Valtion kehitys itsenäiseksi toimijaksi on yhtä vaikea kuin ihmisen kehittyminen yhteiskunnassa toimijaksi

Maailmamme on moninainen, samaan aikaan voimme tieteen avulla seurata tähden ja sitä seuraavien planeettojen syntyä, kehitystä ja kuolemaa tai häviämistä tai muuttumista muuksi.

Tällä pienellä Aurinkokunnan yhdellä Maa planeetalla tapahtuu syntymistä ja kuolemista kaikilla tasoilla pienistä soluista aina ihmisiin, kansakuntiin ja valtioihin. Nykyisin meillä on tieteen ansiosta paljon tietoa ja havaittua aineistoa tästä kaikesta ja uskoisin, että kykenisimme sen perusteella toimimaan ja ymmärtämään, kun havainnoimme näitä muutoksia ympäristössämme.

Kun näin suomalaisena ajattelen omaa kansalaisuuttani Suomessa ja Euroopassa, koen itseni onnekkaaksi, onhan monet minua ennen eläneet tehneet oman kansani, valtioni ja Euroopan Yhteisön eteen paljon työtä ja tapahtumia ovat muokanneet myös onnekkaat sattumat sekä kohtalokkaat tapahtumat.

Kun kertaan tapahtumia Suomen syntyhistoriassa, huomaan että nykyelämäni on kaiken niiden tapahtumien summa ja tietoisuuteni, maani tietoisuus omasta valtiollisesta itsenäisyydestä perustuu näihin ennen koettuihin tapahtumiin. Ilman aiempia kokemuksia nykyaikaista tasa-arvoista  ihmistä, naista ja miestä yhteiskunnallista toimijaa ei voisi olla. Jos joku uskoo tai väittää, että 1900-luvun alun pyörteissä, joku suurvalta olisi tullut kertomaan kuinka demokratia toimii - tehkää näin - tuskin mitään sen perusteella olisi voinut tapahtua.

Suomen ja suomalaisuuden ja sen kulttuurin syntyyn liittyy lukemattomia tapahtumia ja onnea:

Yleensä yhteiskunnalliset epäkohdat ovat ne tekijät, jotka laukaisevat tapahtumat ja niihin liittyy myös usein luonnonkatastrofit, kuten Suuret nälkävuodet vuosien 1866-1868, jolloin kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä kuoli, johtuen poikkeuksellisien kylmistä ja sateisista vuosista. Sitä ennen oli kutenkin Suomen syntymisen kannalta tärkein tapahtuma: Suomi muodostui, kun Venäjä valloitti  1809 Suomen Ruotsin itäiset maakunnat, onnekasta Suomen sodan häviämisessä oli se, että Venäjän keisarin Aleksanteri I:llä oli tarkoitus antaa Suomen kansalle valtiollinen olemus. Siihen aikaan Venäjällä oli tarve antaa itsestään myönteinen näkemys  ja Suomi oli sopiva näyteikkuna Eurooppaan.

Venäjä kävi 1850 luvulla Krimin sotaa, joka ulottui myös Suomeen, se osallisti siten myös Suomen älymystön, joka tuki  osana Venäjää emämaan pyrkimyksiä. Venäjälle tuli valtaan Aleksanteri II, joka käynnisti sodan jälkeen laajan uudistusohjelman, suurin osa suomalaisista osasi lukea 1800 -luvun puolessa välissä omien vanhempien  tai kiertokoulun opettamana. Kansakoulun perustamisesta annettiin asetus vuonna 1866.  Aleksanteri II:n  aikana vallinneen Venäjän suopean ilmapiirin Suomen politiikkaan oli syynä myös tilanne kansainvälisessä politiikassa, Ruotsin asema heikkeni ja Venäjän sekä Saksan suhteet paranivat. Venäjälle oli edullisempaaa tyydyttää suomalaisten itsenäisyyden tarvetta tukemalla fennomaanien ohjelmaa, suomen kieltä ja suomenkielisten sivistyneistön syntyä kuin ruotsinkielisiä, jotka myös haaveilivat pohjoismaisesta unionista.

