Miten rakentaa kustannustehokas ja tuottava julkishallinto, esimerkkinä osuustoiminta

Tämän päivän Suomessa on ollut ikuisuuskysymys, kuinka selvitä verotuloilla, että ei tarvitsisi ottaa tarpeettomasti julkista velkaa. Kun korot olivat olemattomat, tuli lainanotosta liian helppoa ja se kostautui sekä liiallisena velkautumisena että tehottomien tai puolivalmiiden julkishallinnon ratkaisujen tehtailuina.

Jokaiselle on varmaan tuttua se, että jos ansaitsee tai saa liian helposti rahaa, sitä ei arvosta, tai sen tuottamia tuloksia ei ymmärrä tai finanssitalouden pohjaa ei ymmärretä. Kaiken minkä saa ilmaiseksi, siihen tottuu ja sitä ei arvosta, vaikka se oikeasti edellyttää suuriakin työpanoksia kuten suomalainen oppilaitos ja terveydenhuolto, toisaalta siinä voi käydä niinkin, että puutteellisen kontrollin vuoksi toiminnasta tulee tehotonta. On kuitenkin hyviä esimerkkejä julkishallinnon puolella, jolloin toiminnasta on tullut tehokasta ja läpinäkyvää kuten verohallinto. Aikaa ennen digitaalisaatiota, jokainen muistaa, kuinka piti jonottaa verovirastossa saadakseen palvelua, puhelinpalvelu oli olematonta ja kaikkiin seikkoihin  tarvittiin suuri määrä dokumentteja ja uskokseni myös työvoimaa niiden käsittelyyn ja tuloksen tuottamiseen valtiolle. Nykyisin meillä on tiedossa, kuinka helposti veroilmoitus tulee internetin kautta omalle henkilökohtaisen tunnistuksen kautta verotilille, siellä saa itse tehdä tarvittavat muutokset ja puhelinpalvelu on ystävällistä ja auttavaa, eli se  on malliesimerkki, kuinka tehottomasta ja vaikeasti hallinnoitavasta julkishallinnosta on saatu tehokas ja kansalaisia palveleva laitos.

Toinen kansalaisia koskettava toiminta on osuustoimintaan perustuvat liikkeet kuten ennen oli OTK ja SOK, lapsena muistan, kun mummoni kävi paikallisessa Elannossa, hän sai yksinäisenä ihmisenä sieltä tarvittavat tuotteet, itse muistan herkulliset sitruunapullat tai kakut, nallekarkit ja myöhemmin herkullinen Häälimmpu, suuri ruislimppu. Muuten Elanto jäi silloin marginaaliseksi palveluiltaan ja yksityiset elintarvikeliikkeet kuten K-kaupat valtasivat alaa ja palvelivat tehokkaammin yksityisiä kuluttajia. Elanto alkoi muodostua jopa vitsiksi, kun ei tuotteet olleet riittäviä. Sitten myöhemmin ollessan eräässä asiakastilaisuudessa koulutuksen merkeissä 1990 luvulla, kuuntelin SOK ryhmän esitystä siitä, kuinka pienen Suomen kilpailutilanne muuttuu vieläkin kovemmaksi, kun tiedossa oli saksalaisen elintarvikejätin Lidlin tulo Suomen markkinoille. Esityksessä tuli ilmi, kuinka viisi miljoonaisen kansalaisen Suomen volyymit ovat mitättömät verrattuna Saksan ja mm. Lidlin eurooppalaiseen volyymiin, vertailun vuoksi, verrattiin liikevaihtoa, minusta kyseinen kauppaketju oli Saksassa pienimmästä päästä mutta verrattuna suomalaiseen elintarvike myyntiin, moninkertainen. Kuinka suomalainen kauppa selviäisi siitä. Johtui varmaan siitä, että mediassa alkoi tulla artikkeleita, kuinka SOK ryhmän kauppaa alettiin kehittää ja haastatteluja oli ryhmän silloisesta johtajasta, joka oli vastuussa kehittämisestä ja muutoksesta nykyajan tarpeisiin, en muista nimeä, etunimi taisi olla Jere. Itse pidin tehtävää todella haasteena, olihan osuustoimintaliikkeet mielestäni todella takamatkalla verrattuna silloin yksityiseen sektoriin. Muistan vain, kuinka hän haastattelussa toi esiin henkilökunnan koulutuksen ja siihen panostukseen, yksittäisen työntekijän panos ja vastuu tekemisestä oli tärkeä ja hänen merkityksensä. Minusta tuo oli silloin aivan ennenkuulumatonta, että tuolla alueella sellaista tuotiin esiin.

