"Gogito ergo sum, ajattelen siis olen": filosofi René Descartes
Suomi jälleen kunnostautuu, kun olemme selviytyneet inflaatiosta ja korotkin ovat jo hieman laskeneet, työllisyys on jäänyt kohtuullisen hyvälle tasolle huolimatta keskuspankkien korkopolitiikasta, jolla inflaatiota taltutetaan aiheuttamalla korkeilla koroilla jäähdytystä talouteen, sitä on tehty, mutta mielestäni varsin onnistuneesti, koska taantuma on jäänyt tähän asti varsin maltilliseksi. Nyt sitten Ay-liike päätti, että liika on liikaa ja taantumaa pitää saada päälle hinnalla millä hyvänsä, omasta mielestään syynä lakko-oikeuden rajoittamiselle ja sosiaaliturvan heikennykselle, ikäänkuin sillä maksetaan lisää sosiaaliturvaa ja kun tuloja ei ole likimainkaan riittävästi, velalla on jo pitkään hoidettu juoksevia menoja.
Suomessa on ongelma, työtätekevä väestö vähenee, kun suuret ikäluokat ovat työnsä tehneet ja siirtyneet tai osa vasta siirtyy eläkkeelle. Eläkkeellä ihminen on jo ikääntynyt useimmiten ja kaikenlaiset vaivat alkavat esiintyä, niiden hoito maksaa ja vaatii myös henkilökuntaa.
Toinenkin ongelma on, tähän asti nuoriso on ollut kohtuu hyvin koulutettu, mutta nyt on tullut opetukseen haasteita, vanhat mallit heitetty romukoppaan ja uudet eivät tehoa kaikkiin. Suuri haaste on saada uusi maahanmuuttajasukupolvi koulutettua ja ansaitsemaan sekä tuottamaan verotuloja. Tätä haastetta vain pahentaa kansainväliset huumemarkinat, jotka ovat saaneet jalansijaa Suomessa ja sen tuoma rikollisuus, julmia pahoinpitelyjä, aseita kannetaan mukana jopa kouluissa ja kun sanat eivät riitä eikä niitä ole riittävästi opittu, käytetään aseita, puukkoja. Uskon kuitenkin, että maahanmuuttajillakin tämä ongelma on pieni osa,mutta naapurimaa Ruotsi on joutunut jo paljon suurempiin haasteisiin tämän kanssa.
Olisi tavattoman tärkeää panostaa juuri siihen osaan nuorisoa, jolla on haaste pärjätä yhteiskunnassamme, oli tausta ulkomainen tai kotimainen. Kaikkein kalleimmaksi tulee, jos yksilö jää ulkopuolelle huumeiden ja väkivallan keskelle, se on tragedia henkilölle itselleen ja suuri kustannus yhteiskunnalle. Siksi tämä haaste olisi otettava vastaan koko yhteiskunnan ja sitä ei yksin rahalla hoideta vaan oikealla asenteella, opitaan vastuuta ottamaan läheisistä ja muista. Yrityksillä voisi olla jokin keino työllistää erilaisia henkilöitä, kouluissa pitäisi keskittää opetusteho erikseen heille, jotka sitä erityisopetusta tarvitsevat ja sitten niitä lahjakkuuksia tarvitaan, heihin panostaminen on tärkeää, ei anneta jäädä yksin.
Kuinka opittaisiin ymmärtämään että, talous niin oma kuin julkinen olisi hoidettava oikein tasapainoon tulojen mukaan, ei voi vain vaatia etuisuuksia, vaan on opittava tekemään töitä sen eteen, että opinnot hoidettaisiin ja työpaikka löydettäisiin. Kuinka työtön työpaikan löytäisi, siihen on toki julkisen puolen myös todella panostettava. Ei voi elää siten, että vain halutaan helppoa elämää ja annetaan muiden maksaa, kaikkien on otettava vastuu omasta elämästä ja yhteiskunnasta toki omien kykyjensä mukaan.
Jos julkishallinto ei hoida omia kustannuksiaan oikein ja ota vastuuta siitä, on sekin väärin, sitä kutsutaan korruptioksi, kun haetaan vain omia etuja yhteiskunnan kustannuksella. Kun yritys tekee töitä siis tuottaa, sen on hoidettava omat kiinteät kulut ja muuttuvat kulut, niihin sisältyvät kaikenlaiset pääomakulut, erilaiset verot, vaihto-omaisuus, hankinta- tuotantokulut, on uskallettava palkata työntekijöitä niin, että he kykenevät tuottamaan yritykselle, palkatuille jäisi myös itselle ja sitten myös he maksavat yhteiskunnalle veroja. Tämä kaikki on erittäin vaativa prosessi, niin pienyrittäjälle kuin suurelle tuotantolaitokselle, tämä työ on mittaamattoman arvokasta, sillä sillä me kaikki täällä elämme, ja julkinen puoli voi sitten saamillaan verotuloilla tuottaa hyvinvointipalveluja. Jotta tämä kaikki toimisi, on se tehtävä myös yhteiskunnan tuottavasti. Nyt ei kuitenkaan niin tapahdu, kun verotulot eivät riitä peittämään kuluja ja silti Suomi on eräs raskaimmin verottava maa kansalaisille, progressiivinen vero on korkea suuremmissa tuloluokissa ja se saattaa karkoittaa väestöä jo muualle. Suomen julkishallinto on eräs maailman raskaimmista, se ei tuota, siis jotain on tehtävä sen eteen.
Me kaikki voisimme ottaa haasteen vastaan, kuinka keksiä lisää verotuloja ja vähentää yhteiskunnan kuluja. Jos kaikki tekisimme ajatustyötä sen eteen ja kekseliäämmät vielä kykenevät ansaitsemaan niin, että niitä verotuloja saataisiin lisää, aletaan tätä tekemään kouluissa, oppilaitoksissa, yrityksissä, kansalaisjärjestöissä, tehdään sitä ennemmin kuin lakkoilaan, siis käytetään järkeä ja hyvää tahtoa yhteisen maamme eteen.
Arja Kolehmainen 11.3.2024 Helsinki