Suomalainen kulttuuri kukoisti lukuisine tapahtumineen ja taiteilijoiden luomistöiden kautta, kieli on kansallisuuden perusta, julisti J. V. Snellman, ja Suomessa se on suomen kieli, jota ruotsinkieliset opetelkoot. Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija, jonka jälkeen suomenkielinen kirjallisuus nousi ruotsinkielisen rinnalle ja ohi. Musiikkia hallitsi taidemusiikki myöhäisromantiikan tunnettuna hahmona Jean Sibelius. Fredrik Paciuksen säveltämä  Vårt land -runon  joka oli alkujaan Johan Ludwig Runebergin kirjoittama.   Runeberg kirjoitti sanat eräänlaisena vastavallankumouksellisena runona kevätkesällä 1846 tunnelmissa, jotka enteilivät vuosien 1847–1848 "Hullua vuotta". Runo sai ensiesityksen ylioppilaiden Floranpäivän juhlissa vuonna 1848 Vänrikki Stoolin tarinoiden ensirunona. Suomalaiset sanat perustuivat Julius Krohnin johtaman runoilijaryhmän käännökseen vuonna 1867.

Suomen kieli ja kulttuuri antoivat identiteetin suomalaiselle ja sen mahdollisti kansallistunteen ja Suomen valtiollisen kehityksen, sivistys ja lukutaito antoivat perustan valtiolliselle ja myöhemmin parlamentaariselle toiminnalle. 

Aleksanteri II:lle kirjoitettiin kirje, Suomessa oli virinnyt toive valtiopäivien koollekutsumiseksi, edellisestä oli kulunut jo 50 vuotta. Vuonna 1859 keisari pyysi suomalaisia toimittamaan listan asioista, joiden ratkaiseminen vaati valtiopäivien koollekutsumista. Valiokunnan tehtävä oli selvittää olennaisimmat asiat, joita ei voitu ratkaista ilman säätyvaltiopäivien koollekutsumista, oli yllätys, että se herätti vastalauseiden aallon, pelättiin, että se korvaisi varsinaiset säätyvaltiopäivät eli maapäivien koollekutsumisen, jota pidettiin perustuslain vastaisena. Ylioppilaat järjestivät mielenosoituksen 1861, he kiersivät senaattoreiden kotitaloja Helsingissä, siinä otettiin voimakkaasti kantaa Suomen perustuslain puolesta, vaikka harvat tunsivat lain sisältöä. Keisari ilmoitti huhtikuussa 1861 kaksi päivää mielenosoitusten jälkeen, että tammikuun valiokunta tulisi olemaan vain varsinaista valtiopäiviä valmisteleva.

Säätyjen kokoontumiskutsu luettiin 15.9 Senaatintalon portailla, jossa Suomen kaartin soittokunta soitti Maamme-laulun. Valtiopäivät alkoivat 18.9.1863 jumalanpalveluksella Nikolainkirkossa nykyisessä Helsingin tuomiokirkossa, avajaispuheen  suuriruhtinas Aleksanteri II piti keisarillisessa palatsissa - nykyisessä presidentinlinnassa. Valtiopäivillä säädettiin Suomen sisäisiä lakeja, jotka alleviivasivat vuosikymmenen vaihteessa noussutta ajatusta Suomesta erillisenä valtiona. 1863 pidetyistä valtiopäivistä  lähtien säädyt kokoontuivat säännöllisesti 1900-luvun alkuun asti. Vuoden 1867 valtiopäivillä säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys, jonka keisari vahvisti, senaatti ja korkein oikeus sisällytettiin perustuslakiin, keskushallinto siirtyi säätyjen lainsäädännön piiriin, siten säädettiin ensimmäinen suomalainen virallinen perustuslaki.

