Metafysiikka ongelmien ratkojana

Metafysiikka on oppi olemassaolosta; jota nimitetään tieteen lajiksi ontologia, se tutkii mitä on olemassaolo ja mitä on olemassa. Ontologialla on läheiset suhteet tietoteoriaan, jonka suuntauksia ovat rationalismi, empirismi ja skeptismi.

Tieteen termipankki selittää asian näin: "Metafysiikka on yleisin mahdollinen inhimillisen tutkimuksen kokemuksesta riippumaton muoto. Se on laajempi kuin tiede, sillä siihen kuuluu perinteisesti ei-fyysisten olioiden olemassaolo, kuten Jumala. Se käsittelee myös kysymyksiä, jotka ovat tieteen ulkopuolella. Radikaalin luonteensa vuoksi metafysiikka on aina ollut kiistelty filosofian osa-alue.
Perinteisesti metafysiikan tärkeimpiä ongelmia on ollut se, onko maailmassa vain aineellisia entiteettejä (materialismi) vai vain mentaalisia entiteettejä idealismi vai molempia (dualismi)". 

"Kantin kriittinen tavoite oli näyttää, että käsitteet eivät tavoita todellisuutta sellaisenaan, vaan ainoastaan todellisuuden ilmenevän osan, joka yksinomaan aistien ansiosta tulee käsitteiden ulottuville. On totta, että käsitteet pukevat ilmiömaailman muuttumattomiin älyllisiin muotoihin, mutta sitä todellisuutta "an sich", josta aisteille ilmenevä on varsinaisesti lähtöisin, ei älymme voi koskaan käsittää.": William James

Ihmisen kokemus ilmiöistä ja havainnoista tapahtuvat wikipedian mukaan:

"Ihmisen aivojen ensisijainen tehtävä on auttaa koko elimistöä pysymään optimaalisessa tilassa suhteessa ympäristöön. Aivot saavat jatkuvaa informaatiovirtaa sähköisinä impulsseina aistielinten hermosoluilta. Suurin osa siitä on epäolennaista eikä tärkeää, joten se jää tiedostamattomaksi. Jos aivot kuitenkin pitävät informaatiota uutena tai tärkeänä, aivot vahvistavat signaaleja ja saavat ne esiintymään useilla alueilla. Kun tätä toimintaa ylläpidetään riittävän kauan, syntyy tietoinen kokemus." 

"Suurimmalla osalla tietoisuuden tapahtumista näyttäisi olevan vahva kytkös aivojen sähkökemiallisiin, fyysisiin tapahtumiin.  Tietoisuuden ja aineen (aivojen) välinen suhde on länsimaisen filosofian historian eräs suuri kysymys, jota on pohtinut lukematon määrä ihmisiä, mutta silti edistyminen on ollut hidasta tieteellisen tutkimuksen saralla.

Ihmisen tietoisuutta hallitsee kolme perusverkostoa.

Lepotilaverkosto toimii kun ihminen antaa ajatustensa vaellella vapaasti. Se käsittää useita aivoalueita ja sen toimiessa aivot käyttävät noin 80 prosenttia aivojen käyttämästä kokonaisenergiasta.

Tarkkaavaisuusverkosto aktivoituu, kun tapahtuu jotain, joka saa ihmisen suuntaamaan huomionsa johonkin. Se käsittää lähinnä aivosaaren etuosan ja pihtipoimun etuosan.

Toimintaverkosto aktivoituu päälakilohkon alaosassa ja otsalohkon etuosan yläpuolella, kun tapahtuma vaatii toimintaa. Toimintaverkosto kiihdyttää aktiivisuutta niillä aivoalueilla, joita tarvitaan toiminnan suorittamiseen."

"Mielen filosofian keskeinen ongelma liittyy mielen ja ruumiin väliseen suhteeseen, eli kysymykseen siitä, kuinka aivot, joka on aineellinen olio, voivat olla tietoiset, mikä on mielen ilmiö."

Nykyfysiikka käsittelee ilmiöitä, joita voitaisiin pitää metafysiikkana, mutta nykyajan  tekniikka on antanut mahdollisuuden tieteelliseen selitykseen, vaikka osa siitä alueesta on edelleen hypoteesia ja mielestäni metafysiikkaa:" Maailmankaikkeuden pimeän aineen osuus on 26,8  prosenttia, se ei emittoi (säteile), absorboi, tai sirota lainkaan sähkömagneettista säteilyä, mutta kuitenkin vuorovaikuttaa tavanomaisen aineen kanssa painovoiman välityksellä. Kosmologisissa  havainnoissa sillä kuitenkin tarkoitetaan ainetta, joka on liian himmeää havaittavaksi nykyteknologian avulla sähkömagneettisen säteilyn perusteella eli se on teoria sidonnaista, koska sitä ei ole suoraan havaittu. Pimeää ainetta tutkiittiin jo 1900 luvun alussa ja aiheesta kirjoitettiin kirjassa The Animate and the Inanimate (Richard G.Badges, Boston, 1920) tutkijana  William James Sidis.

