Demokratian kannalta toimiva, kustannustehokas julkinen hallinto on merkittävä

Demokratian perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa, demokratian ominaispiirteenä pidetään että, tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa tai kansan yleisillä vaaleilla tarjolla olevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostama toimielin eli parlamentti. 

Suomi kuuluu myös EU:n hallintoon ja EU-maiden taloudet ovat yhdentyneet tiiviisti, ja etenkin euromailla on yhteisiä etuja. Siksi jäsenmaiden talouspolitiikkaa koordinoidaan talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa (Ecofin).

Huomio kiinnittyy erityisesti niihin politiikka-alueisiin, joiden vaikutukset voivat ulottua yli rajojen. Euromailla on yhteinen rahapolitiikka, josta vastaa Euroopan keskuspankki. Yhteinen rahapolitiikka on yksi syy siihen, että EU:ssa on sovittu oikeudellisesti velvoittavista säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden julkista taloutta ja finanssipolitiikkaa. Säännöt on koottu niin sanottuun vakaus- ja kasvusopimukseen. vm.fi/eu-ja-talous 

Jyrängin ja Husan mukaan valtio tarvitsee tahtonsa muodostajaksi ja toteuttajaksi fyysisiä henkilöitä, jotka toimivat sen orgaaneissa kuten eduskunta, tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja viranomaisissa tuomioistuimet, hallintoviranomaiset. Valtion tahto saa ensisijaisen ilmauksensa lakien muodossa. Perustuslaki osoittaa, ketkä ovat oikeutettuja muodostamaan  valtion tahdon sekä miten ja millaisin ehdoin tämä tahdonmuodostus tapahtuu.

Julkinen hallinto on valtioneuvoston alainen, ministeriö virkamiehineen vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asoiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta: toiminta- ja taloussuunnitelu, tulosohjaus- ja lainvalmistelu- ja hallintoasiat. Ongelmallinen parlamenttaarisen vastuun kannalta on kunnallishallinto. Ministerin poliittinen vastuu ulottuu kuntalaitoksen toimintaan, vaikka kunnalla on oma välittömästi valittu luottamushenkilöhallinto.

Hyvään hallintoon pyritään eri syistä; pyritään estämään liian byrokraattinen ja tai kalliisti toimiva tai luottamus hallintoon on heikentynyt virkavaltaisuuden, etäisyyden tai huonon laadun vuoksi. Olli Mäenpää kirjassaan Hallintolaki hyvän hallinnon takeet tuo esiin hyvään hallintoon pyrkimisen pontimena on hallinnon legitimiteetin turvaaminen. Useissa kehittyneissä läsimaissa ja EU:ssa luottamus viranomaisten toimintaan ja samalla hallinnon uskottavuus ovat heikentyneet. Mäenpään mukaan luottamuksen vahvistamiseksi hallintoa pyritään parantamaan lisäämällä muun muuassa sen avoimuutta, tehokkuutta, joustavuutta, läpinäkyvyyttä ja lähestyttävyyttä sekä tehostamalla mahdollisuuksia vaikuttaa viranomaisten toimintaan. Kun julkishallinnon toiminta vaikuttaa jokaiseen elämään ja yritysten toimintaan monin eri tavoin, on tärkeää varmistaa, että viranomaiset toimivat asianmukaisesti ja laillisesti ja varmistaa, että yksilön oikeudet toteutuvat täysimääräisesti. 

Mäenpään mukaan perusoikeussääntelyn kohteena sekä EU:ssa että Suomessa oleva "hyvä hallinto" on merkitykseltään väljä käsite. Sillä voidaan tarkoittaa toisistaan poikkeavia seikkoja riippuen näkökulmasta ja painotuksesta. Se mikä on hyvää hallintoa tehokkuuden ja taloudellisuuden kannalta ei välttämättä ole sitä yksilön oikeuksien  ja toiminnan laadun kannalta. Hyvän hallinnon eroavuudet johtuvat myös kielelliskäsitteellisistä tekijöistä, joiksi mainitaan "good management, good governance ja good administration".

Management-näkökulma liittyy yleensä hallinnon sisäiseen toiminnan tehokkuuteen ja viranomaisen  omaan hallintoon keskeisinä tekijöinä henkilöstö, taloushallinnon kriteerit. Governance käsitteeseen  sisältyvät sekä julkishallinnon sisäisen johtamisen elementit että hallinnon ja yksityisen välisen suhteen vaatimukset. Good adinistration kohdistuu puolestaan asiakkaan ja hallinnon väliseen suhteeseen.