Alkuvuodesta 1860 käytiin keskustelua omasta rahasta ja Keisari Aleksanteri II antoi huhtikuussa luvan markalle, oman rahan rinnalla myös ruplat olivat käypää valuuttaa. Suomen Pankki laski liikkeelle 1 ja 3 markan setelit, rahapaja perustettiin lyömään metallirahaa, ensimmäiset hopeiset markat ja kupariset pennit otettiin käyttöön 1864. Vuonna 1865 Suomessa ei ollut pakko ottaa vastaan venäläistä rahaa kiinteällä kurssilla. Rahauudistus ja säätyjen tekemä päätös siirtyä metrijärjestelmään herättivät Venäjällä huolta separatismista, kuitenkin ymmärrettiin Suomen halu säilyttää kansainvälinen luottokelpoisuus. Suomen siirtyminen hopeakantaan oli saksalaisen Carl von Rothschildin silloisen maailman mahtavimman pankki-imperiumin edustajan tuella. 

Helsingin puhelinyhdistykseen oli liittynyt vuonna 1881 50 tilaajaa ja jo 1890-luvun alussa Etelä-Suomen kaupungit ja useita maaseutukeskuksia oli kytketty puhelinverkkoon, se oli osa kehitystä, jossa yhteyksien paranemisen kautta mahdollisti uusien aatteiden leviäminen ja kansallisen identiteetin synnyn.

Venäjällä kuohui 1900- luvun alusta lähtien ja sen vaikutus ulottui Suomeen, 1905 suurlakko, 1906 Venäjän pääministeriksi kohosi Pjots Stolyp, Venäjän duuma hajotettiin kolme kertaa, yli 3000 kapinallista teloitettiin vuosina 1906-1909 "Stolypinin solmiolla". Suomeen palasi sortopolitiikka, eduskunta hajotettiin. Ensimmäinen maailmansota syttyi 28. heinäkuuta, kun Itävallan kruununprinssin tappaneet laukaukset ammuttiin Sarajevossa bosnialaisen serbin toimesta. Keisari Nikolai II aikoi venäläistää Suomen lopullisesti. Suomi julistettiin sotatilaan. Ensimmäisessä maailmansodassa menehtyi 16 miljoonaa ihmistä ja keskusvallat (Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta) kokivat tappion ympärysvaltioille (Britannia, Venäjä, Ranska ja Yhdysvallat), Saksalle asetetut nöyryyttävät sotakorvaukset olivat toisen maailman sodan siemen. Euroopan maat velkaantuivat ja maailmantalouden painopiste siirtyi Yhdysvaltoihin, huonon Venäjän sotamenestyksen vuoksi keisarivalta Venäjällä romahti, josta seurasi vallankumous. Venäjän hallinnon kaavailemaa lopullista iskua Suomen autonomialle ei koskaan tullut, sortokausi kuitenkin kavensi Suomen itsemääräämisoikeutta.

Berliinissä perustettiin syksyllä 1914 Fredrik Wetterhoffin johdolla komitea, jonka tavoitteeksi tuli tiedustelun järjestäminen Suomessa, kattavan tiedusteluverkon luominen ja sotilasjohtajien kouluttaminen Suomen vapaussotaa varten. Ylioppilasosakuntien edustajat järjestivät kokouksen Ostrobotnian osakuntatalolla, paikalla noin 20 ihmistä ja henki oli, että Suomi oli irroitettava Venäjästä, ryhdyttiin valtiopetokseen. Kokous oli jääkäriliikkeen syntymä. Valtiopetokseen ei haluttu muualla liittyä, koska sitä pidettiin perustuslain vastaisena, tavalisen kansan keskuudessa ilmeni sodan alussa jopa sortotoimien unohtamista, sillä haluttiin pysyä keisarille lojaalina. Suomalaisia hakeutui vapaaehtoiseksi Venäjän armeijaan, jota johti keisarin armeijan kenraalimajuri C.G.E. Mannerheim.

