Kuka ja keitä olemme ja mistä lähtöisin

Suomi on ollut ennen itsenäistymistään ainutlaatuinen kansa Skandinaavisessa ympäristössä, muut Pohjoismaat ovat aiemmin jo olleet olemassaolevia kansallisvaltioita, Suomi ollut vain olemassa kulttuurinsa ja kielensä vuoksi, mutta osana toisia suurempia tai voimakkaampia valtiota. Silti identiteetti muodostuu historiallisesta olemassaolosta ympäröivien kansojen vaikutuksesta ja vuorovaikutuksesta heihin. Kansallistunne ilmeni ja ilmenee taiteena kuten 1800-1900 luvun kansallisromantiikka. Suomessa kansallisromantiikan ilmeneminen oli suomalaisuuden juurien löytäminen luonnosta ja suomalaisen kansan ymmärtämisestä. Ajan henki ilmeni vahvana taiteen eri ilmenemismuotona kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallelan voimakkaat teokset luonnosta,  kauniista kansan kuvauksista ja sen mytologiasta. Kirjallisuus ja musiikki kohotti kansallisuusaatteen korkeuksiin Elias Lönnrotin keräämä Kalevala; muisto menneisyydestä ja taruista, Sibeliuksen musiikki, joka on ainutlaatuista suomalaista musiikkia, Finlandia tuo yhä kyyneleen nykysuomalaisen silmäkulmaan. Rakennustaiteen monumenttaaliset rakennukset kaupunkiemme keskuksissa on vahvistanut urbaania henkeä luontoa lähellä eläville suomalaisille.

Historiallisesti olimme olleet osana Ruotsia siitä lähtien, kun ristiretket suuntautuivat Suomeen ja samalla Ruotsi merkkasi suomalaiset osaksi Ruotsia 1150 luvulta lähtien. Retkien luonne oli kuitenkin myös sota, siihen aikaan sotaretket aina olivat samalla ryöstöretkiä, kun Kustaa Vaasa 1530 luvulla tuli vahvistamaan hallinnollista valtaa ja samalla uskonnon reformin nimissä siirsi kirkon omaisuuden valtiolle, muuttui katolinen usko myös Suomessa luterilaisuudeksi. Suomen kansan kokemusta kuvasi Perttu Immonen:" Jos rahvaan oli ollut vaikea sisäistää katolisen uskon ydintä, jäi luterilaisuus heille aluksi vielä sitäkin hämärämmäksi". Hänen mukaansa Kokemäen joen laakso oli Suomen varhaisempia kristittyjä seutuja ja silti Euroopan viimeisiä pakanamaita. Suomalainen oli tottunut luonnossa eläviin jumalolentoihin ja oli vaikea hyväksyä kristinuskon vaikeasti nähtävää Jumalaa, hän ei ollut missään paikassa, mutta silti näkymättömänä kaikkialla. Reformoitu luterilainen kirkko suhtautui vielä ankarammin suomalaiseen panteismiin, kyläkunnan näkijät ja tietäjät leimattiin noidiksi ja vanhoja luonnonjumalia ei enää hyväksytty.

Suomalainen historia ulottuu kuitenkin vieläkin kauemmas, nykyaikaiset arkeologian menetelmät ovat löytäneet Suomen alueelta asutusta ja toimintaa vuosituhansien takaa. Suomen maaperä on suurelta osin syntynyt viime jääkauden aikana, mutta on löytynyt myös kerrostumia edellisiltä jääkausilta. Kun mannerjäätikkö suli, peitti eteläisen Suomen aluetta vesi, nykyisen Helsingin päällä oli yli 200 metriä vettä ja sitä ennen tonneittain jäätä, 2-4 km jäämassaa, joka oli painannut maankuorta alas ja sen kohoaminen jatkuu vieläkin. Ilmasto muuttui jatkuvasti kivikauden aikana jääkauden loppuvaiheessa 11400-9500 eaa ja lämpötila nousi useita asteita, josta seurasi jäämassojen sulaminen, alta paljastunut maa peittyi nopeasti pintakasvillisuuteen, koska ilma lämpeni, lähes kaikilla Lapin alueilla, jossa nykyisin kasvaa tunturikoivu oli mäntymetsää.

