Sodanjälkeisen Suomen kansaivälistyminen - yhden miehen mittava työ

Yhdistyneet kansakunnat YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 1945 Kansainliiton korvaajaksi edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. 

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja allekirjoitettiin kesäkuun 26. päivänä 1945 San Franciscossa kansainvälisen järjestön perustamista koskeneen Yhdistyneidenkansakuntien konferenssin päätteeksi ja peruskirja tuli voimaan lokakuun 24.päivänä 1945. Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö on osa peruskirjaa.

"ME YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN KANSAT VAKAANA TAHTONAMME

pelastaa tulevat sukupolvet sodanvitsaukselta, joka jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomattomia kärsimyksiä, uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten sekä kansakuntien, suurten ja pienten, yhtäläisiin oikeuksiin, luoda olosuhteet, joiden vallitessa oikeudenmukaisuutta sekä kunnioitusta sopimuksista ja muista kansainvälisen oikeuden lähteistä johtuvia velvoituksia kohtaan voidaan pitää yllä, edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,

SEKÄ TÄSSÄ TARKOITUKSESSA

osoittaa suvaitsevaisuutta ja elää keskenämme rauhassa hyvinä naapureina,

yhdistää voimamme kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, omaksua periaatteita ja luoda menettelytapoja, jotka takaavat sen, ettei asevoimaa käytetä muutoin kuin yhteiseksi eduksi, sekä käyttää hyväksi kansainvälisiä toimielimiä kaikkien kansojen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksenedistämiseksi,

OLEMME PÄÄTTÄNEET YHDISTÄÄ PONNISTUKSEMME NÄIDEN PÄÄMÄÄRIEN TOTEUTTAMISEKSI." 

Näin YK:n alueellinen tiedotuskeskus kertoo tästä kansainvälisen järjestön aloituksesta, kohdassa 1 luku, päämäärät ja periaatteet sen toinen artikla ja siinä kohdat 1 - 4:

2 artikla

Järjestön ja sen jäsenten on pyrkiessään 1 artiklassa esitettyihin päämääriin, toimittava seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1. Järjestö perustuu kaikkien jäsentensä täysivaltaisen tasa-arvoisuuden periaatteeseen.

2. Kaikkien jäsenten on, jotta niille jokaiselle voitaisiin turvata jäsenyydestä johtuvat oikeudet ja edut,vilpittömästi täytettävä tämän peruskirjan mukaan itsekullekin kuuluvat velvoitukset. 

3. Kaikkien jäsenten on selvitettävä kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta.

4. Kaikkien jäsenten on pidättäytävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai senkäyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa."

Tutustuin aiheeseen, kun luin Hannu Himasen kirjoittaman kirjan Iloniemi - eminenssi, kirjan lopussa Iloniemi pohtii nykytilannetta Venäjän hyökättyä Ukrainaan: 

"Erityisen kummallista Iloniemen mielestä oli, että juuri Venäjä - Euroopan turvallisuuskonferenssi-idean isä - oli alkanut romuttaa Etykin Helsingin päätösasiakirjan pohjalle rakennettua sääntöpohjoista ja yhteistyöhön nojaavaa turvallisuusjärjestelmää."

Helsingin päätösasiakirja nojaa Iloniemen mukaan vahvasti YK:n peruskirjaan, jonka 51.artiklan mukaan jäsenmailla on oikeus kansalliseen tai kollektiiviseen itsepuolustukseen. Peruskirjan 2.artikla kieltää väkivallan käyttämisen ja sillä uhkaamisen toisten valtioiden alueellista koskemattomuutta ja itsenäisyyttä vastaan.

Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen hyväksyä nykytilannetta, joka 1960 luvulta lähtien ensin rakensi Suomen ensiaskeleita kehitysapujärjestelmää Ulkoministeriössä ja sai sen toimimaan yhteistyössä YK:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa ja  siitä lähtien kirjan tapahtumia seuraillen oli mukana lähes kaikissa ulkopolitiikan järjestöjen perustamisessa ja toimijana siten, että työ perustui aina Suomen etujen ja sen kansainvälisen aseman vahvistamiseen.

