Kuinka Suomen talous ja maanpuolustus  kehittyivät  1930 luvun jälkeen

Käsittelen aihetta kirjan mukaan Kylmästi laskeva mies, talousvaikuttaja Risto Rytin elämä

Nuori  Suomi  kehittyi kovaa vauhtia, ymmärrettiin, että voidakseen vaikuttaa, pysyä itsenäisenä ja kehittyä, edellytti se kestävää taloutta ja riittävää puolustuskykyä. Risto Ryti toimi puolustusneuvoston jäsenenä ja oli perehtynyt keskeisiin puolustustaloudellisiin kysymyksiin. Ryti toimi neuvoston varapuheenjohtajana ja johti raha-asiain jaostoa, joka käsitteli sodan rahoittamista ja pohti miten joukko-osastojen varustaminen tarpeellisilla maksuvälineillä liikekannallepanon sattuessa järjestettäisiin; kuinka saataisiin hevosten ja ajoneuvojen käyttöönotossa tarpeellinen rahoitusväline, shekkijärjestelmä ja miten hankittaisiin varat sodankäyntiä varten. Jaoston tilaamat selvitykset valmistuivat 1931, niissä pohdittiin kuinka Ensimmäisesessä maailmansodassa Saksa, Englanti ja Ranska hoitivat maksuvälineet liikekannallepanossa ja sodan aikana. Jaoston mielestä rahan hankinta pitäisi hoitaa verotuksella, mutta se todettiin liian hitaaksi keinoksi, tulisi harkita lyhytaikaista kotimaista sotalainaa, jonka merkitsiminen olisi vapaaehtoista. Knoellingerin laaja muistio sisältyi jaoston kertomukseen vuodelta 1931, se kertoi liikakannallepanon rahoituksesta ja liikekannallepanon jälkeisestä rahoituksesta sekä säädösehdotus Suomen Pankin vapauttamisesta setelinlunastusvelvollisuudesta, Suomen Pankin ohjesäännön 6 §:n muuttamisesta, joka sitten toteutui niin, että Ryti itse joutui joulukuussa 1939 panemaan tuon säädöksen toimeen lainsäädännön kautta.

Sunilan II hallitus 1931 oli luvannut jatkaa lamakauden tiukkaa politiikkaa ja valtion talouden tasapainossa pitäminen vaati erityistä huolenpitoa. Hallituksen asettaman J.K.Paasikiven johtaman valtiontalouslautakunnan johti työtä, jossa vaadittiin puolustusmenojen supistamista. Puolustusmenojen supistaminen ei ollut helppoa Svinhufvudin presidenttikaudella, hän oli vakaumuksellinen puolustuslaitoksen ja suojeluskunnan ystävä. Puolustusneuvosto esitti osoitettavaksi perushankintoihin kaksi kertaa niin suurta summaa kuin Paasikiven valtiontalouslautakunta oli tarjonnut. Kirja kertoo, kuinka Mannerheim muistelmissaan 1930 tulo- ja menoarviota käsitellessään ns. hätäohjelmaa armeijan ja laivaston välttämättömistä uudishankinnoista ja lentoaseen vahvistamisesta pohti. Mannerheim otti henkilökohtaisesti yhteyttä Paasikiven "säästäväisyyskomiteaan", jotta mitään ei jäisi tekemättä ponnisteltaessa tärkeän määrärahan supistamisen torjumiseksi. Mannerheim vetosi myös Rytiin puolustusohjelman rahoituksen pitämiseksi riittävänä ja Puolustusneuvoston taistelu Paasikiven supistamisesityksiä vastaan kannatti niin, että lopullinen säästö jäi 62 miljoonaksi markaksi. Leikkaukset koskivat puolustuslaitosta keskimääräistä enemmän, niiden osuus vuoden 1932 menosäästöistä oli 24 prosenttia, Mannerheimin mielestä liian suuri.

