Arktinen alue kansainvälistyy

Arktinen alue eli Arktis on pohjoisnavan ympärille levittäytyvä maantieteellinen alue. Alueella ei ole vain yhtä oikeaa määritelmää, vaan sen eteläraja vaihtelee. Tällä hetkellä Arktis tarkoittaa maapallon pohjoisimpia alueita. Tavallisesti arktiseen alueeseen katsotaan kuuluvan pohjoisnapaa ympäröivä  Pohjoinen jäämeri ja osia Kanadasta ja Grönlannista, Venäjästä,  Alaskasta  ja Pohjoismaista. Alue voidaan määritellä eri tavalla kuten, että napapiirin pohjoispuolella on vain yksi kaamosvuorokausi talvella ja vähintään yksi yöttömän yön vuorokausi kesällä. Lämpötilan mukaan arktisen alueen keskilämpötila jää alle +10 C astetta läpi vuoden. Metsäraja noudattaa lämpötilaa ja ikiroudan alueella maaperä pysyy yhtämittaisesti jäässä yli kaksi vuotta. Jääpeite määrittää arktista aluetta, merijää on laajimmillaan helmi-maaliskuussa ja pienimmillään syyskuussa. Kulttuurisesti määriteltynä arktinen alue kattaa pohjoisten alkuperäkansojen asuinalueet, kotiseutualueet. 

Suomen oma alkuperäiskansa saamelaiset asuttavat yhä Suomen pohjoisia alueita, pitkää mutta kapeaa Pohjoisen jäämereen rajoittuvaa vyöhykettä, jonka eteläkärki on Ruotsissa Taalainmaan Idren pitäjässä ja Norjassa Engerdalissa; itäisimmät asustuskeskukset sijaitsevat Kuolan niemimaalla. Historiallisena ja esihistoriallisena aikana saamenkielen kaltaista puhuvien alue on ollut huomattavasti suurempi, ulottunut jopa Eurooppaan. Saamelaiset ovat Pohjoismaiden arktisin kansanryhmä. Saamelaisten mytologiasta heidän luomiskertomuksessaan on varsin kansainvälisiä elementtejä; uralilaisilla suomensukuisilla kansoilla esiintyy  kahdesta maailmansyntymyytistä: sukeltajamyytistä ja munamyytistä, sukeltajamyytti on arktinen, jota tavataan pohjoiseuraasialaisten ja Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa, maailma luodaan alkumeren pohjasta sukellettavasta mudasta, tarina jatkuu luojajumalan ja avustajan sukeltajahahmon muodossa. Munamyytti, jossa maailma syntyy linnun munasta kuten Kalevalassa meidän suomalaisten maailman kerrotaan syntyneen, tarina on kuitenkin laajalti tunnettu, se tunnetaan itäisen Välimeren piirissä, Intiassa, Japanissa, Oseanissa ja Etelä-Amerikassa ja Euraasiassa. Saamelaisten munamyytin tuntevat itäsaamelaiset, Kuolansaamelaisten kertomuksessa sorsa löytää alkumeren pinnalta heinänkorren, josta alkaa kasvaa maa, alussa on siis maailman tuho ja vedenpaisumus.

Pentikäisen ja Pulkkisen mukaan länsisaamelainen luomismyytti kertoo jumalasta Jubmel, joka käänsi alussa koko maan ylösalaisin niin, että järvien ja jokien vesi upotti kaikki ihmiset lukuunottamatta kahta lasta veli ja sisar. Jubmel vei lapset korkealle vuorelle nimeltään Passe Varei - Pyhä vuori. Kun maa taas tuli esiin, hän lähetti lapset eri puolille maata ja yhdeksän vuoden kuluttua, kun lapset tapasivat, he eivät enää tunteneet toisiaan. Lapset aloittivat yhteiselämän ja panivat alulle uuden ihmiskunnan.

Saamelaiset on yhdistetty juutalaisten ja romanien kohtaloon, koska heillä ei ole ollut varsinaista omaa maata, vaan ovat kiertelevää elämää viettäviä. Saamelaiset hallitsivat pohjoisessa maitaan, mutta muille vaikeasti hahmottuvalla tavalla. Saamelaisten osaksi tuli kantaa myyttistä pohjoisen vierauden ja eksoottisuuden taakkaa.Vanhojen karttojen mukaan kaukana tuntemattomassa pohjoisessa Ultima Thulessa oli tuntematon maa, jota saamelaiset asuttivat. Pohjoisen asukkaista oli huimia mielikuvia aina amatsoneista, kykloopeista yksijalkaisiin ihmiseen, mutta kun kreikkalainen tutkimusmatkailija Pytheas vieraili "jäisen meren äärellä" 320 eaa, hän esitti matkakertomuksessaan, että kesäisin Thulessa aurinko ei yöllä laskenut lainkaan, sen vuoksi hänet kotona leimattiin valehtelijaksi. Muitakin tarinoita löytyy saamelaisten alueella vierailleilta: 500-luvulla elänyt bysanttilainen Jordanes sai 550 tienoilla valmiiksi goottien historia teoksen, joka tunnetaan myös nimella Getica. Jordanes kuvaa Skandinavian niemimaata Scandza saarta ja sen kansoja sekä yleensä pohjoista Eurooppaa. Teoksen mukaan Scandzan pohjoisosoassa asuvat sekä finnit, jotka ovat kaikkein rauhallisimpia verratuina muihin asukkaisiin sekä screrefennit, jotka elävät villieläinten lihalla ja linnunmunilla. Scandzan pohjoisosassa asuu adogit-heimo, jonka alueella kekskikesällä on 40 päivän ja yön ajan jatkuvasti valoisaa sekä sydäntalvella vastaavan ajan pimeää.