Mesoliittinen kivikausi 8850-5200 eaa

Petri Halisen mukaan yleisesti on hyväksytty, että nykyihminen eli Suomen alueella noin 11000 vuotta sitten, kun osa maasta oli vielä ympärivuotisen jään peitossa, mutta jääpeitteen väistyessä asutus levisi vähitellen koko Suomen alueelle. Ensimmäiset ihmiset tulivat Suomen alueelle 8850-8000 eaa, jäätikkö vetäytyi tuolloin kohti luodetta, Pohjois-Suomeen tuli myös asukkaita Norjan rannikolta pohjoisesta. Baltian ja Etelä-Suomen alueen asutus oli vakiintunut ja väkiluku alkoi kasvaa niin, että piti laajentaa pyyntialueita, ensin harjoitettiin pyyntiä kesäaikaan uusilla alueilla ja vasta myöhemmin asutuksesta tuli ympärivuotista. Varhaisiin saaliseläimiin kuuluivat norppa, hirvi, metsäjänis, majava, kettu ja metsäkanalintuja myös kalastus oli tärkeä tapa hankkia ravintoa. Ravintoa hankittiin ja varastoitiin riippuen asuinpaikasta ja millaisia uskomuksia oli kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä. Karjalan kannakselta löytyi yksi maailman vanhimmista käsintehdystä pyyntiverkosta noin vuodelta 8300 eaa.

Pronssikauden (2000-500 eaa) alussa metalliesineiden käyttö lisääntyi, maanviljelyä (kaskiviljely) tosin haittasi ilmaston viileneminen 2200 eaa alkaen ja asutus väheni sisämaasta mutta rannikolla asutus säilyi. Metallia alettiin käyttää, kuparin sulattaminen raakamalmista oli huomattava teknologinen edistysaskel. Raudanvalmistus tuli Suomeen vasta 500-300 eaa ja se alkoi korvata 55 eaa pronssia kirveiden, aseiden ja käyttöesineiden valmistuksessa.

Rauta on yleisen alkuaine maapallolla, sen tuotannon edellytys on malmin sisältämän rautaoksidin pelkistäminen eli raudan ja hapen erottaminen. Raudan käyttöönottoa pidetään historian yhdestä suurimmista teknologisista edistysaskeleista. Skandinaviassa rautaa käytettiin ja tuotettiin jo 800-700 eaa. mutta rautakausi katsotaan alkaneeksi 500 eaa. Pohjois-Euroopan alueella Mika Lavennon, Sami Raninen&Anna Wessmanin mukaan kirjassa Muinaisuutemme jäljet.

Suomalaisten geneettinen historia; Ensimmäisessä asutusvaiheessa 8830 eaa. ihmiset saapuivat kaakosta ja etelästä, jolloin perimä on sekä itäisestä Keksi-Euroopan alueelta että Länsi-Euroopan alueelta. Myös suuria väestönlisäyksiä neoliittisen kauden lopussa maatalouskultttuurin mukana Baltiasta vasarakirveskansan saapuminen Lounais-Suomen alueelle. Myöhäisneoliittiset väestöliikkeet kivikaudella pikarikulttuurin laajentuminen 2000 eaa Iberian niemimaalta Atlantin rannikkoa pitkin Saksaan ja Etelä-Skandinaviaan asti ja toivat uusia piirteitä Suomen lähialueen väestögeeneihin. Pronssikautisen ajan muuttoliike Skandinaviasta eli suomalaisten geenejä pidetään eurooppalaisena. Suomalaiset ovat geneettisesti lähimpänä ruotsalaisia, virolaisia, saksalaisia ja puolalaisia.

Suomalaisten kielihistorialla pitkät perinteet; kieli kuuluu uralilaisten, suomalaisugrilaisten kielten itämerensuomalaisten ryhmään; karjala,inkeroinen,viro,liivi,vatja ja vepsä. Suomenkieltä edelsi sukupuumallin mukaan kantasuomi, suomalaisvolgalainen kieli, suomalaispermiläinen kantakieli, uralilainen kantakieli tai suomalais-saamelainen. Uralilaisen kantakielen alkukodiksi on ehdotettu Kaman-Vyatkan aluetta. Itämerensuomalaisten myöhäiskantasuomea puhuttiin arvion mukaan kummallakin puolen Suomenlahtea yli 2000 vuotta sitten kuten kantasaamea Petri Halisen mukaan.

