Suomen ulkopolitiikka on jo kauan ollut liturgiaa, sen huomaa politiikkojen puheesta

Liturgian sisältöä ei ajatella, toistetaan se vain sopivassa paikassa. Onhan sillä perusteensa 1959 luvulta saakka - suomalaisesta ulkopolitiikasta - vieläkin sitä on.

Mutta jos tapahtuu jotain uhkaavaa, Venäjä hyökkää tai tekee aseellisia operaatioita kaataakseen itselleen sopimattoman hallituksen, tai jos se varmuudeksi miehittäisi Ahvenanmaan, onko niin, että pääministerin mukaan Suomi ei hänen hallituskaudellaan hae NATO jäsenyyttä, ja jos tällainen tapahtuisi, onko meillä enää aikaa ja mahdollisuutta hakea puolustusliiton jäsenyyttä. NATOn jäsenyys on kuitenkin nimenomaan se suoja, että minkään maan ei huvittaisi hyökätä tai uhata sotilaallisesti näitä maita, samoin koskee jäsenmaan politiikkaa, sen ei myöskään pidä uhata ketään suvereenia tai muuta valtiota, siis kannatan Nato jäsenyyttä turvallisuuden vuoksi.

Siksi minusta on tällaisessa sotilaallisesti uhkatilanteessa hieman harkitsematon vakuuttaa, että emme hae puolustusliiton jäsenyyttä. Minä kannatan elämistä kaikkien maiden kanssa sovussa ja ilman sotilaallista uhkaa niin Venäjän kuin muidenkin valtioiden kanssa. Kuinka hyvä elää olisi rauhassa ja turvassa.

Arja Kolehmaidnen Helsinki 21.1.2022