Kuinka hallinto toimii ja sen läpinäkyvyys tulee esiin myös median toimesta, tuovatko he riittävästi epäkohtia ja erityisesti ratkaisua hakien, ei vain tiettyjä henkilöitä arvostellen. Usein huonot toiminteet riippuvat monesta eri tekijöistä ja ne harvemmin ovat vain yhden henkilön ongelmia demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa. Myös yksilön oikeudet eivät ole useinkaan tavallisen kansalaisen tiedossa, siksi oikea tiedottaminen on tärkeää.

Mikä on kustannusten ylittyminen?

Kustannusten ylittyminen viittaa tilanteeseen, jossa projektin aiheuttamat menot ylittävät odotetuista kustannuksista esitetyn hankkeen budjetin. Kun kustannusten ylittyminen tapahtuu, tämä tarkoittaa tiimille, että projekti on vienyt kaikki rahat budjetoituun hankkeeseen. Projekti, joka on saavuttanut kustannusten ylittymisen, vaatii rahaa yli alkuperäisen talousarvion saadakseen sen valmiiksi. Kustannusten ylitykset voivat johtua monista eri syistä, mutta ne ovat yleensä vältettävissä huolellisella budjetin suunnittelulla ja hankkeen menojen suunnittelulla.

Kun projekti menee yli budjetin, se voi maksaa järjestölle enemmän kuin ylimääräistä rahaa. Kustannusylityksien vuoksi hanke voi aiheuttaa viivästyksiä, kun projektipäällikön on  löydettävä enemmän rahaa hankkeeseen. Pahimmillaan kustannusten ylittyminen voi aiheuttaa hankkeen pysähtymisen kokonaan, jos rahaa ei ole käytettävissä, aiheuttaa se hankkeen keskeyttämisen.

Syyt kustannusten ylittymiseen voi olla huono organisointi, tiedon puute tai asiakkaan vaatimukset ylittävät sen, mitä oli suunniteltu projektiin. Huono organisaatio voi aiheuttaa huonon  hankesuunnittelun. Voi olla, että ei ole olemassa tarkkoja tietoja hankkeesta  ja se voi myös vaikuttaa tarkkuuteen talousarvion ennustettavuuteen. Mikäli projektipäälliköllä ei ole tietoa, suunnitellusta  hankkeen budjetoinnista, se  saattaa johtaa virheelliseen lopputulokseen.  Epäluotettavat  tiedot voivat  aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia, jotka aiheuttavat budjetin ylittymisen vuoksi projektin loppuuviemisen vaikeaksi. 

Vastuun tunteminen työpaikoilla: "Vastuullista henkilöstöpolitiikkaa ovat laadukas esimiestyö ja johtaminen sekä mahdollisuus kehittää osaamistaan ja omaa työtään.

Kun osa työstä automatisoituu, jäljelle jäävät tehtäväkokonaisuudet ovat entistä vaativampia, mikä asettaa uusia haasteita johtamiselle ja tuloksellisuuden arvioimiselle.

Työntekijöiden kokemuksen tasolla vaikutukset ovat kahden suuntaiset: Toisaalta automaatio ja robotiikka tuovat vaihtelua ja mahdollisuuksia uuden oppimiseen. Toisaalta työtehtävien muuttuminen monitahoisemmiksi aiheuttaa epävarmuutta omasta osaamisesta ja työn hallinnasta." www.palkeet.fi

OECD on julkaissut JULKISEN HALLINNON INTEGRITEETTI korruption vastainen strategia. Eriarvoisuus, syrjäytyminen ja harhakuvitelmien särkyminen: korruption todelliset kustannukset - julkaisun, siinä tuodaan esiin: "Korruptio on yksi aikamme tuhoisimmista ilmiöistä. Se tuhlaa julkisia voimavaroja, lisää taloudellista ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta, ruokkii tyytymättömyyttä ja poliittista polarisaatiota sekä vähentää luottamusta instituutioihin. Korruptio pahentaa epätasa-arvoa ja köyhyyttä, vaikuttaa hyvinvointiin ja tulonjakoon sekä heikentää mahdollisuuksia osallistua yhdenvertaisesti yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään" "Huonon johtamisen ja korruption vuoksi saatetaan menettää 10-30 prosenttia julkisesti rahoitetun rakennusurakan investoinneissa."

