Työllisyyspolitiikkaa ennen

Työllisyys ja hyvinvointi ovat asioita, joita pohditaan varmaankin USA:n presidentin vaaleissa kuin täällä Euroopassa. Työ ja sen tekeminen ovat ihmiskunnan tietoisen olemassaolon ajan ollut avainkysymys hengissäpysymiseen. Keräilijäkulttuureissa esisämme  ja -äitimme tekivät koko ajan työtä löytääkseen syötävää ja kerätäkseen sitä talven varalla, hallinnon kehittyessä ja reviirien vahvistumisen jälkeen tulivat mukaan sodat ja ryöstöt, joilla yritettiin itseä ja kansakuntaa pitää hengissä. Mitä enemmän hallintoa rakennettiin sitä enemmän siihen tarvittiin verovaroja ja piti kehittää veronkanto keinoja. Aiemmin puolustus ja sodankäynti olivat suurimpia verovarojen nielijöitä, mutta nyt sen osuus onneksi näyttää pienenevän. Suurimmaksi ongelmaksi ovat tulleet kansalaisten riittävä koulutus ja senioriväestön huolto. Mitä kehittyneemmäksi maailmamme tulee, sitä suurempi osa resursseista menee koulutukseen ja myös, kun elinajanodote koko aika kasvaa, tulee yhä suuremmaksi haasteeksi terveydenhoito. Nykyisin koulutuksen myötä vastuuta omasta terveydestä edellytetään kansalaiselta itseltä, kun on mahdollisuus oikeaan ravintoon ja tietoon terveyden ylläpitämisestä. Siitä huolimatta huoltosuhde näyttää ongelmalta.

Mikä siis auttaa selviytymään? Ihmisen suurin velvoite ja myös tällä hetkellä onnikin on mahdollisuus työhön, tuottavaan siksi, että ansiota riittäisi tekijälle ja siitä mahdollisuus valtiolle tärkeään verotuottoon, mutta tuottavuus on avaintekijä, jotta työllisyys ja työllisten määrä olisi mahdollisimman suuri. Mitä keinoja yhteiskunnalla on tuottaa työllisyyttä? Nykyisen teollisen vallankumouksen jälkeisen ajan tuottavuutta on rasittanut jatkuva rakennemuutos, se edellyttää sitä koulutusta ja kehittynyttä julkista hallintoa. 

EU teki tärkää työtä jo vuosikymmeniä sitten:

Saavutuksia olivat:

"Alkuvaiheista (1950–1990-luvut) Eurooppa 2020 -strategiaan

Työntekijät hyötyivät Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) mukautusavustuksista jo 1950-luvulla. Tukea myönnettiin hiili- ja teräsalojen työntekijöille, joiden työpaikat olivat vaarassa teollisuuden rakennemuutosten takia. Tärkein väline työttömyyden torjumisessa oli 1960-luvun alussa perustettu Euroopan sosiaalirahasto (ESR) (2.3.2 Euroopan sosiaalirahasto).

Työllisyyttä koskevissa toimintaohjelmissa keskityttiin 1980-luvulla ja 1990- luvun alussa tiettyihin kohderyhmiin. Lisäksi perustettiin seuranta- ja dokumentointijärjestelmiä."

Useimpien EU-maiden kärsiessä korkeasta työttömyydestä julkaistiin valkoinen kirja kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä (1993), mikä käynnisti keskustelun EU:n talous- ja työllisyysstrategiasta ja toi työllisyyden ensimmäistä kertaa EU:n asialistan kärkeen.

EU:lla on ollut hieno Eurooppa 2020 strategia, jossa on määritelty tavoitteet työllisyydessä ja hyvinvoinnissa ja minusta ne melkein saavutettiin juuri ennen koronapandemiaa. Eurooppa 2020 strategian tärkeimpiä tavoitteita on uusien ja parempien työpaikkojen luominen, perussopimuksessa mainittuihin tärkeisiin periaatteisiin, tavoitteisiin ja toimiin sisältyy korkean työllisyystason edistäminen.

"Vuonna 2010 finanssikriisin jälkeen hyväksyttiin Eurooppa 2020 -strategia ja otettiin käyttöön EU-ohjausjakso rahoitus- ja talouspolitiikan koordinointia varten.

Tässä työllisyyttä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa kymmenvuotisstrategiassa määriteltiin ensimmäisen kerran esimerkiksi seuraavat yleistavoitteet:

—  työmarkkinat: nostetaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä

—  sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjunta: vähennetään köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrää 20 miljoonalla

—  koulutusjärjestelmien laadun ja tulosten parantaminen: vähennetään koulupudokkaiden osuus 10 prosenttiin (15 prosentista) ja nostetaan vähintään 40 prosenttiin (31 prosentista) niiden 30–34-vuotiaiden osuus, joilla on korkea- asteen tutkinto tai vastaava koulutus.

Jäsenvaltioiden on muutettava kaikki viisi yleistavoitetta kansallisiksi tavoitteiksi ottaen huomioon suhteelliset lähtötilanteensa ja kansalliset olosuhteensa"

"Viimeisimmissä suuntaviivoissa (2018) on otettu huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari (2.3.1. Sosiaali- ja työllisyyspolitiikan yleiset periaatteet). Euroopan parlamentti hyväksyi, että ne pidetään voimassa myös vuonna 2019. Ne koskevat neljää aihealuetta:

—  työvoiman kysynnän lisääminen (työpaikkojen luominen, työn verotus ja palkanmuodostus)

—  työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen (mukaan lukien nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys)

—  työmarkkinoiden toiminnan parantaminen (keskittyen erityisesti työmarkkinoiden segmentoitumiseen)

—  oikeudenmukaisuus, köyhyyden torjuminen ja kaikkien yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen "

Minusta nämä näyttävät edelleen hyviltä asioilta, itse koen tärkeäksi, että huolimatta olemassa olevasta koronatilanteesta, saisi hallituksen taholta kuulla, että he oikeasti haluaisivat työllisyyttä eikä vain hallinnon kuluja lisätä, jotenkin on tuntunut varsinainen työllisyysidea ikäänkuin unohtuneelta. Kuitenkin ainoa tapa ylläpitää hyvinvointia on pitää yllä ja luoda yksityiselle sektorille työpaikkoja, jotta verotuloja tulisi riittävästi. Oikea työ on myös paras terapiaväline, ilman työtä aktiiviaikana ihmisellä usein on paha olla, vaikka sosiaaliturva pitäisi huolen välttämättömistä asioista. 

Arja Kolehmainen 02.11.2020 Fuengirola

Lähde: Faktatietoa Euroopan unionista; Työllisyyspolitiikka