Pääsiäisen sanoma: Ylösnouseminen kuolemasta

Jäin kuuntelemaan tänä pääsiäissunnuntaina televisiosta jumalanpalvelusta, se kuullosti aidolta ja kauniilta ja helposti ymmärrettävältä. Siinä pappi tai heitä oli useita - kertoivat Raamatusta tuttuja tapahtumia, kuinka sen ajan roomalaisessa valtakunnassa rangaistiin heitä, joita ei suvaittu useimmiten -  rikollisia, mutta tässä tapauksessa viantonta henkilöä, joka osasi puhua vapaudesta, rauhasta ja "valtakunnasta", jota ei helposti ymmärretty, se tulkittiin levottomuuksien lietsonnaksi, Jeesus taisi olla aikansa toisinajattelija. Rangaistus siihen aikaan oli äärimmäisen raaka, joka päättyi julmaan teloitukseen ristillä. Kuinka siinä pystyi hentoinen nuori mies selviytymään, uskomaan vielä johonkin, joka auttaa, hän uskoi siihen, että on olemassa vielä jotain, minkä vuoksi tehdä. Tänä päivänä sodan keskellä on lukuisia, jotka joutuvat julmuuksien kohteeksi ilman omaa syytä, vain yrittävät toimia maansa puolesta tai selviytyä siitä, että ei ole jättänyt kotiansa ajoissa. Julmuuksien ja vaikeuksen keskellä ei ole muuta kuin usko, että joku auttaa ja että kuoleman jälkeen on jotain parempaa.

Sanoma ylösnousemuksesta kuullostaakin toimivalta ja lohdulliselta. Mutta miten siihen on päädytty, toistaiseksi vielä  se on  uskon asia, me kun olemme rajallisia ihmisiä ja emme kykene näkemään edes omaa todellisuutta, vaan olemme aistiemme varassa, jotka ovat kehittyneet meille evoluution matkassa Maa planeetalla selviytymiseen  gravitaatio voiman puitteissa.

Olemme osaa suurempaa kokonaisuutta, kuinka suurta ja sellaista, sen voi vain kuvitella. Kuinka silloin selittää asioita tällaisessa suuressa kokonaisuudessa yksilölle tai "hiukkaselle", kun ei ole kapasiteettia ymmärtää, jää jäljelle usko, mutta jos uskoo hyvään ja oikeaan ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti, auttaa se itseä, ympäristöä ja tätä suurempaa kokonaisuutta.

Mitä enemmän on heitä, jotka uskovat hyvään, oikeaan ja rakkauteen, on maailmallamme ja kenties sillä suuremmallakin kokonaisuudella suuremmat mahdollisuudet. Nykyisin kun osaamme lukea ja kirjoittaa ja kehittää ajatustamme, on helpompaa ymmärtää asioita, jotka ovat ympäristölle ja maailmalle hyväksi, sitä tekivät jo vuosituhansien takaa suuret ajattelijat, jotka loivat tieteemme pohjaa, suuret hyväntekijät ja myös meidän kristinuskon perustajat, loivat sanoman, joka oli tarkoitettu jokaiselle sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta, sanoma oli tasa-arvoa, lohtua, armoa ja anteeksiantoa ilman vihaa, sanoma ei vaatinut suurta oppiarvoa tai asemaa. Sanoma, jota kuuntelin vuosituhansien takaa, lohdutti edelleen siinä kotisohvalla tv-julmalanpalvelusta katsellessani ja kuunnellessani, minulla oli toivoa, minua rakastetetaan ja minulle annetaan anteeksi, toki se edellyttää, että itsekin osaan antaa anteeksi ja tuntea myötätuntoa, se siinä varmaan on tarkoituskin; opettaa myötätuntoa,  toisen tukemista ja itsensä hyväksymistä.

Miten auttaa ymmärtämään, siinä varmaan mielikuvitus on avuksi, mitä enemmän sitäkin kehittää, sillä selviää pitkälle. Muinaiset egyptiläiset rakensivat valtaisia hautatemppeleitä korkea-arvoisille, huippuosaajat suunnittelivat ja rakennuttivat ne, koristivat arkisilla maalauksilla elämästä, täyttivät kauniilla esineillä, jotta haudassa olija  voisi jatkaa arkeaan siellä, niillä autettiin selviämään kuoleman jälkeiseen elämään, meidän kristinusko puhuu ylösnuosemisesta eli voi nousta hauta-arkusta ja osata löytää asioita, joita emme osaa kuvitella, mutta meidän mielikuvitus voisi ehkä siinäkin auttaa, maailmamme on jo paljon suurempi kuin muinaisten kansojen, vaikka hekin vaelsivat pitkiä matkoja sotaretkillään. Tiedämme aika paljon omasta maailmastamme, vaikka sekin tietämys on varsin rajallista. Tiedämme vain, että olemme osaa suurempaa kokonaisuutta aivan kuten on atomihiukkanen kehossamme, verenkierrossa, hermostossa:

"Hermoimpulssin eteneminen on sähkökemiallinen tapahtuma:impulssi etenee hermosolun sisällä sähköisesti ja hermosolusta toiseen kemiallisesti välittäjäaineiden avulla. Hermosolun toiminta perustuu siihen, että hermosolu on joko lepotilassa tai välittää hermoimpulsseja, dendriitti vastaanottaa hermoimpulssin toisesta hermosolusta" Wikipedia

Tässä sekuneissa tai sekunnin sadasosissa tapahtuu mielettömästi jo asioita, joita nämä "työmyyrä" impulssit tekevät sähkövirran avulla. Me koostumme tällaisista lukuisista "yhteisöistä" hermoimpulssijonoista, jotka tekevät kehossamme määrättömästi asioita.

Yllämainittujen hermoimpulssien ansiosta teemme omassa maailmassamme lukuisia asioita ja luomme ja kehitämme ympäröivää elämää ja maatamme niin hyvässä kuin vielä pahassakin. Kuulumme siis suurempaan kokonaisuuteen omalla toiminnallamme yhteisöissä ja luomme maailmanjärjestystä. Silti oma Maapallomme on varsin pieni kokonaisuus jo Aurinkokunnassa, puhumattakaan Linnunrata kotigalaksissamme ja edelleen tunnetussa maailmankaikkeudessa suuruuskäsityskykymme jää häviölle, se haastaa ymmärrystämme, mutta se kokonaisuus, johon Linnunratamme osallisuutena kuulumme, voi olla ehkä vielä niin suuri, että meidän on sitä mahdoton käsittää ainakin näin tavallisena ihmisenä, siksi jäljelle jää vielä vain usko, usko hyvään ja oikeaan toimintaan ja kykyyn rakastaa ja täytyy osata pyytää, rukoilla.

Uskon siis iankaikkiseen elämään, josta meille kerrotaan, kiitos siitä meidän Vapahtajalle.

Arja Kolehmainen 9.4.2023 Helsinki