Julkisen hallinnon integriteetti tarkoittaa johdonmukaista sitoutumista yhteisiin eettisiin arvoihin, periaatteisiin ja normeihin, joilla ylläpidetään ja asetetaan etusijalle yleinen etu yksityisten etujen sijaan.

Nykyinen toiminta tapahtuu globaalisit, paljon yhteisiä toimielimiä, sopimuksia ja toimintamalleja,silloin on  entistä tärkeämpää, että valitaan tehtäviin osaavat, kyvykkäät ja ennenkaikkea motivoituneet henkilöt. 

OECD:n mukaan, jotta saadaan aikaan muutos, toiminnan tulisi ulottaa pidemmälle kuin toimeenpanevaan elimeen ja ottaa huomioon lainsäädännölliset ja oikeudelliset elimet ja niiden tärkeä rooli integriteetin varmistamiseksi.

Toiminnan pitää ulottua julkisen hallinnon ulkopuolelle osallistaen kansalaiset ja yksityinen sektori. Intergriteetin tulee koskea kaikkea päätöksentekoa ja hallintoa. Integriteetti ei koske ainoastaan maan hallitusta vaan se tulee ulottua aina kuntiin asti, jossa ihmiset kokevat sen omakohtaisesti. Korruptio ei ole pelkkää lahjontaa, vaan sen täytyy ymmärtää kokonaisuutena. Vaikutusvallan kauppaaminen, julkisten varojen kavaltaminen, luottamuksellisen tiedon käyttö ja vallan väärinkäyttö ovat vain joitakin tyypillisiä yhteiskunnalle vahingollisimmista korruption muodoista. Tiedon saaminen julkiseksi ei riitä vaan sen pitäisi kulkea käsi kädessä tehokkaan valvonnan ja vastuumekanismin kanssa, kertoo OECD:n esitys.

Elämme ajassa ja kansalaisena hallinnon alaisena, joka pohjautuu monituhatvuotisen historian kokemuksena. Kaikista historiassa esiityvissä sivilisaatioissa ja suurvallan aikoina on ollut suuruuden aika ja sen jälkeen tapahtunut joko hajoaminen, romahdus tai ilmastoon liittyvät ongelmat kuten maan eroosio tai äkillinen kuivuus tai ilmaston kylmeneminen, ilmaston lämpeneminen on ollut vain osa maankuoren tapahtumia ja ihmiset ovat siihen sopeutuneet.

Sumerin alueen varhaisimmat asuttajat olivat alkaneet viljellä maata jo ennen vuotta 5000 eaa. Sumerilaiset olivat jo vuoteen 3600 eaa. mennessä keksineet muun muassa  pyörän, kirjoituksen, purjeveneen ja kasteluviljelyn. He olivat perustaneet maailman ehkä ensimmäiset kaupungit, joista tärkeimpiä olivat Eridu, Uruk, Ur, Larsa, Isin, Adab, Kullah, Lagaš, Nippur ja Kiš. Sargon Akkadilainen perusti vuonna 2234 eaa Akkadin valtakunnan, joka oli maailman ensimmäinen monikansallinen imperiumi, siihen kuului Sumerin lisäksi osa Mesopotamiaa. Sumerin historia päättyi vuonna 1750 eaa kun elamilaiset ja amorilaiset valloittivat sen.

Pohjois-Afrikan nykyistä kosteampi ilmasto alkoi kuivua noin 5000 eaa. Sen seurauksena alueen paimentolaiset hakeutuivat Niilin laaksoon, missä karja saattoi laiduntaa ja maata voitiin viljellä. Niilin laakson rantojen ja suiston  sekä joen länsipuolen keitaiden muodostama vihreä vyöhyke mahdollisti ravinnon tuottamisen yli väestön tarpeiden, mikä teki Egyptin korkeakulttuurin synnyn mahdolliseksi. Egyptin  Neoliittinen kausi alkoi noin 5000 eaa. Ennen Egyptin yhdistymistä vuosien 3100–3000 eaa. tienoilla maa koostui kahdesta kulttuuripiiristä, eteläisestä  Ylä-Egyptistä  ja pohjoisesta  Ala-Egyptistä. Nämä koostuivat lisäksi useista ruhtinaiden hallitsemista pikkuvaltioista.Ylä-Egyptin pääkaupunki oli Hierakonpolis eli Nekhen ja Ala-Egyptin Buto. Theban vanhimmat säilyneet monumentit ovat peräisin 11. dynastian  ajalta 2081–1939 eaa., kun paikalliset kuvernöörit yhdistivät Egyptin valtansa alle. Siitä lähtien Theba toimi usein Egyptin kuninkaallisena pääkaupunkina, ja siitä käytettiin pääjumalansa mukaan nimeä Nowe tai Nuwe (’Amonin kaupunki’). Aleksanteri Suuri valtasi Egyptin 332 eaa. Aleksanterin Niilin suistoon perustamasta kaupungista Aleksandriasta tuli Egyptin pääkaupunki 320 eaa ja siitä hellenistisen kulttuurin ja tieteen keskus aikansa kuuluisimman oppilaitoksen Aleksandrian kirjaston sijaintipaikka. 