Pimeä energia on hypoteettinen energiamuoto, joka ei vuorovaikuta tavallisen aineen kanssa sähkömagneettisen säteilyn välityksellä, mutta vaikuttaa painovoiman kautta ja tämän hypoteettisen energian johdosta voidaan selittää maailmankaikkeuden laajenemisen kiihtyminen. Pimeän energian luonnetta ei tunneta. 

"Vuonna 2000 tutkijat mittasivat Linnunrataa lähellä olevien galaksien liikkeitä ja totesivat, että jokin voima vastustaa painovoimaa ja työntää galakseja poispäin toisistaan. Vuonna 2011 julkaistiin 200000 galaksin liikkeitä seurannut tutkimus, joka vahvisti, että pimeän energian vaikutus on pysynyt samanlaisena viimeisten seitsemän miljardin vuoden aikana.  Galaksien liikkeet ovat supernovista riippumaton todiste pimeän energian olemassaolosta." 

Pimeä energia, jonka osuus maailmankaikkeudessa on 68,3 prosenttia, pidetään tyhjiön energiana. Tyhjiö eli vakuumion tila, jossa kaasun paine on paljon pienempi kuin maan pinnalla vaikuttava ilmanpaine.Täydellinen tyhjiö on tila, jossa ei ole yhtään materiaalia ja sitä voidaan pitää olemattomuuden tilana. 

Tyhjiöt näyttävät korreloivan kosmisen taustasäteilyn havaitun lämpötilan kanssa Sachs–Wolfe-ilmiön vuoksi. Kylmemmät alueet korreloivat tyhjiöiden kanssa ja lämpimämmät galaksisäikeiden kanssa johtuen gravitaatiollisesta punasiirtymästä. KoskaSachs–Wolfe-vaikutus on merkittävä ainoastaan, jos maailmankaikkeutta hallitsee säteily tai pimeä energia, tyhjiöt ovat merkittäviä tekijöitä fyysisten todisteiden tarjoamisessa pimeästä energiasta.

Dielektriseksi vakio on väliaineen permittiivisyys suhteessa tyhjiön permittiivisyyteen ε₀. Siten tyhjiön suhteellinen permittiivisyys on 1.

"Pelkkää epärelativistista ainetta ja säteilyä sisältävän maailmankaikkeuden laajeneminen hidastuu. Jotta malli saataisiin vastaamaan havaintoja, on otettu käyttöön uusi energiatyyppi, pimeä energia, jonka negatiivinen paine kiihdyttää maailmankaikkeuden laajenemista. Pimeää energiaa voidaan kuvata erilaisilla malleilla,
joista yksinkertaisimmassa pimeän energian energiatiheys on vakio ja monimutkaisemmissa se riippuu ajasta."

Friedmannin yhtälön mukaan maailmankaikkeuden energiatiheys
Ω + ΩK = 1.

Omega mittaa maailmankaikkeuden kokonaisenergiaa (pimeä energia ja -aine sekä alkeishiukkaset) Tiheys on siis noin 1

Martin Heidegger kiinnostui jo nuorena antiikin ajan Aristoteleen ontologiasta ja sen olevaa koskevasta peruskysymyksestä, hän katsoi, että traditiossa unohtuneen elämän ajallisuuden tarkastelu tarjosi mahdollisuuden asettaa uudelleen jo antiikissa pohditun kysymyksen olemisen mielestä. Siitä syntyi fundamentaaliontologia tutkimus, jonka kohteena on perinteisen ontologian ajattelematta jäänyt ajallinen perusta. Heidegger käsitteli tätä pääteoksessaan Oleminen ja aika. 

Martin Heidegger (1889-1976)  oli saksalainen filosofi ja  tunnettu olemiskysymykseen liittyvistä ajatuksista, hänen vaikutuksensa on ollut merkittävä ja ulottunut filosofiaan, dekonstruktioon, kirjallisuusteoriaan, teologiaan ja arkkitehtuuriteoriaan. 