Itselleni oli mielenkiintoista lukea Suomen lähihistoriaa kokeneen  virkamiehen kautta;

"Jaakko Olavi Iloniemi s.1932 Helsingissä,  suomalainen diplomaatti ja talouselämän vaikuttaja. sai ministerin arvonimen vuonna 1994. Iloniemi oli keskeisesti mukana 1960-luvulla Paasikivi-seuran perustamisessa ja 1970-luvun ETYK in järjestämisessä, 1990-luvulla hän toimi Martti Ahtisaaren presidenttikauden neuvonantajana."

Tavallisena ihmisenä seurasin politiikkaa vain tiedotusvälineiden kautta -  silloin aikaisemmin Yleisradion ja Helsingin Sanomien uutisoinnin välittämänä, myöhemmin  myös MTV:n  välityksellä. Iloniemi kirjoitti paljon kolumneja asiantuntijana eri lehtiin, kuten Suomen Kuvalehti ja Kanava,  mutta minun kuva Suomen politiikasta oli vain politiikkojen ja puolueiden toimintaa  silloin KGB:n ohjauksessa, kun hallitukset ja presidentti piti saada hyväksyntä Neuvostoliitolta ja sitä tietysti politiikot ja puolueet vielä hyväksikäyttivät toisiaan vastaan. Tiedotusvälineet toistivat vasemmistolaista näkemystä ja Neuvostoliittoa myötäilevää uutisointia, koin ajan silloin ahdistavaksi, silloin toki Euroopassa ja myös Yhdysvalloissa oli vallalla uusvasemiston aalto, kun yliopiston opiskelijat kapinoivat kaikkea vanhaa traditiota vastaan ja siihen tietysti silloinen mediakin meni mukaan.

Tämä kirja Iloniemen työstä toi aivan toisenlaisen kuvan Suomesta ja sen toiminnasta kansainvälisesti, erityisesti hänen oman tekemisiensä kautta, kirja ei lainkaan ahdistanut vaan toi suurlähettilään ja ulkoministerin virkamiesten näkymättömän työn  suhteidein luomiseksi länteen ja samaan aikaan pidettiin hyviä suhteita Neuvostoliittoon lukuisten tapaamisten järjestelyissä.  Suurlähettilään ja virkamiehen työ oli politiikasta irrallaan ja vaikka hän oli SDP:n jäsen, toi hän usein esiin sen, että se oli pragmaattinen valinta ja häntä ei kiinnostanut puoluepolitiikka. Samaan aikaan hän teki Kekkosen luottomiehenä tiivistä työtä myös idän suhteiden ylläpitämiseksi. Johtuu varmaan suurlähettilään ja ulkoministerin viran luonteesta ja siitä, että  Jaakko Iloniemi oli luonnostaan diplomaatti ja ei tuonut itseään esille, piti hyviä suhteita kaikkiin niin Suomessa kuin kansainvälisesti, auttoi se  häntä niin oman uran luomisessa kuin Suomen hyvien suhteiden ylläpitämisessä muihin valtioihin. 

Yksi merkittävimmistä tehtävistä hänellä oli ETYK aloitteen saaminen maaliin ja sitten tämän valtavan tapahtuman  järjestäminen Helsingissä, mittava monen vuoden urakka. Itse muistan nuorena jännittyneenä seuranneeni, kuinka äkkiä Suomi ja Helsinki oli kansainvälisen politiikan keskipiste ja lähes kaikki merkittävät valtion päämiehet tulivat Helsinkiin.

"Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin(Etyk) ETYK ensimmäinen vaihe oli ulkoministerien kokous Helsingissä vuonna 1973, toinen Genevessä pidetyt neuvottelut 1973–1975 ja kolmas Helsingissä pidetty huippukokous 1975. "Wikipedia

Iloniemi tuo esiin kirjassa, kuinka tärkeää oli neuvottelemisen taito, jotta päästiin omiin tavoitteisiin hankalissa maailmanpolitiikan väännöissä. Hän teki mittavan työn, kun Helsingin asiakirjan tärkein kohta sisältyi ensimmäisen periaatteen viimeiseen virkkeeseen:

osanottajavaltioilla on oikeus kuulua tai olla kuulumatta sotilasliittoon tai olla puolueeton. Hänen mielestään sillä ratkaistiin Suomen puolueettomuuskysymys. "Sen jälkeen meillä oli todellinen argumentti - ei mikä tahansa argumentti vaan sellainen, jonka myös Neuvostoliitto oli hyväksynyt".