Egyptin viimeinen ptolemaiossukuinen hallitsija oli kuningatar Kleopatra VII, joka hallitsi Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. Tällöin roomalainen kenraali Octavianus valtasi Egyptin ja teki siitä Rooman provinssin, samalla vakiinnuttaen oman valtansa: hänestä tuli ensimmäinen Rooman keisareista, hallitsijanimeltään Augustus. Kleopatran itsemurhan myötä itsenäinen Egypti lakkasi olemasta. 

Helleeninen  Makedonian valtakunta syntyi noin 700 eaa. Sen naapurialueita olivat Traakia, Illyria, Epeiros ja Thessalia. Makedonian hallitsijat onnistuivat 400-luvulta eaa. lähtien kehittämään verraten tiiviin valtiorakenteen, joka osoittautui niin lujaksi, että Makedonia pystyi vähitellen kasvattamaan valtaansa ja nousemaan suurvallaksi. Makedonian suuruuden kautta olivat erityisesti 300- ja 200-luvut eaa. Filippos II (kuninkaana 359–336 eaa.) perusti Makedonian suuruuden käyttämällä hyväkseen kreikkalaisten ja  persialaisten riitoja. Hänen valloitustensa myötä Makedonia piti lopulta hallussaan koko eteläistä  Balkania.

Filippos II:n poika Aleksanteri Suuri (kuninkaana 336–323 eaa.) teki Makedoniasta maailmanvallan, jossa vallitsi hellenistinen kulttuuri. Hän liitti Makedoniaan Persian ja Egyptin. Aleksanterin kuoleman jälkeen valtakunta hajautui  diadokkisodissa useisiin kilpaileviin osiin. 200-luvulla eaa. Makedonia hallitsi jälleen koko Kreikkaa. Rooman valtakunta kukisti Makedonian vuonna 168 eaa., ja se liitettiin osaksi Roomaa. Makedoniasta on perinyt nimensä historiallis-maantieteellinen Makedonian alue.

Rooman valtakunta oli antiikin aikaisen  Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka käsitti koko Välimerin alueen. Varhaisimmat merkit asutuksesta Rooman kaupungin alueella ovat pronssikaudelta noin 1300- luvulta eaa. Kaupungistuminen lienee alkanut  700-luvulla eaa.  Rooma kehittyi vuosisatojen aikana  Välimeren  ympäröiväksi maailmanvallaksi. Vuonna 395 valtakunta jakautui kahtia, Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi, joista Länsi-Rooma kuitenkin kukistui jo vuonna  476, jolloin sen viimeinen keisari  syrjäytettiin. Rooman valtakunnan yhdistämisyritykset Itä-Rooman johdolla päättyivät arabien valtakunnan nousuun  600-luvulla ja  Itä-Rooma, jota lännessä alettiin kutsua  Bysantiksi oli olemassa, joskin alueeltaan huomattavasti pienentyneenä,  Konstantinnopolin turkkilaisvalaukseen saakka 1453 ja  liitettiin Osmannien valtakuntaan ja kaupungista tuli sen jälkeen Osmannien pääkaupunki.