Skandinaaviset kulttuurit elivät historiansa expansiivista vaihetta, aseistautuneet merenkulkijat liikkuivat Pohjois-Atlantilla, Brittein saarilla ja Länsi-Euroopan rannikkoalueilla, idässä Itä-Euroopan jokireiteillä. Idäntien taustalla oli 700 luvulla islamilaisen maailman kauppareitit. Skandinaavit perustivat nyky-Venäjän vanhimman kaupungin Aldeigjubjorgin, ryöstö- ja kaupparetkiä tehtiin aina Bysantin keisarikuntaan saakka. Pohjoisesta hankittiin orjia ja turkiksia ja niistä saatiin hopearahoja joita kutsuttiin islamilaisiksi, arabialaisiksi rahoiksi.

Tanskan alueella muodostui yhteinäinen valtio noin 600-700 luvulla, kuningas Godfred yhdisti tanskalaiset torjumaan frankkien laajenemista, tanskalaiset tunnettiin viikinkeinä yhdessä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Ruotsin viikingit perustivat Kiovan Rusin valtakunnan Venäjän alueelle ja useita kaupunkeja. Viikingit löysivät Islannin ja Färsaaret ja asuttivat ne, 1000 luvulla siirtokuntia perustettiin Grönlantiin ja Kanadan itärannikolle. Ilmasto oli tuolloin lauhkeampi liittyen 600 luvulta alkaneeseen lämpökauteen, purjehdusväylät olivat tuolloin auki ainakin kesäaikaan, skandinaaviasutus kuitenkin hävisi 1400 luvulla taas ilmaston kylmenemisen vuoksi, kun maanviljely muuttui mahdottomaksi. Ranskan kuningas Kaarle Yksinkertainen luovutti tanskalaisille viikingeille Normandian vuonna 911. Kuningas Harald Sinihammas vakiinnutti kristinuskon alueella ja antoi kastaa itsensä, hän yhdisti Tanskan ja Norjan. Knuut Suuren valtakaudella 1018-1037 Tanskasta tuli Pohjanmeren voimakkain valtakunta, hän hallitsi Tanskaa, Norjaa, Pohjois-Saksaa ja Englantia.

Suomen alueesta skandinaaviseen viikinkikulttuuriin kuului vain Ahvenanmaa. Mannersuomalaiset eivät osallistuneet yhtä laajalti idän retkiin kuin ahvenanmaalaset, mutta Suomen alueella viikinkiajan soturi käytti keihäitä ja kantoi miekkaa, joka oli tuotu muualta. Leveäkirveinen sotakirves yleistyi 1000 luvulla ja tärkein suojavarustus oli nahkainen kilpi ja sotavarustuksiin kuuluivat myös jouset ja varsi- eli jalkajousi. Viikinkiajan pukuihin Suomessa kuuluivat nahka- tai kangasvyö, kupurasolkia olkasolkina, miehellä saattoi olla näyttävä sormus, metallihelainen nahka- tai kangasvyö. 

Keskiajalla kauppa ja uskonto kytkeytyivät läheisesti toisiinsa, papit ohjailivat seurakuntansa kauppavirtoja. Hämeen turkikset virtasivat Itämeren Hansakaupunkeihin, Hansa oli noin 200 saksankielisten kaupunkien porvareiden liitto ja se hallitsi kauppaa Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella 1200-1400 luvulla, se oli myös puolustusliitto, se ulottui Novgorodiin, Lontooseen ja Suomessa Kokemäenjoen laaksoon.

Kalmarin unioni ja Ruotsin suurvaltakausi

Tanskan ja Norjan valtionpäämiehestä Margareeta I:stä tuli myös Ruotsin hallitsija, Kalmarin unioni syntyi 1397 kun Erik Pommerilainen kruunattiin koko Pohjolan kuninkaaksi Kalmarissa. Ruotsi erosi unionista, kun Kustaa Vaasan johtaman kapinaliikkeen voimin ja hänet kruunattiin itsenäisen Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523, hänen aikanaan Ruotsista tuli protestanttinen valtio. Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12.6.1550, kaupungin tarkoituksena oli kilpailla Tallinnan kanssa kaupallisesti ja siksi määrättiin Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan porvarit muuttamaan Helsinkiin. Savon varhaisin kiinteä asutuskeskus syntyi Savonlahteen, siellä oli Savon ensimmäinen. arkkienkeli Mikaelille pyhitetty kirkko, josta seurasi pitäjän nimeksi Mikkeli.

