Suomalainen johtaminen sodassa ja rauhassa

Suomessa on seurattu mielenkiinnolla tätä aikaa, jossa toisaalta ahdistaa naapurin käymä julma sota, toisaalta se on johtanut Suomen tilanteeseen, jossa mahdollisuus ylläpitää rauhaa osallistuen muiden kanssa ja itse olla joutumatta enää sodan kohteeksi. Hyvillä mielin olen seurannut Suomen ulkopoliittista johtoa, kiitos heidän työstään, joka nyt näkyi Tasavallan presidentin Sauli Niinistön tapaamisena Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin kanssa ja sitä ennen toki Yhdysvalloissa ja monissa muissa Nato maissa. Elämä on kuitenkin nyt helppoa verrattuna aikaan, jolloin vanhempamme puolustivat Suomea ja sitten rakensivat sitä , ja siksi  ei voi lainkaan väheksyä sitä tapaa, jolla nykyisin tulemme toimeen erilaisten  valtioiden ja kulttuurien kanssa. Sotien muistaminen ei ole ollut suosiossa muuten kuin itsenäisyyspäivänä, mutta ne valtavat haasteet silloin, jolloin tavallinen kansa ja erityisesti päättäjät Suomessa silloin kohtasivat vielä siinä myrskyisässä poliittisessa, aatteellisessa ja sotaisassa maailmassa, tuntuu kuin lastu laineilla myrskyssä, mutta silti vankasti peräsintä halliten ja lopulta rauhan satamaan saapuen, siitä en voi olla tuntematta ihailua ja kiitosta heidän rohkeasta toiminnasta.

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen vuonna 1932, jota jatkettiin myöhemmin 1945 loppuun.

Neuvostoliitto oli tiedustellut 1939 Suomelta mahdollisuutta vuokrata Suomenlahden saaret. Suomi suunnitteli Ahvenanmaan linnoittamista, mutta sitä aloitettiin Karjalankannaksella.

Baltian maat antoivat sotilastukikohtia Neuvostoliitolle.  Neuvostohallituksen ulkoministeri Vjatseslav Molotov kutsui Suomen neuvottelemaan "konkreettisista poliittisista kysymyksistä", aluevaatimuksia oli Kannakselta ja Hangon luovuttamisesta tukikohdaksi, Suomi ei suostunut ja siitä seurasi maassamme liikekannallepano. Juho Kusti Paasikiven johtama valtuuskunta teki kolme matkaa Moskovaan ja viimeinen päättyi Molotovin uhkaukseen sodalla.

Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30.11 - 13.03.1940. Neuvostoliitto aloitti sodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta ja se päättyi Moskovan rauhansopimukseen.

Marraskuun 26. Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen tykistöllä rajan yli - todellisuudessa puna-armeijan viisi tykkiä ja kaksi kranaatinheitintä aiheuttivat nämä "Mainilan laukaukset". Marraskuun lopussa neuvostojoukot ylittivät Rajajoen ilman sodanjulistusta eli hyökkäämättömyyssopimus irtisanottiin hyökkääjän Neuvostoliiton toimesta konkreettisesti. Neuvostoarmeija 120000 miestä (kuusinkertainen määrä verrattuna Suomen joukkoihin) eteni suoraan kohti Viipuria ja Kivennavalla taisteltiin.

Helsingissä annettiin ilmahälytys aamulla 9 aikaan. Molotov julisti radiopuheessaan, että Suomen militaristien hyökkäyksiä Leningradiin ei enää suvaita"? Vihollinen eteni nopeasti, Laatokan ja Jäämeren välisellä alueella oli keskitetty joukkoja. Suomi sai runsaasti huomiota muualta maailmasta ja rahalahjoituksia, mutta Suomen armeija oli varustetasoltaan heikoissa kantimissa, kaikille sotilaille ei riittänyt edes kiväärejä. Taisteluja käytiin Kollaalla, Summan kylässä ja Suomussalmella mutta vihollisen läpimurtoyritys torjuttiin Taipaleella. Suomi taisteli hyvin mm. Suomen ilmavoimat herättivät huomiota kansainvälisesti.

Suomalainen Sarvanto ampui viidessä minuutissa alas kuusi vihollisen pommikonetta seitsämän koneen muodostelmasta, tällainen esimerkki löytyi.