Helmikuussa 1935 Risto Ryti piti esitelmän radiossa siitä, kuinka "se ankara taloudellinen pula", joka on lyönyt leimansa suomalaiseen elämään, on viimein loppunut. Vuosi 1934 oli Rytin mukaan Suomen talouselämässä huippuvuosi; Ryti luetteli esimerkkejä Kauppalehdessä: Sato oli parempi kuin koskaan aiemmin, teollisuustuotanto ol lähes huippuluvuissa, viennin määrä oli parikymmentä prosenttia entistä ennätystä suurempi, kotimainen tarvaramyynti oli vilkasta, vientiylijäämä oli kaikkien aikojen saavutus, työttömyys painui tyydyttävälle tasolle, rautateiden kuljettama tavaramäärä oli suurempi kuin milloinkaan ennen ja samoin sähkövoiman kulutus, tulot metsän myynnistä ja metsän uittotöistä olivat nelinkertaiset verrattuna vuoteen 1931, maan ulkomaiset velat olivat vähentyneet, lyhytaikaisissa velkasuhteissa Suomi oli saamapuolella, valtion talous oli ylijäämäinen, josta seurasi suhdannerahaston perustaminen, kunnallistalous oli parantunut, rahamarkkinat olivat keveät ja korot alenivat jatkuvasti. Pienenä avotaloutena Suomen talouskehitys riippui viennistä.

!930 luvun lama muutti taloustieteitä; John Maynard Keynes julkaisi 1936 "Työllisyyden, koron ja rahan yleisen teorian". Keynesin havainto oli että, nimellispalkat ja hinnat eivät sopeudu nopeasti siten, että talous palautuisi kysyntäshokista uuteen tasapainotilaan, eli nimellispalkkojen jäykkyys, joustamattomuus alaspäin oli Keynesin mukaan siihen keskeisin syy.

Suomessa toisin kuin Ruotsissa ja monessa muissa Länsi-Euroopan maissa ei ollut työehtosopimuksia, jotka olisivat automaattisesti hidastaneet palkkojen sopeuttamista ja siksi Suomen talous lopulta sopeutui hyvin, vuoden 1918 kapinan seurauksena työnanatajat kieltäytyivät työehtosopimusten solmimisesta. Maaseudun metsänomistajat ja viljelijät kärsivät silloin lamasta enemmän kuin kaupungin velattomat tai vähävelkaiset, he selvisivät palkkatason alenemisesta.

Kustannusten jousto oli Suomen elpymisen tärkein selitys, Ryti esitti eräässä esitelmässään: "Yhtenä tekijänä tässä tuotantokustannusten huokeudessa on se seikka, että suomalainen työmies pitää parempana tehdä työtä alhaisella palkalla kuin olla kokonaan ilman työtä, tämä merkitsee sitä, että vältimme vakavan työttömyyden" Joustoa oli myös toiseen suuntaan, Kemi yhtiö oli jakanut "yhden kuukauden palkan ylimääräisenä työläisilleen tuottoisan talven jälkeen" Suomen selviytymiseen Ryti piti vientiteollisuuden merkitystä suurena. 

Suomen Pankki ei ottanut kantaa valuuttakurssipolitiikkan kultakannasta irrottamisen jälkeen, puhtaan kultakannan vuoden olivat ohi, ei pidetty järkevänä myöskään markan sitomista toiseen valuuttaan, silloisissa epävakaissa oloissa haluttiin pitää kiinni itsenäisestä valuuttapolitiikasta, näin ollen Suomen kannalta oli järkevää jatkaa vallitsevaa tilannetta, jossa Suomen markka oli yksipuolisesti sidottu punnan arvoon, mutta josta Suomella oli vapaus irtautua tarvittaessa. 