Kirjassaan Kant ja metafysiikan ongelma hän pohtii  Immanuel Kantin ajatuksia ja hänen teoksiaan, josta tunnetuin ja vaikutusvaltaisin ja länsimaisen filosofian  kuuluisin teos  Puhtaan järjen kritiikki vuodelta 1781. Hän tutkii ihmistä ja  äärellisen ihmisen kokemia ilmiöitä ja havaintoja, jotka hän kokee myös antropologian, kosmologian, teologian ja psykologian kautta tai ne ovat rajapintoja metafysiikalle.

"Äärelliselle tiedolle on ennalta ja aina välttämätöntä mennä itsensä ulkopuolelle, ja näin ollen se on jatkuvaa ulkopuolelle kohottautumista (ekstaasia)." "Tämä tarkoittaa, että transsendenssi avaa äärelliselle olennolle pääsyn olevaan itseensä" "Se mikä tekee kokemisen mahdolliseksi, tekee samalla koettavan tai koetun mahdolliseksi."  Trassendenssillä

tarkoitetaan yleensä havaintokokemuksen ulkopuolelle jääviä ilmiöitä, joista ei voida saada järkitietoa

"Puhtaan intuition olemus, puhdas synopsis (tiivistelmä) on mahdollinen ainoastaan trassendentaalisessa kuvittelukyvyssä." Heidegger pyrkii todistamaan kirjassaan, että trassendentaalinen kuvittelukyky on puhtaan ajattelun ja niin ollen kaiken teoreettisen järjen alkuperä.

Filosofia tuo mahdollisuuden ajatella ja pyrkiä ymmärtämään ilmiöitä ja tapahtumia, vaikka niistä ei olisi tieteellistä tai empiiristä tietoa, mutta kun pyrkii ajattelemaan rationaalisesti, pohtien erilaisia ja vastakkaisia ajatuksia tutkittavasta aiheesta, saavuttaa vaikeastikin hahmotettavasta ilmiöstä, kokemuksesta, tapahtumasta tai havainnosta mahdollisimman ymmärrettävän esityksen. Näihin kokemuksiin sitten  usein myöhemmin perustuu oikea tieto, kuten antiikin ajasta on tehty, matemaattisin keinoin, havaintolaitteiden kehittymisen myötä ja laajemman tietoisuuden saavuttamisen jälkeen, niin tapahtui myös 1400 luvulla kopernatiivisen maailmanjärjestyksen ymmärtämisen jälkeen, kun Nikolaus Kopernikus esitti aurinkokeskisen maailmankuvan huolimatta silloisesta uskomuksesta, että Maa on kaiken keskus ja aurinko ja kaikki muut taivaankappaleet kiertäisivät Maata.

Metafysiikka auttaa käsittelemään ahdistusta, tilannetta, jossa oma itse ei kykene hallitsemaan sen hetkistä tilannetta joko ympäristössä tai omassa havaintomaailmassa. Erilaisten kansojen mytologiassa käsitellään riittejä, aikuistumisriittejä samoin nykyisissä mielikuvitustarinoissa lapsille ja nuorille  kirjallisuudessa ja elokuvissa kuten Harri Potter,niissä kaikissa pyritään löytämään keino selviytyä mielikuvitusmaailman tai vain oman mielikuvituksen avulla olemassaolevasta ahdistavasta tilanteesta ja  kasvaa siitä eteenpäin ja selviytyä siten normaalimaailmassa. Heidegger kertoo  Ernst Cassirerin sanoin, että kaikki myytilliset kertomukset ovat aina pelkkiä jälkikäteisiä selontekoja pyhistä teoista. Mitä varhemmin kultti muodostuu, sitä useammin keskiöön asettuu uhri. Vaikka uhri onkin luopumista, se on samalla itse toteutettu teko, jossa valmistellaan tiettyä vapautumista maagisten voimien yksinomaisesta mahdista. Siinä paljastuu olemassaolemisen vapaa mahti, ja samalla ihmisen ja jumalan välille avautuu kuilu, joka on ylitettävä uudelleen korkeammalla tasolla. Minusta tämän päivän tapahtumissa on selkeä tapahtumaketju, jossa "uhri" kykenee selviytymään ylivoimaisesta vihollisesta taistellen, taistelua, jota maailma seuraa henkeä pidätellen - Ukrainan kansan taistelua.

Kant toteaa:"Järjen kritiikki ei voi koskaan tulla yleistajuiseksi, eikä sen tarvitse olla sellaista" Heidegger jatkaa:" Mikäli siis halutaan kritisoida sitä, että tulkitsemme "huolen" trassendentaalisesti äärellisyyden transsendenttaaliseksi ykseydeksi - ja kuka haluaisi kiistää kritiikin mahdollisuuden ja välttämättömyyden?"