Ruotsista tuli 1600 luvulla eurooppalainen suurvalta, Ruotsi hallitsi 1658 mennessä suuria osia Tanskasta, nykyistä Suomea, Inkerinmaata, Viroa, Latviaa ja Pohjois-Saksan tärkeitä kaupunkeja, maa oli sodassa 1611-1721 välisenä aikana 72 vuotta. Ruotsi menetti suurvalta-asemansa 1700 luvulla  Suuressa Pohjan sodassa, sota päättyi Isonvihan, vuosia kestäneen venäläismiehityksen jälkeen 1721 Uudenkaupungin rauhaan. Suomalainen talonpoika joutui kärsimään  venäläismiehityksestä, raskaasta verotuksesta Ruotsiin sotatoimien johdosta. Suomalaiset ratsusotilaat 30 vuotisen sodan aikana tunnettiin hakkapeliittoina, nimitys juontaa hakkaa päälle sotahuutoon, sotamenestys koettiin erityisesti Puolan sodassa ja he käyttivät ratsuna Suomen hevosta,  mutta hakkapeliitta nimitystä käytettiin myöhemmin kaikista suomalaisista sotilaista.

Suomesta itsenäisenä kansakuntana toi esiin Georg Magnus Sprengtporten (1740-1819) sotilas ja hallintomies, hän loikkasi Venäjälle, kun riitaantui Ruotsin kuningas Kustaa III:en kanssa. Valtiopäivillä 1786 hän vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja Suomen irrottamisesta Ruotsista Venäjän tuella, hän kirjoitti perustuslakiehdotuksen itsenäiselle Suomen tasavallalle 1786. Spekulaatiot Suomen asemasta olivat yleisiä tällöin ja epäiltiin avoimesti Ruotsin halukkuutta suojella Suomea sotilaallisesti. Kustaa III:n itsevaltaiset otteet nostattivat Suomessa aatelisissa vastarintaa ja siellä avoimesti ihailtiin aikansa vaikuttajia mm.Voltairea ja Rousseauta. Seuraavana vuonna Georg Magnus Sprengtporten kutsuttiin Venäjälle Katariinan II kutsusta ja hän liittyi Venäjän armeijaan, hän sai runsaasti palkintoja ja rahalahjan halusta tasapainottaa aluetta siten, että Venäjä olisi suojassa Ruotsin hyökkäykseltä. Keisari Paavali I tarvitsi 1800  Sprengtportenin palveluksia Napoleonin kanssa Maltan ritarikunnasta ja vankien vaihdosta käydyissä neuvotteluissa. Hänet kutsuttiin uudestaan palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ranskan kanssa, hän laati suunnitelman Suomen sotaa varten  Suomen valtaamiseksi, joka sitten toteutettiin helmikuussa. Ruotsi hävisi sodan ja Suomen Venäjäle. Sodan jälkeen hänet nimitettiin Venäjän kenraalikuvernööriksi Suomeen kreivin arvolla, hän otti käyttön uuden liikkuvan sodankäyntitavan, jonka hän oppi Pommerin sodassa, hän myös opetteli Suomen kielen ja piti sitä tärkeänä, Ristiinassa ja Haapaniemessä jatkuneen toimintansa perusteella häntä on pidetty suomalaisen sotakorkeakoulutuksen perustajana.

Suomi sai nykyisen identiteetin 1809-1917, kun Suomen suurruhtinaskuntana saimme olla Venäjän ikkunana Eurooppaan ja läntiseen maailmaan. Silti ihmettelen sitä voimaa, jolla silloiset vaikuttajat näkivät Suomen itsenäisenä kansakuntana, meillä oli vain kokemus osana Skandinaviaa, mutta sivistys ja näkemys osana kansallistuntoa ja romantiikkaa vahvisti koko suomalaista yhteiskuntaa, vaikka virallinen kieli oli ruotsi, yhä laajempi osa älymystöä puolusti suomen kieltä ainoana oikeana. Suomenkielinen kirjallisuus kertoi tavallisista kansalaisista ja tarve mahdollistaa kaikkien osallisuus myös virka-asioissa voimisti uutta kielipolitiikkaa.