Elannon historia on mielenkiintoinen ja siitä löytyy wikipediasta näin:

"Elanto kasvoi kymmenessä vuodessa vahvaksi toimijaksi pääkaupunkiseudun vähittäiskaupassa, kun se perusti leipä- ja maitokauppoja lähes jokaiseen kaupunginosaan. Lisäksi Elanto käynnisti meijeritoiminnan sekä alkoi paahtaa kahvia ja valmistaa kaljaa.

Vuonna 1915 Elannon johtoon nousi nuori sosialistijuristi Väinä Tanner, jonka kakkosmieheksi nimitettiin porvaritaustainen Otto Valmari. Tanner näk ensimmäisen maailmansodan vaikutukset sekä kaupankäyntiin että kiinteistöbisnekseen. Elanto hankki tontteja ja kiinteistöjä yli oman tarpeen; tulevaisuuden varalle ja sijoitusmielessä. Vakavarainen osuuskunta osti muun muassa  Helsingin Aleksanterinkadun suuren tontin ja nykyisestä Vantaan Pakkalasta lähes 700 hehtaarin Backaksen kartanon.

Ristiriidat pääasiassa kaupunkien tehdastyöväestöstä koostuneiden, jäsenmäärältään suurten ja poliittisesti lähellä vasemmistoa olleiden osuuskauppojen sekä pääasiassa maaseudun viljelijäväestöstä koostuneiden, jäsenmäärältään pienten ja poliittisesti lähellä porvareita olleiden osuuskauppojen kesken vahvistuivat, kun suuret osuuskaupat halusivat saada aatteellisessa keskusjärjestössä, Yleisessä Osuuskauppojen Liitossa enemmän määräysvaltaa perustuen kunkin osuuskaupan jäsenmäärään. Koska tämä oli kuitenkin jyrkästi osuustoiminnan yksi jäsen - yksi ääni -periaatetta vastaan, perustivat suuret osuuskaupat Elannon johdolla omaksi aatteelliseksi keskusjärjestöksi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) vuonna 1916 ilmoittautuen edistysmieliseksi osuuskauppaliikkeeksi. Samalla se kuitenkin halusi pitää keskusliikkeenään Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK). Tähän ei SOK suostunut, jolloin KK:n jäsenosuusliikkeet perustivat  Suomen Osuustukkukaupan (OTK)vuonna 1917.

Poliittisen suuntataistelun kiihtyessä Tanner korosti, että Elanto haluaa palvella kaikkia pääkaupunkiseudun asukkaita, aatteeseen katsomatta. Kaikille helsinkiläisille tämä osuustoimintamalli ei kuitenkaan riittänyt, vaan osa porvareista ryhtyi arkkitehti Jalmari Kekkosen johdolla puuhaamaan  Pellervolaiseen osuuskauppaliikkeeseen eli YOL:seen ja SOK:aan sitoutuvaa osuuskauppaa, jonka perustava kokous järjestettiin 1919."