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä 1939 heijastui se myös Suomen Pankin kurssipolitiikkaan, vaikka pankkivaltuusmiehet olivat vielä optimistisia siinä, että sota oli vältettävissä. Saksan hyökkäys Puolaan syyskuussa katkaisi valuuttakurssien noteeraukset lyhyeksi aikaa, uudet noteeraukset vahvistettiin 9.9.1939. Vuonna 1937 käytyjen presidentin vaalien jälkeen, jolloin Kyösti Kallio valittiin, valittiin myös uusi hallitus, jonka  kokoajana oli Metsähallituksen ylijohtaja A.K. Cajander pääpuolueina Sosiaalidemokraatit ja Maalaisliitto. Hallituksen ohjelmaan sisältyi runsaasti  sosiaalipoliittisia uudistuksia kuten vanhuus- ja työkyvyttömyysvakutuus, äitiyshuollon(äitiyspakkaus) toteuttaminen ja pakollisen työttömyysvakuutuksen suunnittelu. Hallituksen vahva mies oli sosiaalidemokraatti Väinö Tanner, joka tuli hyvin toimeen  Suomen Pankin pääjohtajan Risto Rytin kanssa. Ryti piti ulkomaisia yhteyksiä yllä ja matkusti säännöllisesti Kansainvälisen järjestelypankin BIS kokouksiin Baseliin, joista myös Helsingin Sanomat julkaisi säännöllisesti. Ryti nimitettiin 1937 alussa Kansainliiton Economis and Financial Organisation (EFO) taloudellisen komitean varsinaiseksi jäseneksi. Ryti toimi myös EFO:n ja kansainvälisen työjärjestön (ILO) yhteisessä  1938 asetetussa lamadelegaatiossa. Kauppapolitiikassa Ryti ajoi Genevessä vapaakaupan linjaa.

Puolustusasiat työllistivät Rytiä, myös tykkiteollisuuden perustaminen oli noussut puolustuslaitoksen varustelukysymykseksi 1930 luvun puolivälissä, 1935 vuoden valtiontalouskomiteassa Ryti kannatti kotimaista tykkiteollisuutta, kunhan valtio ei joutuisi siihen liikaa panostamaan. Mannerheimin mukaan tykkiteollisuus piti jakaa kotimaisten tehtaiden kesken, myös uuden kotimaisen tehtaan perustaminen ja kolmanneksi yhteistyössä ruotsalaisen Boforssin kanssa olivat esillä.

Maaliskuussa 1938 Ryti puhui sotatalouden suunnittelusta Turun yliopistossa: "Olemme juuri nähneet silmiemme edessä erään Euroopan suurimman ja maineikkamman valtion sangen vähän sankarillisen kuolinkamppailun, kun Itävalta liitettiin natsi-Saksaan. "Kansainliiton tavoittelema kollektiivinen turvallisuus on muodostunut kollektiiviseksi turvattomuudeksi ja ultimaatumit mahtavilta heikoille näyttävät tulevan muotiin. Sodan pelko ja valmistautuminen sotaan antavat leimansa sekä viralliselle talouspolitiikalle että talouselämän kehitykselle muutenkin kaikkialla maailmassa, jopa siinä määrin, että kysymys saattaa olla todellisessa koko talousjärjestelmän vähitellen tapahtuvasta muutoksesta. Pelon kasvu ja luottamuksen häviäminen johtavat lukuisissa maissa esiintyvään omavaraisuuspyrkimykseen, jonka kautta ensi sijassa tavoitellaan tarpeiden tyydyttämisen turvaamista sodan aikana ja kansainvälisen yhdysliikenteen tyrehtyessä."

Vuoden 1939 edetessä Suomen valtionjohdon ja sotilasviranomaisten huoli kasvoi, mikä lisäksi sotilasjohdon vaatimuksia uusista hankintamäärärahoista. Mannerheim jopa uhkasi erota kesäkuussa, ellei hallitus myönnä lähes kolmen miljardin määrärahaa asehankinnoille. Esitellessään budjettia 1940 Tanner toisti kielteisen kannan lainarahoitukseen. Tanner toisti Rytin periaatteen:"Meillä on pidetty sääntönä, että valtio voi ottaa lainaa vain tuotannollista tarkoituksia varten. Saksan hyökättyä Puolaan Mannerheim meni ilmoittamaan puolustusministeri Niukkaselle, joko ministeri vihdoin uskoo, että sota on syttynyt. Niukkanen esitti pikaisella toimeksiannolla perushankintakomitea II asettamista selvittämään puolustusmenojen lisäämistä.