 200-luvulla Rooman  imperiumi koki myös ensimmäiset vakavat sotilaalliset tappionsa vuosisatoihin. Germaanit ryöstelivät monin paikoin, gootit voittivat Deciuksen  ja Persia nousi Rooman kilpailijaksi.  Kun tällaista menoa oli kestänyt 35 vuotta, valtakunta oli kuoleman kielissä. Rooman lahjakkaimpien keisareiden joukkoon luettu Aurelius  kuitenkin onnistui turvaamaan valtakunnan rajat. Diocletianus  vakiinnutti oloja edelleen. Selviytyminen kriisistä oli luultavasti kuitenkin enemmän sattumaa ja rakenteellisten tekijöiden sanelemaa kuin yksilöiden ansiota.  Kenraali  Vegetiuksen  mukaan Rooman armeija heikentyi korruption ja kurin höltymisen takia.Toisaalta on epäilty syyksi myöhäisantiikin henkistä köyhyyttä, rotujen sekoittumista,  vähentynyttä syntyvyyttä, kansainvaelluksia,  talouden rappiota, valtiorakenteiden heikkenemistä ja valtion desentralisaatiota, lyijyä  vesijohdoissa ja aristokratian degeneroitumista, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja eroosiota, korruptiota ja tehotonta hallintoa,  provinssien ryöstöä, epätasaista tulonjakoa, epätasapainoa maaseudun ja kaupungin välillä, orjuutta, teknologisen kehityksen pysähtymistä ja monia muita asioita. Wikipedia

Osmanivaltio, Osmanien imperiumi, Ottomaanien imperiumi, Ottomaanien valtakunta, Turkin sulttaanikunta) oli vuosina 1299–1923 vallinnut imperiumi.  Osmanit olivat muslimeja, mutta valtakuntaan kuului monia kansoja, jotka saivat säilyttää oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Valtakunnan hajottua siitä muodostettiin nykyinen  Turkin tasavalta.

Mayat loivat Väli-Amerikkaan esiklassisella kaudella vuosina 1000 eaa. – 300 jaa. korkeakulttuurin, joka vaikutti voimakkaasti useisiin heitä seuranneisiin kulttuureihin, mm. tolteekkeihin. Tällä kaudella rakennettiin jo ensimmäiset monumentaaliset temppelirakennukset. Mayat kehittivät tuolloin myös tähtitieteen ja ajanlaskun korkealle tasolle sekä loivat kuvakirjoituksen. Esiklassisen ajan tärkein keskus oli Uaxactúnin kaupunki.

Mayakulttuurin klassinen kausi ajoittuu vuosille 300–900. Tällä ajalla mayat rakensivat yli neljäkymmentä kaupunkia, joissa oli suuria rakennuksia. Kaikki kaupungit olivat itsenäisiä kaupunkivaltioita, eivätkä ne yhtenäisestä kulttuuristaan huolimatta muodostaneet pysyvää valtioliittoa. Klassisen kauden tunnetuin keskus oli Tikal. Useimmat klassiset maya kaupungit tuhoutuivat jo 800-luvulla. Syitä ovat saattaneet olla kuivuus ,alituiset sisällissodat, maaperän köyhtyminen tai kulkutaudeista johtunut väestön romahdus.

Espanjalaisten saapuessa maya-alueelle vuonna 1527  oli heillä vastassaan hajanaisia kaupunkivaltioita, jotka taistelivat raivokkaasti valloittajia vastaan. Espanjalaisten toinen valloitusretki  1542 johti Jukatanin mayojen kukistamiseen ja heidän orjuuttamiseensa. Mayoja pakeni Peténiin, jossa he saivat olla rauhassa vuoteen 1618 asti. Tayasal viimeinen mayakaupunki, kukistui vasta vuonna 1697.

Asteekkien tunnettu historia alkaa noin vuodesta 1200, jolloin asteekit vaelsivat nykyisen  Meksikon alueelle, ja päättyy espanjalaisten valloitukseen 1500-luvun alkupuolella. Asteekit solmivat vuonna 1428 Texcocon ja  Tlacopanin  kaupunkien kanssa kolmiliiton, joka hallitsi Meksikon laaksoa aina espanjalaisten saapumiseen 1519. Tenochtitlán kasvoi sen suurimmaksi kaupungiksi, myöhemmin kaupungin paikalle rakennettiin Mexicon kaupunki.

Asteekkien asuttama alue oli huonosti viljelyyn sopivaa suoperäistä maata ja he alkoivatkin muokata sitä järjestelmällisesti hedelmälliseksi viljelysmaaksi muodostamalla keinotekoisia saaria, chinampapeltoja , joiden välissä kulkureitteinä toimineet kanavat risteilivät. Asteekit olivat oppineet chinampojen teon naapurikansoiltaan, mutta he olivat ensimmäisiä, jotka kehittivät niistä tuottavan viljelymuodon. Maanviljelyn tuottavuus oli kasvavan asteekkivaltion vaurauden perusta.