Neuvostoliitto organisoi uudelleen joukkoja -  sotamarsalkka Kliment Vorosilov oli vastuullinen, tammikuun lopussa aseissa oli miljoona miestä, joista yli puolet kaksikymmentä divisioonaa Kannaksella. Suomeen tuli runsaasti vapaaehtoisia ulkomailta kahdestakymmenestä eri maasta. Talvisodassa taisteltiin neljänkymmenen asteen pakkasessa, rauhantunnusteluja aloitettiin taas kummaltakin puolelta, keskeisin kysymys tukikohdan luovuttamisesta puna-armeijalle. Sota jatkui ja vihollinen eteni, 18.helmikuuta Neuvostoliitto iski 200 koneella Viipurin kaupunkiin. 

Moskovan rauha Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin 12. maaliskuuta kun Suomen joukot olivat murtumassa ja vihollinen  saapumassa Viipuriin. Rauhanneuvotteluissa olivat Tasavallan presidentin Kyösti Kallion nimeämät henkilöt: Pääministeri Risto Ryti, valtioneuvos J.K.Paasikivi, kenraali Rudolf Walden ja professori Väinö Voionmaa. Neuvostoliiton puolelta neuvotteluissa olivat ulkoministeri Vjatseslav Molotov ja kenraalieversti Andrei Zdanov. Suomi joutui hyväksymään Neuvostoliiton rauhanehdot. Suomalaisten kannalta vaikeat neuvottelut kestivät viisi päivää, 11.3 Suomen hallitus hyväksyi rauhanehdot, jotka olivat raskaat; kymmenesosa Suomen pinta-alasta ja 420000 tuhatta evakkoa uudelleen sijoittettava.

Maailmansota alkoi

Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945 käyty maailmanlaajuinen sota, jonka  osapuolet olivat akselivallat; Saksa, Italia, Japani sekä  Yhdysvaltojen johtamat liittoutuneet, johon kuuluivat vielä  Britannia, Neuvostoliitto, Ranska 

Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25.6.1941 - 19.9.1944, joka  päättyi  Moskovan välirauhaan.

Saksa myi sotatarvikkeita Suomeen ja ehdotti kauttakulkusopimusta saksalaisjoukoille,sopimus allekirjoitettiin 22.9. Neuvostoliitto vaati Saksaa vetämään joukkonsa pois Suomesta takarajana 1941, silloin Petsamon nikkelikaivos oli tarpeena kiinnosti Neuvostoliittoa. Maaliskuussa Moskovassa oli kutsunnat ja huomiota kiinnitettiin hiihtotaitoihin, Suomessa aloitettiin SS-pataljoonan värväys. Saksa aloitti operaatio Barbarossan ja hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 ilman sodanjulistusta, Saksan pommikoneet lähtivät Utin lentokentältä, Neuvostoarmeija kärsi tappioita, Suomi miehitti Ahvenanmaan ja miinoitti Suomenlahtea. Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät Suomeen Juhannuksen jälkeen- Suomi oli sodassa. Mannerheim antoi Miekantuppipäiväkäskyn ja Karjalan armeijanhyökkäys alkoi.

Suomi taisteli toisella puolella kuin liittoutuneet ja Britannian ilmavoimat pommittivat Petsamoa, jonka vuoksi diplomaattisuhteet keskeytettiin sinnepäin. Yhdysvallat neuvotteli kulissien takana rauhasta ja apulaisulkoministeri Summer Welles viestitti suurlähettiläs Hjalmar Procopelle Stalinin olevan valmis rauhaan. Saksa oli vallannut jo Narvan ja Novgorodin, Suomi katsoi, ettei se voinut ryhtyä erillisrauhaan. Saksa vielä pyysi apua Leningradin piiritykseen, josta kuitenkin Mannerheim joutui kieltäytymään. Sotatoimet jatkuivat Karjalassa rajuina ja Hanko vallattiin takaisin ruotsalaisten vapaaehtoisvoimin, kaupunki oli vihollisen pahoin ryöstämänä. Suomi saavutti monia taisteluvoittoja, mutta tammikuussa 1943 neuvostoarmeija onnistui murtamaan Leningradin saartorenkaan ja taistelu päättyi saksalaisten antautumiseen.