Neuvosoliitto aloitti sodan 30. marraskuuta 1939 ja Cajanderin hallitus ei kyennyt jatkamaan tuen puuttumisen vuoksi. Neuvottelujen tuloksena päädyttiin Risto Rytin pyytämistä pääministeriksi, hän ei halunnut, mutta koki sen velvollisuutena ja enemmistö Cajanderin hallituksesta jatkoi tehtävissään Rytin hallituksessa. Hallitus päätti heti joulukuun alussa viedä Neuvostoliiton hyökkäyksen Kansainliiton käsiteltäväksi, sillä se pystyi osoittamaan, että Suomi oli joutunut provosoimattoman aggression viattomaksi uhriksi, Neuvostoliitto kielsi sen. Yleiskokos erotti Neuvostoliiton ja esitti kaikille liiton jäsenmaille vetoomuksen, että mahdollisuuksien mukaan antaisivat Suomelle materiaalista ja humanitaarista apua ja pidättäytyisivät kaikista toimista, jotka heikentäisivät Suomen kykyä puolustautua.

Tärkeimmäksi asiaksi heti sodan alettua tuli aseiden ja sotatarvikkeiden hankinta sekä rahoituksen järjestäminen sotamenojen kattamiseen. Tehtyjen päätösten seurauksena vuoden 1939 tulo- ja menoarvio ylitettiin huimasti. Maihin, jotka antoivat tukea lähetettiin delegaatio liike-elämän ja  tekniikan asiantuntijoita. Ryti joutui pääministerinä osallistumaan ulkomaisten lainojen hankintaan taustansa Suomen Pankin johtajana antaman kokemuksen vuoksi. Stalin seurasi tarkoin liittoutuneiden suunnitelmia avustaa Suomea, hän pelkäsi, että länsi lähettäisi massiivisia joukkoja Suomen tueksi. Historian kirjoituksessa on korostettu, että Suomi taisteli yksin talvisodassa, mutta  Suomi sai sodan kestäessä maailman yleisen mielipiteen huomiota, sympatiaa sekä tuntuvaa sotilaallista ja muuta aineellista apua.

Ryti oli tullut pääministeriksi johdattaakseen Suomen rauhaan, helmikuussa 1940 alkoi näyttää siltä, että Suomen puolustus ei kauan enää jaksaisi, sotatarvevarastot ovat lopussa, sotilasjohto kannatti pyrkimistä rauhaan. Maaliskuun 6. hallitus päätti lähettää neuvotteluvaltuuskunnan Moskovaan. Neuvotteluvaltuuskunta matkusti Turusta Tukholmaan ja sieltä Moskovaan, seurueella oli Ruotsin ulkoministeriön yhteisymmärryksessä Neuvostoliiton lähetystön kanssa myöntämä yhteispassi.  Lentokoneessa istui eräs herra Arngren, tummaviiksinen ja hieman kaljuuntunut Ruotsin kansalainen, Suomessa hänet tunnettiin nimellä Risto Ryti. Valtuuskunta saapui Moskovaan 7.3.1940 ja seuraavana päivänä neuvoteltiin. Ensimmäisessä kokouksessa  Molotov kysyi, hyväksyisikö Suomi ne ehdot, jotka valtuuskunta on saanut Tukholmassa tietoonsa. Ryti yritti vedota vastapuoleen, mutta Molotov sivuutti vetoomuksen ja totesi sotaan olleen syynä Suomen vihamielinen asenne Neuvostoliittoa kohtaan.  Mannerheim samaan aikaan sähkötti, että Ranskan ja Englannin avun varaan ei voitu mitään rakentaa, Molotov torjui kaikki pienemmätkin muutosehdotukset rauhansopimukseen ja väitti, että jos sota jatkuu  Suomi on siinä häviäjä ja ehdot vielä huonommat. 