Syyskuussa Venäjän väliaikainen hallitus ilmoitti kirjeellä siirtävänsä Suomen senaatin päätettäväksi asioita, jotka olivat ennen Venäjän päätäntävallassa ja pari päivää tämän jälkeen Venäjä julistettiin tasavallaksi, jonka perusteella Suomen ja Venäjän suhteet muutuivat täysin ja itsenäisyys alkoi näyttää mahdolliselta. Bolshevikit ottivat vallan Venäjällä. Saksan sodanjohto antoi suomalaisille vinkin 1917 että nyt tai ei koskaan, Venäjä on vallankumouksen kourissa. Monien eduskuntakäsittelyjen jälkeen eri puolueiden kesken lopulta tiistaina 4. joulukuuta Swinhufvud piti puheen eduskunnalle, jossa hän totesi, että Suomen eduskunta on 15. marraskuuta julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä asettanut hallituksen, jonka tärkein tehtävä on Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttaminen ja turvaaminen ja lisäksi esitti uuden tasavallan hallitusmuodon pääperusteet saatettavaksi voimaan viipymättä, eduskunnan puhemies lupasi esittää asian eduskunnalle. Eduskunta hyväksyi 6.12.1917 esityksen äänin 100-88 P.E.Svinhufvudin johtaman senaatin perustuslakiehdotuksen, jonka mukaan Suomi oli riippumaton tasavalta. Yhteisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea vahvisti Suomen itsenäisyyden 4.tammikuuta 1918. Venäjän tunnustettua Suomen itsenäisyyden myös muut maat sen tekivät, tunnustus saatiin Ruotsilta, Ranskalta, Saksalta ja parin päivän jälkeen 15 muuta maata, Britannia ja Yhdysvallat tunnustivat Suomen itsenäisyyden toukokuussa 1919.

Mannerheim saapui Suomeen 18. joulukuuta. Tällöin yhteenotto  porvallisten valkoisten ja vasemmistolasiten punaisten välillä alkoi näyttää todennäköiseltä. Järjestyksen saamiseksi maahan Suomen hallitus, Svinhufvudin senaatti  nimitti Mannerheimin 15. tammikuuta sotilaskomitean  puheenjohtajaksi ja hallituksen eli valkoisten ylipäälliköksi 26. tammikuuta 1918. 

Suomen sisällissota käytiin  Suomen senaatin  eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen  Suomen kansanvaltuuskunnan  johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina  Suomen Punainen Kaarti eli punaiset. Saksan keisarikunnan  armeija tuki valkoisia valtaamalla Helsingin, Lahden ja muita eteläsuomalaisia kaupunkeja. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia lahjoittamalla näille aseita.  

Sisällissota päättyi 15. toukokuuta 1918 valkoisen Suomen voittoon, tällöin luovuttiin myös hankkeesta muuttaa Suomi kuningaskunnaksi muiden pohjoismaiden tavoin ja maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia. Suomen itsenäisyyttä koeteltiin vielä toisen maailmansodan aikana, kun Josef Stalin ja Hitler tekivät Molotov-Ribbentrop hyökkäämättömyyssopimuksen 23.elokuuta 1939, sopimus antoi Stalinille vapaat kädet suhteessa Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliitto sai toimia kuten halusi suhteessa Baltian maihin ja Suomeen, kehitys johti Talvisotaan 30.marraskuuta 1939-40 ja Jatkosotaan 1941-1944 sekä Lapin sotaan, joka päättyi 27.huhtikuuta 1945 johon päättyivät siten kaikki sotatoimet. 

Välirauhansopimuksen korvasi helmikuussa 1947 Pariisin rauhansopimus, jonka sisältö suurimmalta osaltaan vastasi välirauhansopimusta.

Suomen itsenäisyyteen vaikutti vielä Neuvostoliiton lakkaaminen 26. joulukuuta 1991, samalla Suomea sitova YYA sopimus myös lakkasi olemasta, kun solmittiin Suomen ja Venäjän suhteet 1992. Suomi oli nyt vapaa neuvottelemaan vapaakauppasopimuksista ja liittyi Euroopan unionin jäsenmaaksi 1.1.1995 ja euroalueeseen 1.1.1999 jolloin Suomen rahayksikkö muuttui Suomen markasta euroksi. Näin olen suomalaisena ollut osana Euroopan kehitystä,  Suomen kansakunnan mukana Suomen kansalaisena.