Mannerheim ilmoitti, että enää ei hyökätä. Syksyllä jatkuivat ilmahyökkäykset Helsinkiin helmikuun 6. noin 150 konetta pommitti kaupunkia, rakennuksia tuhoutui ja ihmisiä kuoli, kahden viikon jälkeen tuli toinen suurpommistusaalto, raskaat pommitukset tuhosivat Oulua ja 26.2 alkoi 500 pommikoneen hyökkäys Helsinkiin aiheuttaen suurta tuhoa. Suomi neuvotteli Paasikiven ja Enckelin johdolla Moskovassa rauhasta, mutta raskaat ehdot hylättiin Suomessa ja sota jatkui. Neuvostoliitto hyökkäsi raskaasti Kannakselle 9.6. 1944 tuhoten kaiken mahdollisen ja eteni hyökkäyksessään. Ryti teki erillissopimuksen Saksan Ribbentropin kanssa, että erillisrauhaa ei tehtäisi, mutta sopimus oli vain Rytin nimissä, jotta Suomella säilyi mahdollisuus tehdä tarvittavat sopimukset.  Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen Rytin lupauksen johdosta. "Tämän sopimuksen allekirjoituksen jälkeen Saksa, joka oli itse suurissa vaikeuksissa Normandian maihinnousun ja Valko-Venäjällä meneillään olevan ja suurtappioksi heti muodostuneen taistelun johdosta, antoi Suomelle hyvin huomattavaa aseapua ja lähetti Suomen tueksi myös joukkoja. Näillä toimenpiteillä oli suuri merkitys suomalaisten torjuntavoiton kannalta, vaikka niiden vaikutus näkyikin pääosin sen jälkeen, kun suomalaisten puolustus jo kesti." 

Puna-armeijan eteneminen loppui Ihantalaan - viisi päivää kestänyt Tali-Ihantala taistelu päättyi kesäkuussa Suomen torjuntavoittoon. Suomi taisteli kuitenkin vain Neuvostoliittoa vastaan ei liittoutuneita ja Saksa hyödynsi tilannetta, Suomi oli ainut maa, jota Saksa ei miehittänyt, vaan Suomi oli sopimuskumppani omien intressien vuoksi.

Taistelutoimet määrättiin lopetettavaksi 4. syyskuuta klo 7.00 aamulla, mutta puna-armeija jatkoi tulitusta seuraavaan aamuun. 14. 9 rauhanvaltuuskunta aloitti neuvottelut, saksalaiset joukot poistuivat Etelä-Suomesta, mutta yrittivät vallata Suursaaren. Suomi sitoutui rauhansopimuksessa karkoittamaan kaikki saksalaiset joukot, jotka vielä olivat Pohjois-Suomessa ja siitä alkoi vielä Lapin sota.

Lapin sota käytiin osana toista maailmansotaa Suomen ja Saksan välillä pääasiassa Suomen Lapissa 15.9.1944 - 27.9. 1945. Saksalaiset katsoivat tärkeimmäksi tavoitteekseen Petsamon nikkelikaivoksen tuotannon turvaamisen itselleen ja Pohjois-Norjassa olevien joukkojensa paluureitin turvaamisen. 

Pariisinrauhansopimus solmittiin 10.2.1947 ja ratifioitiin 19.9.1947

Suomen osalta oli vielä tehtävää; miinanraivaukset Lapissa ja Suomenlahdella, asekätkennän selvittäminen, sotasyyllisyysoikeudenkäynti, Risto Ryti erosi presidentinvirasta 1.8.1944

Marraskuussa 1945 hän joutui sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ja tuomittiin kuritushuoneeseen helmikuussa 1946. Ryti armahdettiin terveydellisistä syistä vuonna 1949 eikä hän enää palannut julkisiin tehtäviin.

Sodan jälkeen veteraanit jäivät huomiotta, sodasta ei puhuttu, lottien toiminta kiellettiin.

Valvontakomissio luokitteli Lotta Svärdin rauhanehtojen tarkoittamaksi fasistiseksi järjestöksi, vaati sen lakkauttamista ja Suomi määrääsi 23. marraskuuta 1944 Lotta Svärdin lakkautettavaksi ”liian läheisten suojeluskuntasuhteiden” vuoksi. Säätiö hoiti ruokapalvelua koko maassa ja palkkasi työntekijöikseen entisiä lottia tukeakseen näiden toimeentuloa. Vasta vuosikymmenien jälkeen ja erityisesti Neuvostoliiton hajottua sotaveteraanit saivat arvoisensa kohtelun ja itsenäisyyttä juhlittiin lähes kaikissa kodeissa, sitä ennen vasemmisto arvosti enemmän Neuvostoliittoa ja jopa uskoi Suomen liittyvän heihin.

Edellä on mainittu vain joitain taistelutapahtumia, mutta edelleen ihmettelen, että suomalaiset kestivät paineet ja kyvyn selviytyä niin sota- kuin kotirintamalla.

Kiitän ja kunnioitan näitä suuria taistelijoita 

Arja Kolehmainen 19.3.2023 Helsinki

Lähteet: Suomen sodat ja rauhat; Anton Eskola, Wikipedia, Veteraanien perintö.fi