Rauhansopimuksen sisällön saatua sovituksi, tuli suomalasilla erimielisyyttä siitä, mutta äänten mennessä tasan valtuuskunnan puheenjohtajan Rytin kanta ratkaisi ja hän ilmoitti, että hänen ja kenraali Waldenin kanta tuli neuvottelukunnan päätökseksi. Puolustusministeri Niukkanen ja opetusministeri Hannula vastustivat rauhansopimusta loppuun saakka ja jättivät eronpyyntönsä. Kun rauhansopimus oli ratifioitu ja asiakirjat vaihdettu Moskovassa 20.3.1940, katsoi Ryti tehtävänsä tulleen suoritetuksi. Talousmiehenä Rytillä oli päällimmäisenä talouden käyntiin saaminen. Uusi hallitus piti saada ja Ryti valitsi 27.3 nimitettyyn hallitukseensa parlamentaarista asiantuntemusta omaavia ja toisaalta talouden asiantuntijoita suomalaisista suuryrityksistä. Uusi hallitus katsoi tärkeimmäksi tehtäväkseen saattaa valtakunnan jälleenrakennustyön nopeaan käyntiin. Rytin tunnuslause oli: "Kansakunta voi ajan pitkään elää vain sillä ja kuluttaa vain sen verran, mitä se pystyy tuottamaan, sekä rakentamaan ja tehdä pääomasijoituksia vain sen verran, minkä se pystyy säästämään."

Kaikkien oli tehtävä työtä enemmän kuin ennen, kieltäydyttävä sellaisesta, joita ennen voitiin itselle sallia. Hallitus ryhtyi lunastamaan siirtoväelle antamiaan lupauksia, sen asuttaminen 420 000 evakon asuttamine oli valtava tehtävä. Moskovan rauhansopimuksessa menetettiin yli 10 prosenttia viljelysmaista ja teollisuuden tuotantokyvystä, tärkeitä raaka-ainealueita ja huomattavia sähkövoiman lähteitä, 17 prosenttia rautateistä, valtion talous oli vaikeassa tilassa. Sodan jälkeen tärkeimmäksi tehtäväksi jäi kauppasuhteiden selvittäminen, viennistä riippuvaisena avotaloutena Suomen oli saatava talouden rattaat pyörimään ja vienti vetämään.

Suomen  silloiset luonnonvarat houkuttivat monia ja niistä saatiin apua.

Kauppaneuvottelut Ison-Britannian kanssa ja suunnitelmat Narvikin satamasta kariutuivat Saksan 9.4.1940 aloittaman Tanskan ja Norjan valtauksen, sillä kaikki keskeiset kauppayhteydet Suomen ja Ison-Britannian välillä Tanskan salmien ja Petsamaon sataman kautta olivat sen jälkeen Saksan valvonnassa. Suomelle jäi enää kauppasuhteiden järjestämiseksi Pohjosmaat ja Saksa. Suomen ainoaksi ulkomaankaupan henkireiäksi kaukaisiin maihin jäi Jäämeren rannalla Petsamonvuonon länsirannalle sijainnut Liinahamarin satama.

Saksa otti Suomeen yhteyttä saadakseen nikkeliä Petsamosta, joka onneksi oli saanut jäädä  Suomelle. Kaivoksen kansainvälisten omistussuhteiden vuoksi kaivoksen nikkeli oli juridisesti vaikea seikka. Suomi ja Saksa alkoivat käydä aktiivista kauppaa ja samalla Saksa haki lisää myönnytyksiä hyödyntääkseen pohjoista aluetta. Itämeren reitin sulkeuduttua keväällä 1940 ja Saksan miehitettyä Tanskan, Norjan, Ranskan, Belgian ja Hollannin kauppasopimus Saksan kanssa nousi Suomen taloudelliseksi pelastajaksi.