Iloniemi havaitsi, että Suomen kaltaisen pienehkön ja vakaan eurooppalaisen maan suurlähettilään rooli läntisen suurvallan pääkaupungissa oli haasteellinen, hän ei päättäjän silmissä ollut tärkeä vaan joutui kilpailemaan huomiosta Yhdysvaltain kannalta paljon kiinnostavampien ja tärkeämpien maiden kanssa, muut Pohjoismaat veivät voiton yleensä huomiossa. Suomi ei ollut silloin erityisen tunnettu muuten kuin velkansa tunnollisesti maksavana maana, suhde Neuvostoliittoon aiheutti väärinkäsityksiä ja siinä hän pyrki niitä oikomaan mahdollisuuksien mukaan.

Toisin on nyt, kun Suomi hakee Naton jäsenyyttä ja on saanut Euroopassa käytävän sodan vuoksi runsain mitoin huomiota ja  myös jo turvatakuita erityisesti Yhdysvalloilta ja  muilta Euroopan mailta.

Kirjassa on paljon eri vuosikymmeniltä mielenkiintoisia ja huvittaviakin yksityiskohtia, joista en itse  juurikaan tiennyt mitään. Jaakko Iloniemi diplomaatin tehtävien jälkeen osallistui

Bildenberg-konferensseihin ja väljän organisaation johtoryhmän toimintaan yli kymmenen vuoden ajan, hän piti kokousta yhdestä vaikutusvaltaisimmista transatlantisen yhteisön Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan piirissä toimivista verkostoista. Hänen mukaansa Bildenberg on politiikassa, talouselämässä, mediassa ja muilla yhteiskuntaelämän aloilla toimivia vaikuttajiea kokoava keskustelufoorumi, jolla ei ole muita päämääriä kuin avoin, korkeatasoinen ja tulevaisuuteen suuntautuva keskustelu, siellä ei tehdä päätöksiä eikä anneta suosituksia päätöksentekijöille. Kokouksen tärkein tehtävä ja anti oli verkostoituminen, mutta usein se on ollut salaliittoteoreetikkoiden ja kansalaisaktivistien kohde. 

EU jäsenyys oli yksi merkittävä ja suuritöinen tehtävä, joka vaati paljon selvityksiä ja kokouksia ja lopulta lainsäädäntöön runsaasti muutoksia. Ulkoministeriön EU-tiedotus ennen jäsenyysäänestystä ja sen jälkeen oli mittavaa erilaisissa oppilaitoksissa, yliopistoissa, kansalaisjärjestöissä, Iloniemi osallistui näihin tilaisuuksiin eri puolilla maata.  

Kirja on mielenkiintoinen historian tärkeä palapeli, jolla kirjoittaja tuo tavalliselle kansalaiselle ymmärrystä ja tietoa tapahtumista, joita media vain raapaisi pinnalta.

Kirjan kirjoittaja "Suurlähettiläs emeritus Hannu Himanen on toiminut uransa aikana Intiassa ja Indonesiassa, ETYK-tehtävissä Wienissä sekä YK-tehtävissä New Yorkissa ja Genevessä. Suurlähettiläänä Moskovassa hän on ollut kolme kertaa: 1970-luvun lopun Brežnevin pysähtyneisyyden ajalla, 1980-luvun lopun Gorbatšovin perestoikan aikaan ja vuosina 2012–2016." Luulen, että diplomaatin Jaakko Iloniemen urasta pystyy parhaiten kirjoittamaan diplomaatti, silloin kykenee varmaankin  ymmärtämään tehtävään liittyvät haasteet ja vaatimukset.

Nyt kun kaikki se,  minkä eteen kirjan päähenkilö on tehnyt idänsuhteiden eteen ja puolueettomuuden esiin tuomiseksi, on kuollut ja  Presidentti Niinistön sanoin:" Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Kaikki alkaa alusta onneksi terveelle ja hyville länsisuhteille niin Yhdysvaltoihin kuin Euroopan maihin ja EU:hun, se työ tuottaa nyt hedelmää, jota vuosikymmeniä tehtiin politiikan kulissien takana. Tässäkin näkyy se, kun yksikin ihminen omistaa työn maalleen, tuottaa se runsaasti hedelmiä. 

Jaakko Iloniemi: Idealismi ilman realismia on hyödytöntä. Realismi ilman idealismia on itse asiassa epärealismia."

Arja Kolehmainen 19.1.2023 Helsinki

Lähteet. Kirja Iloniemi - eminenssi; Hannu Himanen, Wikipedia, Docendo.fi