"Helsinki kasvoi edelleen voimakkaasti. Keskustassa korttelit alkoivat olla täynnä, ja yksittäisten liikerakennusten rakentaminen oli vähäistä. Painopiste siirtyi lähiöihin ja aluerakentamiseen. Parhaat kauppapaikat jaettiin neljän koplassa, johon kuuluivat Elanto, Helsingin Osuuskauppa Kesko ja Tuko."  Sen jälkeen tapahtui paljon liikettä kehitettiin ja laajennettiin mutta:

"Elannon keskusliikkeen OTK:n varat hupenivat tappiollisen teollisuuden ylläpitoon ja kannattamattomien Osuusliikkeiden tukemiseen. Kiinteistöomaisuuden ansiosta osuusliike pysyi pinnalla, mutta perusbisnes pyörii tappiolla. Edes Kannelmäen ja Leppävaaran silloin uudet  hypermarketit tai keskustan HM:t ja Pullapuodit eivät muuttaneet kokonaisuutta."

"Raskas teollisuus ja kannattamattomat Osuusliikkeet olivat ajaneet OTK:n kriisin partaalle. Pitkäaikaiset vastuunkantajat väistyvät, ja valta keskittyi uudelle pääjohtajalle, joka laittoi saman tien tuulemaan. Osuusliikkeiden ja niiden omistaman OTK:n fuusiosta muodostui 1983 E-osuuskunta Eka, josta muotoutui 1987 Osuuskunta Eka-yhtymä. Kuitenkin muista Osuusliikkeistä poiketen juuri Elanto ei lähtenyt tähän mukaan, ja näin yli 65 vuotta kestänyt side Elannon ja OTK:n välillä oli historiaa. Jo aiemmin samana vuonna KK:n nimi muutettiin muotoon Kulutusosuustoiminnan Keskusliittojäseninään fuusion jälkeen siis vain Eka ja Elanto."

"Vuonna 1992 Elanto ja Eka sekä SOK ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto perustivat Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liiton(KOL), jolloin samassa yhteydessä Kulutusosuuskuntien Keskusliitto lopetti toimintansa ja E-liike siirtyi historiaan. KOL:n toiminta puolestaan päättyi ainakin tosiasiallisesti vuoden 2003 lopussa."

"Elannon uusi pääjohtaja Tauno Palmroos tarttui toimeen. Hän kävi alustavia neuvotteluja fuusiosta tai muusta toimialajärjestelystä HOK:n varatoimitusjohtajan  Esa Haapaniemen ja ja Ässä-Partners Oy:n toimitusjohtajan Arto Hiltusen kanssa.

Toisaalla KOP ja  Suomen Yhdyspankki fuusioituvat. Se oli Elannolle huono uutinen ja enteili ongelmia. Koko osuusliikettä kiinnostanut kysymys kuului: sitoiko KOP:n antama rahoituslupaus myös sen fuusiokumppania SYP:ia? Päätös oli pelätynlainen: rahaa luvattiin kaikkeen muuhun, mutta ei siihen mihin sitä kipeimmin tarvittiin eli korvaamaan mahdollista säästökassan tyhjenemistä.

Tieto rahoituspäätöksistä tuli julki, ja säästökassan jäsenet ryntäsivät nostamaan talletuksiaan. Yhden aamupäivän aikana liikkeen kassasta lähti kymmeniä miljoonia markkoja, ja Elanto hakeutui yrityssaneeraukseen. Vastavalittu pääjohtaja sai jatkaa, koska velkojat eivät pitäneet häntä syyllisenä osuuskaupan ahdinkoon. Yrityssaneerausohjelma valmistui nopeasti aiemman säästöohjelman pohjalta. Palmroos onnistui vakuuttamaan velkojille, että kaikki saisivat omansa. Säästökassatallettajat saivat rahansa, kun valtio maksoi heidän saatavansa ja liittyi velkojien rintamaan.

Toisin kuin Ekan saneerauksessa vähän aiemmin, Elannon velkoja ei leikattu. Pelastajaksi tuli jälleen Tannerin perintö, vahva kiinteistömassa. Kivitaloja oli edelleen runsaasti, ja niiden arvo alkoi uudelleen kohota.