Itäroomalainen historoitsija Prokopios (500-554 jaa) kuvaa Thuleksi nimittämäänsä Skandinaviaa laajana saarena, joka jakautuu pienimpään 13 heimon kansoittamaan asuttuun osaan sekä suurempaan asumattomaan osaan. Barbaarit, jotka asuvat Thulessa,skrithiphinoi kansa elivät historoitsijan mielestä eläimen tapaista elämää; eivät pukeutuneet kankaisiin, eivät käyttäneet kenkiä, eivät harjoittaneet maanviljelystä, eivätkä juoneet viiniä. Heidän naisensa eivät työskennelleet kotiaskareissa, vaan yhdessä miestensä kanssa harrastavat metsästystä. Vastasyntyneitä ei ruokittu maidolla vaan eläinten luiden ydinmehulla. Kun vaimo oli synnyttänyt, hän kääri vastasyntyneen nahkaan ja ripusti sen puuhun, syötti vauvalle luunydinmehua ja lähti miehensä kanssa metsästämään.

Länsigermaaninen historoitsija Paulus Warnefridi Diaconus (720-799 jaa) kirjoittamassaan Langobardien historia-teoksessaan kuvaa scritobini-kansaa eli saamelaisia:" Kesäisinkin heillä oli lunta ja tavoiltaan eläimen kaltaisia, nauttivat ravintonaan vain villieläinten raakaa lihaa. Eläinten karvaisista nahoista valmistavat itselleen vaatteet, taitavasti hyppimällä jousta muistuttavalla puulla pyydystävät villieläimiä. Näillä alueilla näkyy kesäpäivän seisauksen aikoihin muutaman päivän ajan kirkas päivänvalo öisinkin ja päivät siellä ovat pidempiä kuin muualla. Talvipäivän seisauksen aikana, vaikka päivällä on valoa, ei aurinkoa siellä kuitenkaan näy, päivät ovat lyhyempiä ja yöt pidempiä." Saamelaisten mytologia, Pentikäinen, Pulkkinen

Länsiuralailaisia kieliä puhuvia ja  tekstiilikeramiikkaa valmistaneita ihmisiä alkoi liikkua Volgan keski- ja yläjuoksun alueelta luoteeseen toisen vuosituhannen toisella ja kolmannella neljänneksellä ennen ajanlaskun alkua. Ryhmät käyttivät siirtymiseensä ikivanhoja, jo vuosituhansia käytössä olleita Pohjois-Venäjän jokireittejä. Näiden ihmisten Sisä-Suomen järvialueelle päätyneistä jäsenistä muodostuivat myöhemmin saamelaiset n (800 eaa). Wikipedia

Arktinen alue oli koko Pohjois-Eurooppa; Veiksel-jääkauden aikana mannerjäätikkö laajeni ja supistui useita kertoja, Suomi oli välillä kokonaan jään peitossa ja välillä ainakin suurimmaksi osaksi jäätön. Laajimmillaan mannerjäätikkö oli noin 25 000 vuotta sitten. Jääkauden lopussa ilmasto lämpeni nopeasti ja mannerjää vetäytyi; Suomen alue alkoi paljastua noin 13 000 vuotta sitten, ja jää hävisi lopullisesti Käsivarren Lapista noin 10 500 vuotta sitten. Jääkauden päättyessä Suomi oli suurelta osin veden peitossa. Kivikausi oli jatkuvien ympäristömuutosten aikaa jääkauden (n.11400-9500 eaa) jälkeisinä vuosituhansina muutokset olivat nopeita ja suuria, jääkauden loppuvaiheessa lämpötila nousi useita asteita aiheuttaen jäämassojen sulamisen. Maa peittyi nopeasti pintakasvillisuudella, ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomen alueelle ennen männyn leviämistä. Mänty levisi etelästä ja kaakosta koko maahan aina Jäämerelle saakka ja nousi tuhannen metrin korkeudelle tunturien ja vuorten rinteille. Lähes kaikki Lapin alueet, joissa nykyään kasvaa tunturikoivua, olivat kivikauden keskivaiheilla mäntymetsän peitossa. Lämpötila alkoi vähitellen laskea n 4000 eaa saavuttaen viileimmän vaiheensa kivikauden lopun ja pronssikauden aikana 2000-500 eaa. Lämpimän kauden aikana (n. 6000-2500 eaa) Suomeen saapuivat jalot lehtipuut, joita laajimmillaan kasvoi aina Oulun korkeudella, kun ilmasto viileni, jalojen lehtipuiden pohjoisraja siirtyi etelämmäs.