Jatkosota 25.6. 1941 - 19.9.1944 

Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja se päättyi Moskovan välirauhaan, tulitauko alkoi 5.syyskuuta, jatkosotaa käytiin samaan aikaan kun Saksa toteuttu operaatio Barbarossaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Sodan alussa suomalaiset valtasivat menetetyt alueet ja etenivät Syvärin ja Leningradin puolustuslinjojen tuntumaan, raskaiden torjuntataistelujen jälkeen aseet laskettiin 4-5.syyskuuta. Suomi ei ollut lain mukaan Saksan liittolanen, sillä liittosopimusta ei  ollut mutta käytännössä Suomi oli liittolainen . wikipediaa mukaillen.

Ryti oli jatkosodan aikana syrjässä päivittäisessä talouspolitiikassa, mutta sodan rahoitus oli hänen pöydällään. Talvisota oli rahoitettu keskuspankkiluotolla eli setelirahoituksella. Jatkosodan aikana suuremman roolin saivat verotus ja valtion lainat. Valtion tilinpidon ulkopuolella oli  Suomen ja Saksan välinen clearing-tili, jota Suomen Pankki hallinnoi, tili meni jatkosodan aikana miinukselle, Saksan Suomelle  myöntämä luotto clearing tilin kautta nousi vuoden 1943 maaliskuun loppuun yli 4.4 miljardin markan, näin Saksa rahoitti Suomen sotataloutta merkittävästi. Sodan edetessä Suomen valtionjohto esitti kiinnostukensa Uuden Euroopan muotoiluun, Rytin mielestä tarvittiin Euroopan tulliliitto ja muutakin taloudellista yhteistyötä, Saksan koettua murskatappion Stalingradissa tammi-helmmikuun vaihteessa Suur-Suomi suunnitelmat haudattiin ja rauhanneuvottelujen pohjaksi olisi otettava 1939 rajat. Suomen poliittinen johto toivoi vielä 1943 voivansa aloittaa rauhankeskustelut Neuvostoliiton kanssa aiemmin mainittujen 1939 rajojen pohjalta. Kesäkuun suurhyökkäyksen jälkeen ei tälläiselle ollut enää perusteita. Neuvostoliitto esitti sotakorvausvaateita, joita Ryti ei voinut ajatella hyväksyä. 

Ryti kantoi henkilökohtaisen vastuunsa ns. Ryti-Ribbentrop sopimuksesta Hitlerille lähettämässään kirjeessä hän ilmoitti, että ei tekisi rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää. Hänen omissa nimissään antama sitoumus ei sitoisi Suomea valtiona, kun hän erosi tasavallan presidentin tehtävästä, ei sopimus sitonut seuraajaansa marsalkka Mannerheimia eikä Suomen valtiota. Ryti varmisti sopimuksella asetoimitukset loppuun saakka Suomen armeijalle.

Presidentin tehtävät jätettyään Rytillä ei ollut virkaa ja hänet haluttiin takaisin keskuspankkiin ja hänet nimitettiin johtokunnan puheenjohtajaksi. Rytin toinen kausi Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajana alkoi 1.9.1944. Ryti ei tiennyt, milloin setelirahoituksesta voitiin luopua, toivomus oli kymmenen vuoden sisällä. Seuraavat kuusi vuotta sotakorvauksien maksuaika tulisi tuottamaan suuria vaikeuksia maksutaseen tasapainottamisessa, se vaati ankaraa säästökuuria, säännöstelyä kulutuksessa ja tuonnissa säännöstelyä. Taloudellisen tasapainon edellytys rahan arvon vakauttaminen, siitä kantoi Ryti suuren vastuun. Markan kotimainen ostokyky oli alentunut alle puoleen sotaa edeltäneestä arvostaan, olisi pyrittävä jatkuvan inflaation estämiseen. Ryti kommentoi epäilevästi kansainvälisten rahaolojen vakauttamispyrkimyksiä heinäkuussa 1944 Bretton Woodsissa pidetyssä konferenssissa, johon ei Suomea Saksan liittolaisena kutsuttu. Kokouksessa sovittiin uutta valuuttajärjestelmää koskevat sopimukset, joita valvoivat samassa kokouksessa perustetut Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki, sopimusten merkitys  sodan jälkeiseen aikaan  on  on ollut suuri. Yhdysvallat Marshall suunnitelman mukaisesti tarjosi Euroopan jälleenrakennukseen merkittävää tukea (Yhdysvaltain ulkoministeri George Marshall) Marshall apua tarjottiin kaikille Euroopan maille, mutta sodan jälkeen Neuvostoliiton etupiiriin joutuneet torjuivat sen. Ryti oli skeptinen Bretton Woods sopimuksille, sillä kansainvälinen rahajärjestelmä oli yhä kiinni kullassa, johon dollarin arvo oli kytketty,  sopimus oli John Maynard Keynesin johdolla valmisteltu.