Espanjalainen konkistadori Herman Cortes  saapui miehineen asteekkien valtakuntaan 1519. Cortés halusi hankkia Espanjalle lisää siirtomaita, espanjalaiset valloittivat ja tuhosivat Atsteekkivaltakunnan, Cortés laski maihin  Meksikonlahden  rannikolla Cempoalassa nykyisen Veracruzin seudulla.  Espanjasta tuli 1500-luvulla ensimmäisiä maailmanlaajuisia imperiumeja. Portugalin kanssa Espanja lähetti useita tutkimusmatkailijoita ympäri maailmaa, minkä seurauksena kauppa kukoisti.

Espanjalaiset valloittivat suuria maa-alueita Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, valtakuntaan liitettiin  Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin  valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan  hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta  Filip II:n  aikana 1556–1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja monia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja  katalonialaiset  kapinoivat. Wikipedia

Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta. Aurinkokuningas oli yksinvaltiuden huipentuma, ja hänen on sanottu lausuneen: ”L’État c’est moi.” (suom. Valtio olen minä.) Pariisilaisten kapinan jälkeen hän ei luottanut pariisilaisiin, vaan rakennutti Versailles'n  palatsin, jonne hän muutti 1682.

Ranskan siirtomaavallan perusta luotiin 1600-luvulla. Ranska valtasi ensin alueita Pohjois-Amerikasta, Länsi-Intiasta ja Etelä-Aasiasta. Valtiontalouden kannalta valloitukset ja sodat olivat rasittavia ja Ranskan mahti heikkeni 1700-luvun aikana. Iso-Britannia valtasi suuren osan Ranskan siirtomaista 1700-luvun puolimaissa. Varsinainen siirtomaakausi alkoi 1800-luvulla, jolloin Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. 1800-luvun lopussa Länsi-Afrikka oli lähes kokonaan sen hallussa. Myös huono valtionhallinto ja väestöryhmien räikeä eriarvoisuus kasvattivat tyytymättömyyttä.Jälkeenpäin tätä kautta on nimitetty termillä ancien régime, vanha hallinto. 

Ancien régime (ranskaa), ”vanha hallitus”, oli ajanjakso ennen  Ranskan suurta vallankumousta Termillä tarkoitetaan erityisesti maan vanhaa yhteiskuntamuotoa ja kulttuuria. Käsitteellä pyritään kuvaamaan Ranskan vallankumouksen suurta ja mullistavaa luonnetta, jossa uusi, demokraattinen hallintotapa oli räikeässä ristiriidassa aiemman,  monarkistisen hallintotavan kanssa. Aiemmin vallinnut  feodaalinen yhteiskuntajärjestys murtui vallankumouksen myötä.

Brittiläinen imperiumi oli imperiumi, johon kuuluivat  Yhdistyneen kuningaskunnan  hallitsemat siirtomaat  ja muut alueet. Imperiumi alkoi syntyä 1600-luvulla ja oli laajimmillaan vuoden 1900 tienoilla, jolloin siihen kuului neljäsosa ihmiskunnasta. Se oli myös pinta-alaltaan suurin imperiumi ihmiskunnan historiassa.

Brittiläiseen imperiumiin kuului laajoja alueita  Pohjois-Amerikasta, Karibialta, Afrikasta, koko Intia ja Australia, alueita Kaakkois-Aasiasta ja Tyyneltämereltä  sekä jonkin aikaa suurin osa  Lähi-idästä. Brittiläinen imperiumi hajosi 1900-luvun aikana, kun alusmaat itsenäistyivät.

Brittiläisellä imperiumilla on ollut syvällinen vaikutus nykyisiin rajoihin ja väestöihin. Britit vetivät uusia valtionrajoja valloituksillaan ja sopimuksillaan. Suuret ihmismäärät liikkuivat imperiumin sisällä ja määrittivät monen valtion väestörakenteen nykypäivään asti. Pohjois-Amerikasta ja Australiasta tuli brittien takia kulttuuriltaan eurooppalaisia. Britit olivat myös kuljettaneet 11 miljoonaa afrikkalaista Atlantin yli orjiksi Amerikkaan. 1800-luvun puolivälistä alkaen suuret määrät intialaisia ja kiinalaisia siirtotyöläisiä muutti Britannian siirtomaihin, missä heidän jälkeläisensä muodostavat yhä suuren osan monen valtion väestöstä.