Saneeraus oli Elannolle vastenmielinen, mutta ainoa tapa päästä takaisin jaloilleen. Kaikki panokset olivat bisneksen elvyttämisessä. Saneerausohjelma tarjosi myös mahdollisuuden irrottautua sopimuksista, joiden purkaminen muuten olisi ollut mahdotonta tai käynyt kalliiksi. Ahdingossa ollut osuusliike sai useita kaupallisia yhteistyötarjouksia. Toimivan johdon kannalta ainoaksi mahdollisuudeksi jäi Tradeka-yhteistyö."

"Vuoden 2003 lopussa Elanto lopetti toimintansa (samoin HOK) ja vuoden 2004 alussa aloitti Helsingin Osuuskauppa Elanto. Uudistuksen myötä kaikkiaan 42 Elannolle kuulunutta Valintataloa, Siwaa ja Maxia muuttuivat vuosien 2003-04 aikana S-ryhmän ketjujen myymälöiksi siten, että uusia Alepoita oli 29, jotka oli muutettu pienimmistä Valintataloista (19 kpl) ja Siwoista (10 kpl), ja S-marketeja 9, jotka oli muutettu suuremmista Valintataloista (5 kpl) ja Valintatalo Plus -myymälöistä (4 kpl). Maxi-marketeista kolme (Isossa Omenassa, Sellossa ja Kannelmäessä) muutettiin Prismoiksi ja yksi tavaratalomainen Maxi Hakaniemessä käyttötavaraosastoiltaan Sokos -tavarataloksi ja elintarvikeosastoltaan S- marketiksi.,Uuden osuuskaupan toimipaikoista Elannon peruja olivat myös muun muassa ravintolat Highlight, Kappeli ja Zetor, Olut Huoneet (esim. William K), olutpubit Aapelin Baari, Käpygrilli, Martinralli, Pirjon Krouvi, Poseidon ja Tinatuoppi sekä Backas -puutarhakeskus. Elannon Hautauspalvelun nimeksi tuli HOK-Elannon Hautauspalvelu, Sateenkaari-kosmetiikkamyymälät korvattiin Emotion -ketjun myymälöillä ja Ramada Hotel Presidentti  Ramada Hotel siirtyi Sokos Hotels -ketjuun."

"S-ryhmän hypermarketit poikkesivat aiemmin toisistaan paljonkin, koska osuuskaupat saivat valita niiden konseptin itse. Käytössä olivat muun muassa nimet Sokos-market ja Prisma. Ryhmän ensimmäinen hypermarket oli Turun Tampereentien   Sokos-market joka perustettiin vuonna 1971,  Pääkaupunkiseudun ensimmäinen Prisma avattiin  Helsingin Malmille vuonna 1987

Nykyisen muotoinen Prisma-ketju syntyi vuonna 1988, kun S-ryhmä oli ryhtynyt kokoamaan kauppojaan valtakunnallisten ketjujen alle.^[ SOK piti Prismaa onnistuneena nimenä, joten se otettiin käyttöön S-ryhmän kaikissa hypermarketeissa. Myymälöiden tuotevalikoimat ja markkinointi yhtenäistettiin. Vuoden 1995 lopulla Suomessa oli yhteensä 28 Prismaa."

"Prismasta tuli toinen Suomessa toimivista valtakunnallisista hypermarketketjuista  KeskonK-Citymarket ketjun ohella. Prismojen kokonaismyynti oli vuonna 2019 noin 3,26 miljardia euroa, mikä oli noin 43% suurempi kuin K-Citymarketien kokonaismyynti (2,28 miljardia euroa).^[Vuonna 2019 Prisman osuus Suomen päivittäistavarakaupasta oli 15,9%. Vuoden 2019 lopulla Suomessa oli yhteensä 68 Prismaa. Joulukuussa 2021 Prismoja oli 71"

Minusta edelläoleva esimerkki osuustoiminnallisesta pienestä kivijalkaliikkeestä maan suurimmaksi kauppaketjuksi on esimerkkillinen ja merkillepantava, voisiko suomalainen julkishallinto toimia ja onnistua samoin?

 Arja Kolehmainen  Helsinki 10.5.2023

Lähde Wikipedia