Johan Vilhelm Snellman (1806-1881) suomalainen filosofi, valtiomies, kirjailija ja lehtimies herätti suomalaisuuden, hänen filosofiansa perustui Hegelin ajatuksiin, jonka pohjalle hän kehitti oman poliittisen filosofian. Snellmanin mukaan kansasta tulee kansakunta historiallisessa prosessissa, jossa henki, kulttuuri ja koulutus kehittyvät. Snellmanin merkittävin teko oli rahauudistus, jonka hän sai vietyä läpi neuvotteluilla Venäjän virkakunnan kanssa. Suomen markka otettiin käyttöön 1860  ja 1865  allekirjoitettiin manifesti, jossa Suomen hopeamarkasta tuli ainoa laillinen valuutta Suomen Suurruhtinaskunnassa.  Vuoden 1863 säätyvaltiopäivillä käsiteltävien asioiden lista oli pitkä. Ehdotus kielikysymyksestä juuttui senaattiin, mutta professori Johan Vilhelm Snellman otti asian esille, jonka jälkeen Aleksanteri II antoi käskykirjeen, jossa suomen kieli julistettiin tasa-arvoiseksi ruotsin kanssa kaikissa asioissa, jotka koskettivat suomenkielistä väestöä. Asetus kansakoulujen perustamisesta annettiin vuonna 1866, vaikka niitä oli jo perustettu edellisellä vuosikymmenellä. Hankkeen puuhamiehenä olivat Snellman ja suomalaisen opetuksen edelläkävijä  pappi Uno Cygnaeus (1810-1888) ja suomalaisen kansakoululu isä. Hän oli ruotsinkielinen mutta kannatti suomenkielen asemaa.

Ulrika Johnson hakeutui Jyväskylän seminaariin opiskelemaan kansakoulun opettajaksi 1863, opinnot jäivät kesken, kun hän vastasi myöntävästi opettajansa Johan Ferdinand Canthin kosintaan. Hän joutui eroamaan seminaarista, koska ei ollut sopivaa opiskella ammattia ja olla naimisissa. Miehensä Ferdinand Canth perusti Keski-Suomi nimisen sanomalehden ja Minna osallistui myös toimitustyöhön. Lehti otti osaa kielikysymykseen suomen puolesta ja Minna puolusti raittiusliikettä, hän otti myös kantaa tyttöjen puutteelliseen koulutukseen. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen sanomalehtinainen ja myös kirjailija. Hänen elämänsä mullistui 1879, kun miehensä kuoli ja Minna jäi yksin kuuden lapsensa kanssa ja seitsämäs oli tulossa. Minna muutti Kuopioon hoitamaan sukunsa kauppaa, josta sai toimeentulon ja jatkoi kirjoittamista osallistui muutenkin yhteiskunnalliseen elämään. Minna Canth (1844-1897) nuorsuomalainen, aikansa merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten ajatusten välittäjä, hän edisti merkittävästi naisten asemaa ja oli suomalaisen koulutuksen uranuurtaja. Hän kritisoi kirkkoa mutta oli harras ajatteleva uskovainen, tutustui Tolstoilaiseen ajatteluun ja piti tiedettä maailmaa selittävänä tekijänä.

Suomea koitteli uudet asiat maailmalla vellovat aallot, Venäjän keisarikunta lakkasi olemasta 1917 ja avasi mahdollisuuden Suomen itsenäisyydelle, jonka Neuvosto Venäjän bolsevikkijohtaja Vladimir Lenin tunnusti 1917 ja  Suomi julistautui itsenäiseksi ja eduskunta hyväksyi esityksen 6.12.1917. Useimmat maat tunnustivat Suomen 1918-1919. Ajan levottomuudet kasvoivat nälähädän ja yhteiskunnallisten vastakkainasettelun vuoksi, väkivaltaisuudet alkoivat Suomessa omien kansalaisten kesken. Suomen sisällisota käytiin Suomen hallituksen ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27.01-15.05.1918. Itsenäisen Suomen tulevaisuudesta taisteltiin raaasti ja mielipuolisesti, Suomen kaartin punaisten puolella taisteli Neuvosto Venäjä ja Valkoisia tuki Saksan keisarikunnan armeija.

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa 1919 Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon, jonka valtionhoitaja Carl Gustav Emil Mannerheim ( 1867-1951) vahvisti heinäkuun 17.1919. 

"Tää kansa katsoo ylöspäin kuin kallio, se pyrkii päivään valohon, sen valta valtaa hengen on, ei valtaa tykkein tuiskuvain."  Eino Leino

Arja Kolehmainen 20.08.2020 Helsinki

Lähteet: Muinaisuutemme jäljet; Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen & Anna Wessman, Suomen rahvaan historia; Perttu Immonen, Suomen synty; Ilkka Enkenberg,Wikipedia