Britit levittivät omia instituutioitaan, kulttuuriaan ja  englannin kieltään  koko imperiuminsa alueelle, missä ne vaikuttivat paikallisiin yhteiskuntiin. Brittivaikutteita on yhä nähtävissä vaihtelevissa määrin entisten alusmaiden hallinnossa, uskonnossa, koulutuksessa, kaupunkien pohjapiirroksissa, kulttuurisissa mieltymyksissä, urheilussa ja vapaa-ajan harrastuksissa.

Englannin kielen nykyinen asema maailmankielenä on seurausta Britannian englanninkielisen siirtomaan Yhdysvaltain myöhemmästä vahvasta asemasta. Englannin kieli levisi imperiumissa monella tavalla. Koska englannista tuli hallinnon ja kaupan kieli, paikallisten asukkaiden Aasiassa ja Afrikassa oli hyödyllistä opetella se. 1820-lukuun mennessä siirtomaiden hallinnot vaativat englannin käyttöä paikallisten kielten ja aikaisempien siirtomaaisäntien kielten sijaan jo virallisestikin. Englanti levisi myös Britanniasta tulleiden siirtolaisten mukana etenkin Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Siirtomaissa englannista kehittyi erilaisia muunnelmia,  pidgenejä ja kreoleja. 

Brittiläisen imperiumin vaikutus alusmailleen on kiistanalainen aihe. Vallitsevan kannan mukaan kolonialismi oli pelkästään pahasta, ja alusmaiden asukkaita kohdeltiin julmasti. Esimerkiksi taloustieteilijöiden Leander Heldringin ja James Robinsonin mukaan siirtomaavalta hidasti Saharan eteläpuolisen Afrikan edistystä, toteutti rasismia ja köyhdytti Afrikkaa. Jotkut tutkijat ja myös afrikkalaiset, kuten itsenäisyysjohtaja Patrice Lumumba ja kirjailija Chinua Achebe, ovat kuitenkin huomauttaneet, että brittien siirtomaavallalla oli hyviä ja hyödyllisiäkin puolia. Brittivalta oli laajalti alkuperäisten asukkaiden hyväksymää, koska se tarjosi hyvän ja asiantuntevasti johdetun hallinnon ja hyvinvointia. Historioitsija  Niall Ferguson on kirjoittanut, että britti-imperiumi levitti läntisen lain, hallinnon ja vapaan kaupan käytäntöjä ympäri maailman. Itsenäisinä valtioina menestyneistä brittien alusmaista on nostettu esille esimerkiksi  Singapore, Belize ja Botswana, jotka tutkija Bruce Gilleyn mukaan ovat rakentaneet kolonialismin perustalle.

Kalmarin unioni Kalmarin unioni oli personaaliunioni Pohjoismaissa vuosina 1397–1523. Personaaliunioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan. Norjan ja Ruotsin  valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret , pieni osa  Pohjois-Saksaa  ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille  siirtyneitä saaria, kuten  Sheltlanti ja Orkeneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti  oli unionin aluetta. Personaaliunionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas.Wikipedia

Pohjoismaissa Tanska ja Ruotsi oliat vuorollaan suurvaltoja, Suomi otti osaa lukuisiin sotiin kuuluessaan Ruotsiin, mutta peri sieltä hallinnon rakenteen, ja Venäjän sodan seurauksena 1809 kun Ruotsi hävisi sen, Suomi liitettiin osaksi Venäjän Suurruhtinaskuntaa, jonka seurauksena Suomen kansa sivistyi ja kehittyi ja tunnetuin seurauksin itsenäistyi omaksi valtioksi 1917.

Nyt Suomi on osana Euroopan unionia ja  osaltamme  tunnemme vastuuta omasta ja EU:n hallinnosta ja toivon, että tämä aikakausi  säilyisi ilman sotia ja talous ja demokraattiset oikeudet kehittyisivät siten, että tämä valtakunta, EU-jäsenmaiden vapaiden valtioiden yhteenliittymä kykenisi säilymään ja kehittymään ja asukkaat ja hallinnon työntekijät oppisivat vastuullisen ja läpinäkyvän  hallinto- ja työkulttuurin.

Arja Kolehmainen 08.11.2021 Helsinki

arja.kolehmainen@outlook.com

Lähde wikipedia, Valtiosääntöoikeus Antero Jyränki ja Jaakko Husa; Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, Olli Mäenpää; Finanssioppi.nutdanske.com