"Ennen kuin transsendenssi on johdonmukaisesti tulkittu "huoleksi", olemassaolemisen fundamentaaliontologinen analytiikka yrittää tarkoituksella kehitellä "ahdistusta" ratkaisevana perustuntoisuutena viitatekseen konkreettisesti siihen, että eksistentiaalista analytiikkaa ohjaa pysyvästi ja sen herättää kysymys olemisen ymmärtämisen mahdollisuudesta. Kun valitsemme ahdistuksen perustuntoisuudeksi, emme tähdänneet minkään konkreettisen eksistensi-ideaalin maailmankatsomukselliseen julistamiseen, vaan ahdistus saa keskeiset piirteensä yksinomaan olemista sellaisenaan koskevan ongelman näkökulmasta. 

Ahdistus on perustuntoisuus, joka asettaa ei minkään eteen. Olevien oleminen voidaan ylipäätään ymmärtää - ja tässä on transsendenssin syvin äärellisyys- vain, jos olemassaoleminen pysyttelee olemuksensa perustaa myöten ei missään."

Kantin ajattelu tuotti edelleen merkittävää filosofiaa, joka pyrki kyseenalaistamaan sen:

Goerg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831) esitti metafysiikkaa eli hänen mielestään logiikkaa näin:

"Logiikka on näin käsitettävä puhtaan järjen järjestelmäksi, puhtaan ajattelun valtakunnaksi. Tämä valtakunta on totuus niin kuin se on verhoamattomana itsessään ja itselleen. Siksi asia voidaan ilmaista siten, että tämä sisältö on esitys Jumalasta niin kuin hän on ikuisessa olemuksessaan ennen luonnon ja äärellisen hengen luomista."

"Hegel näki valtion historiallisen kehityksen päämääränä. Absoluuttinen henki toteutti itseään luonnossa ja ihmisissä ja valtio edusti henkeä, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämäärää. Tätä näkemystä on pidetty usein Hegelin edustaman kristinuskon filosofisena esityksenä. Hegeliläisessä filosofiassa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo. Tätä voidaan pitää vastakohtana kantilaiselle ajattelulle, jossa ihmisillä on itseisarvo ja valtio palvelee heidän asiaansa. Hegelin mukaan olemassaolo on pohjimmiltaan filosofista ajattelua." Wikipedia.

Minusta ympyrä on sulkeutunut tässä ajassa: Uuden Suomen Puheenvuoro tekstissä 23.1.2016 mainittiin  kuinka Hegelin  filosofia vaikutti myös marxilaisuuteen. "Marxin läheinen kiinnittyminen hegeliläiseen filosofiaan vuonna 1837 vaikutti hänen ajatteluunsa lähtemättömästi. Kirjoittaessaan Hegelistä vuonna 1844 Marx viittasi Hengen fenomenologiaanteoksessa Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844".

Mieleeni tulee taas aihe, kun Neuvostoliitto romahti syystä, että sen valtiofilosofia ei toiminut, tuottaa se edelleen ahdistusta kansalaisilleen, jotka vielä kaipaavat maan entistä suurvalta asemaa,  siitä Venäjän presidentti Putinin toiminta esimerkkinä, se tuottaa pelkoa ja huolta, kun valtion päämiehen ahdistuksen käsittely perustuu maan valtavien asejärjestelmien hyväksikäyttöön, samoin kuin  nuoret miehet ja pojat pelaavat sotaleikkejä pelimaailmassa, jossa myös he käsittelevät omia kasvuahdistuksiaan. Kuten aina kasvutarinoissa, tarvitaan aikuisia hahmoja kuljettamaan ihmiset kasvuun ja aikuisuuteen, niin  YK on toiminut jäsenmaiden kera äänestäen rauhan puolesta, Yhdysvallat ja Eurooppa, EU pyrkivät kaikin tavoin puolustamaan hyökkäyksen uhria ja nyt Kiinakin toi esiin rauhan ehdotuksen ja tuomitsi ydinaseiden käytön ja niillä pelottelun kuten toisen maahan hyökkäämisenkin. Toivotaan, että rauha olisi mahdollista ja Ukraina saisi kehittyä ja kasvaa rauhassa.

Rauhaa ja turvaa  toivoen hyökkäyssodan vuosipäivänä toivoen

Arja Kolehmainen 24.02.2023 Helsinki

Lähteet: Martin Heidegger, Kant & metafysiikan ongelma,  Willian James,Todellisen moneus, Wikipedia, Tutkielma 2013 Pimeä energia ja supernovahavainnot,Tomberg Helsingin yliopisto,teoreettinen fysiikka