Tuotannon kohottaminen oli Rytin mielestä olennaista, puunjalostusteollisuuden tuotteille uskottiin olevan kysyntää viennissä, sotakorvaustoimitukset pakottivat laajentamaan metalli- ja konepajateollisuutta, joka myös uskottiin myöhemmin palvelevan kotimarkkinoita ja vientiteollisuutta. Rytin mielestä myös elintarvikeomavaraisuuden saavuttamiseksi oli raivattava lisää peltoalaa. Viides tärkeä tekijä oli avoimet työmarkkinat ja sekä työnantajat että työntekijät pitäisi noudattaa kohtuullisuutta, jotta vaatimukset eivät haittaisi kansantalouden kehitystä. Rytillä oli vielä kuudes ja viimeinen ehto, taloudellisen tasapainon ehdot, runsas pääomanmuodostus, kansan hyvinvoinnin edellytys oli  jatkuvat investoinnit ja nykyajan teollisuuden kasvu, sodanaikainen kova verotus piti muuttaa sellaiseksi, että kansantalous tuottaisi, mutta veroaste jäi pysyvästi korkealle tasolle.

Suomen johdossa työskennelleet palasivat työtehtäviinsä, mutta vaatimukset sodan johdon rankaisemiseksi oli Neuvostoliiton että muiden liittoutuneiden vaatimuksena. Lontoossa 1945 pidetyssä kokouksessa sotilastuomioistuinten perustamisesta tehtiin dokumentti ja kesällä 1945 myös Suomessa käynnistettiin oikeudenkäynti sodan johdossa toimineita politiikkoja kohtaan. Suomen perustuslaki ei tuntenut sotasyyllisyyttä Ståhlbergin mukaan, mutta hallitus asetti komitean ratkomaan ulkopolitiikan lainmukaisuutta sotavuosina. Valvontakomissio seurasi tarkoin rauhansopimuksen edellyttämän sotasyyllisyysprosessin etenemistä Suomessa. Asiasta esitettiin hallitukselle välikysymys Hertta Kuusisen johdolla. Sotasyyllisyyskysymyksen lainmukaisuutta selvitettiin korkeimman oikeuden lausunnolla, jossa todettiin, että toiminnan rikollisuus takautuvasti määrittelevä laki sovi Suomen valtionjärjestykseen. Zdanov syytti korkeinta oikeutta liittoutuneiden oikeusperiaatteiden arvostelemisesta ja Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vaarantamisesta ja se voisi johtaa  kolmanteen sotaan maiden välillä. Painostuksen jälkeen eduskunta käsitteli lain ja hyväksyi sen. Valtioneuvosto asetti 13.9.1945 oikeusneuvos Onni Petäyksen johdolla tutkijakunnan suorittamaan tutkinnan syyteratkaisussa tarpeellisten seikkojen selvittämiseksi. Valtioneuvosto teki 6.11.1945 päätöksen syytteeseen asetettavista Petäyksen johtaman tutkijakunnan suorittaman tutkinnan perusteella ja valtioneuvoston päätöksen mukaan sotasyyllisyysoikeudessa oli nostettava syyte presidentti Risto Rytiä, pääministeri J.W.Rangelia ja Edwin Linkomiestä, ulkoasianministeri Henrik Ramsayt, valtionvarainministeri Väinä Tanneria, opetusministeri Antti Kukkosta ja apulaisvaltiovarainministeri Tykö Reinikkaa ja Suomen entistä Berliinin lähettilästä T.M. Kivimäkeä vastaan. Tutkijakunnan työtä johti oikeusministeri Kekkonen. 