Nykyisin arktinen alue on enää Pohjoisnavan ympärillä, jossa edelleen tapahtuu muutoksia. Kun jään alta vapautuu alueita, houkuttaa se nykyajan "aarteenetsijöitä" arktiselle alueelle.

Jotta arktisen alueen kehitys ja muutos olisi hallittua, alueelle on syntynyt monia kansainvälisen yhteistyön rakenteita ja verkostoja. Tärkein niistä on Arktinen neuvosto, syntyi 1996 Kanadan aloitteesta. Arktisen alueen kahdeksan valtiota ovat Arktisen neuvoston jäseniä. Jäseniksi on hyväksytty valtiot, joiden alueiden kautta kulkee pohjoinen napapiiri:  Islanti,Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat, puheenjohtajuus siirtyy nyt Venäjälle.

"Barentsin euroarktinen neuvosto perustettiin Norjan Kirkkoniemessä 1993. Neuvoston jäseniä ovat Pohjoismaat, Venäjä ja EU-komissio. Barentsin euroarktinen neuvosto kokoontuu ulkoministerien johdolla kahden vuoden välein. Neuvoston kokousten välillä toimintaa koordinoi virkamieskomitea (CSO). Neuvostoa johtaa 2019-2021 Norja. Norjan jälkeen puheenjohtajuus siirtyy Suomelle."

Alueen pohjoiset meritiet ovat olleet löytöretkeilijöiden kohteina keskiajasta lähtien:

Luoteisväylä on  Pohjois-Amerikan pohjoispuolitse kulkeva Euroopan ja Aasian  välinen meritie. Jääesteiden vuoksi sen merkitys laivaliikenteen kannalta on ollut vähäinen, mutta ilmaston lämpenemisestä johtuen väylä on muuttunut viime vuosina purjehduskelpoiseksi. Ensimmäinen luoteisväylän läpi kulkenut rahtialus  Nordic Orion saapui Eurooppaan lokakuussa 2013 päättäen  Vancouverista alkaneen matkansa Porin satamaan. Aikaisemminkin on laivalla tätä reittiä kuljettu: "Eräs reitiltään harhautunut uudisasukas havaitsi niin ikään horisontissa matalia kukkuloita, jotka sijaitsivat liian etelässä ollakseen Grönlantia. Hänen tarinansa innoitti Erik Punaisen poikaa,  Leif Eriksonia etsimään tätä salaperäistä maata. Lopulta vuonna 1001 eurooppalaiset nousivat  Amerikan mantereelle luultavasti ensimmäistä kertaa, kun Leif saapui ensin  Baffininsaarelle  ja  sitten L'Anse aux  Meadowsiin  lähelle Newfoundlandin  pohjoisinta kärkeä. Alueelle annettiin nimi  Vinland (muinaisnorjassa vin tarkoitti peltoa tai ketoa)." Yhä edelleen Pohjois-Amerikan alueella on viikinkien jälkeläisiä ja merkkejä  siitä asutuksesta. Uskomaton merenkulun taidonnäyte, kun viikingit purjehtivat avoveneillään säännöllisesti Grönlantiin ja sitten Pohjois-Amerikkaan asti, ilmasto oli tuolloin leudompaa, kun Grönlannissakin he viljelivät vehnää.

Koillisväylä eli Pohjoinen meritie on  Aasian  pohjoispuolitse Atlantin valtamerestä Tyyneenmereen  johtava avomeritie, pituudeltaan noin 6 500 kilometriä. Suurimman osan vuotta meritie on jäässä, ja koko väylä ollut historiassa auki vain tavallisesti kaksi kuukautta vuodessa, koska  Laptevinmeri on ollut jäässä lokakuulta heinäkuun loppuun. Nykyään Koillisväylä on kuitenkin auki yli kaksi kuukautta vuodessa. Jäämerellä on vähiten jäätä syyskuussa. Wikipedia

Venäjä on ilmoittanut ottavansa käyttöön Koillisväylän ja on jo käyttänyt sitä merirahtiin, ongemana on väylän mataluus, joka rajoittaa laivojen kokoa.

Arktisen alueen herkkä, poikkeava ja rikas luonto on uhanalainen, kun aluetta ja sen rikkauksia pyritään hyödyntämään, mutta onneksi aluetta hyödyntävät maat ovat tehneet ja tekevät yhteistyötä ja pyrkivät vähentämään saastuttamista ja ympäristötuhoja.

Arja Kolehmainen 30.10.2021  Helsinki

Lähteet: Saamelaisten mytologia; Juha Pentikäinen, Risto Pulkkinen, Wikipedia, Gaudeamus Oy, Kivikausi Petri Halinen, Arctic Centre