Kansainvälisen oikeuden näkökannannan mukaan valtio määritellään Montevideon (1933) mukaan:  valtiolla pitää olla pysyvä väestö, rajattu alue, hallitus ja kyky solmia suhteita muiden valtioiden kanssa. Valtio tarkoittaa aluetta että oikeusjärjestelmää, poliittisesti ja alueellisesti itsenäinen ja yhtenäinen kokonaisuus, hallinnollinen, oikeudellinen ja taloudellinen järjestelmä. Vallan kolmijako opin mukaan valtion tehtäviä tarkastellaan puitteissa, jotka ovat lainsäädäntö, lainkäyttö ja toimeenpanovalta. Hallintoon kuuluvat  ylimmät hallintoelimet, keskushallinto, väliasteen hallinto, kunnat ja kuntayhtymät sekä riippumaton tuomioistuinlaitos. Valtion ensisijaisia tehtäviä ovat turvallisuus (Puolustusvoimat) sisäinen järjestys (Poliisi), rikosten ja riitojen ratkaisu ja rankaisu (Tuomioistuinlaitos).

Ihminen kasvaa ja kehittyy myös tiettyjen kokemuspolkujen kautta ja kansakunnassa eri yksilöt kehittyvät eri tahtiin riippuen lähtökohdista ja koulutuksesta, mutta koulutuksella pyritään tasoittamaan suurimmat erot, jotka ovat syntyperään, etniseen taustaan tai sosiaaliseen taustaan liittyviä. Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Ihmisen moraalin kehitys jaetaan neljään eri vaiheeseen (Kohlberg) ensimmäisessä vaiheessa hyvä ja paha perustuvat lapsen mielessä rangaistuksiin ja palkintoihin, toisessa vaiheessa lapsi kykenee oman edun tavoittelun lisäksi reilun vaihdon moraaliin "jos sinä minulle niin minä sinulle".  Kolmannessa moraalikehityksen vaiheessa lapsi on oppinut yhdistämään eri ihmisten perspektiivejä ja pyrkii välittömissä ihmissuhteissa sosiaaliseen hyväksyntään noudattamalla sääntöjä.  Neljännessä vaiheessa lapsen ajatteluun tulee mukaan sosiaalisen järjestelmän taso. Hän ymmärtää lait yhteisiksi velvollisuuksiksi, joita kaikkien on noudatettava. Hyvään ihmisyyteen kuuluu instituutioiden ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäminen.

Vaikka edellämainittu on mainittu järjestyksessä niin  Perimä ja ympäristön tarjoamat virikkeet vaikuttavat kognitiivisten kykyjen kehittymiseen läpi ihmisen elämän. Kognitiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan ajatteluun liittyvien kykyjen ja perustoimintojen muodostamaa kokonaisuutta, johon sisältyvät esimerkiksi havaitseminen, tarkkaavaisuus, itsesäätely, muistitoiminnot, oppimiskyky ja kielelliset kyvyt. Kognitiivisten toimintojen kehittymisnopeudessa voi olla suuriakin yksilöiden välisiä perintötekijöistä ja yksilöllisistä kehitysympäristöistä aiheutuvia eroja. Kognitiivisessa kehityksessä on kuitenkin havaittavissa tiettyjä hermoston normaaliin kasvukehitykseen perustuvia päävaiheita ja tyypillisiä kehityskulkuja, joiden pohjalta voidaan hahmotella eri ikäkausille tavanomaisen kognitiivisen kehityksen piirteitä.

Kun lähdetään arvioimaan kansakunnan ja sen yksilön kehitystä ja mahdollisuuksia, niin alueen kulttuurin ja siinä elävien ihmisten kehitys vaihtelee suuresti. Siksi joidenkin arvioiminen yksinomaan ryhmien nimien tai alueellisten sijaintien perusteella on täysin mahdotonta ja edellyttää asiantuntemusta, tietoa ja taitoa. Poliittinen tarkastelu ulkopuolisten kannalta on silloin täysin mahdotonta ja tehdä arvioita millaisia yksilöt tai ryhmät tai heimot todellisuudessa ovat, ratkaisevaa moraalin kannalta on luku- ja kirjoitustaito, alueellinen kulttuuri ja sen historia.

Arja Kolehmainen 18.8.2021 Helsinki

Lähde: Suomen synty 1917 Ilkka Enkenberg, Wikipedia, Peda.net, oph.fi,