Oikeus tuomitsi lukuisten seikkojen perusteella Risto Rydille kymmenen vuoden kuritushuone tuomion, muut saivat 2-6 vuoden tuomion. Tiistaina 6. marraskuuta Valtiollinen poliisi pidättivät Rytin Yrjönkadun uimahallissa, josta hän pääsi vielä kotiin päivälliselle ja sieltä Valpon selliin. Sotasyylliset vankilassa harrastivat kirjallisuutta ja kirjoittamista, lukuisat muistelmat syntyivät. Sotasyylliset pääsivät vapauteen, Kukkonen ja Reinikka lokakuussa 1947, Ramsay joulukuussa 1947, Kivimäki elokuussa 1948, Tanner ja Linkomies saman vuoden marraskuussa ja Rangel helmikuussa 1949. Paasikivi armahti Rytin  19.toukokuuta 1949 tämän sairauteen vedoten. Armahduksen jälkeen Ryti jäi Kivelän sairaalaan, päivystävät poliisit vain saivat poistua. Ryti kävi laajaa kirjeevaihtoa vankeutensa aikana ja seurasi aikansa politiikkaa ja taloutta. Hän tutki myös pankkihistoriaa. Hänen mukaansa pankkitoiminta käynnistyi jo Babyloniassa kolmannella vuosituhannella ennen ajanlaskua, siellä oli toimintoja kapitalistista rahataloutta ja toimintaa, Hammurabin lakikokoelmassa n. 1760 eaa, kokoelman kuudes osa käsitteli omistus- ja velkasuhteita ja niiden järjestelyjä. Egyptissä pankkitoiminta ei kehittynyt, hänen mielestään taloutta siellä voitiin luennehtia valtiososialistiseksi. Antiikin Ateenassa pankkiliikkeet olivat "kehityksen uranuurtajia. tien löytäjiä ja suunnan antajia, joiden toiminta perustui babylonialaisten kehittämiin pankkitoiminnan perusteisiin ja jonka taso saavutettiin vasta parituhatta vuotta heidän aikaa jälkeen. Rooman valtakunnassa pankkitoiminta pankkilaitos ei saavuttanut sitä taloudellista merkitystä, sitä joustavaa, tehokasta organaisaatiota ja sitä korkeaa teknillistä tasoa, joka oli ominaista Kreikan pankkilaitokselle. Vuoden 260 jälkeen Rooman talous rapistui. 

Rytiä ei kelvoitettu julkisiin tapaamisiin vankilasta vapautumisen jälkeen, Mannerheimin muistotilaisuuteen, itsenäisyyspäivän vastaanottajaisiin presidentin linnassa, Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolfin ja puolison Louisen vieraillessa Helsingissä. Paasikiven johtamalle viralliselle Suomelle Rytiä entisenä presidenttinä ja valtiomiehenä ei ollut enää olemassa.

Arja Kolehmainen 18.5.2023 Helsinki

Lähde: Kylmästi Laskeva mies, talousvaikuttaja Risto Rytin elämä: Sakari Heikkinen, Antti Kuusterä, Seppo Tiihinen.

P.S  Kirja on vaikuttava kertomus Suomen taloushistoriasta itsenäisyyden ajan ja sotien aikana, kirjassa on hyvin tarkat kuvaukset eduskuntien, hallitusten toiminnoista, Rytin muistiinpanojen mukaan kerrotuja tapohtumia ja ennenkaikkea Suomen historian suurmiehestä Risto Rytistä.

i