Yksityisiä ajatelmia, Järjen käyttöohjeet, Metodin esitys, Optiikka, Kirjeitä 1619-1640

Teokset III; Filosofian periaatteet, Totuuden tutkimus luonnollisella valolla, Huomautksia erääseen ohjelmajulistukseen, Kirjeitä 1611-1613

Teokset IV; Sielun liikutukset, Ihmisruumiin kuvaus, Sikiön kehityksestä, Kirjeenvaihtoa prinsessa Elisabethin kanssa, Kirjeitä 1646-1650

Wikipedia