Varsovan liiton joukot miehittivät silloisen Tsekkoslovakian

Muistan tv-raportit 1968 Prahan kevään päättymisestä, jokailtainen jännitysnäytelmä siitä, kuinka ihmisten siellä käy, se oli ensimmäinen suora lähetys suoraan suomalaisten olohuoneisiin siitä, kun Neuvostoliiton ja Varsovan liiton joukot  panssarivaunuineen marssivat Tsekkoslovakiaan. Prahan kevät oli vapaamielinen jakso kommunistisessa Tsekkoslovakiassa, joka alkoi tammikuun alussa ja  päättyi 21. elokuuta 1968, kun Neuvostoliiton joukot miehittivät maan.

Alexander Dubcek (1921-1992) oli tsekkolovakialainen politiikko, joka tsekkoslovakian kommunistisen puolueen  ensimmäisenä sihteerinä toimi maansa johtajana 1968-1969. Hän käynnisti ensimmäisenä virkavuotenaan poliittisia uudistuksia, joiden luomaa vapaampaa ilmapiiriä kutsuttiin Prahan kevääksi. Uudistuksista tärkeimät olivat sananvapaus, talouden desenttralisaatio, stalinismin aikaisten vainojen rehabiliointi, niissä mainittiin myös Tsekin ja Slovakin erottaminen omiksi valtioikseen.

Tapahtumat alkoivat, kun maan kommunistisen puolueen istunto alkoi 30. lokakuuta 1967; Dubcekillä oli kolme keskeistä aihetta, joita käsiteltiin: Puoluejohdon oli tehtävä itsekritiikkiä toiminnastaan, puolue ei saisi sekaantua päivittäiseen valtionhallintoon, keskuskomitean oli aloitettava päätöksiin perustuva toimintaohjelma. Dubcekin vastustajat olivat vastaan näitä ja saivat tukea siihen Moskovasta. Dubcek julkaisi toimintaohjelman, joka sisälsi murskaavan arvion puolueen toiminnasta maassa 20 vuoden ajan, hän myös suoritti henkilövaihdoksia saadakseen uudistuksia läpi. Tsekkoslovakian edustajat kutsuttiin Varsovan liiton talouseminaariin maaliskuussa 1968, talouden sijasta kokouksessa käsiteltiin Tsekkoslovakian vastavallankumouksellista toimintaa, josta löytyi viitteitä lehdistöstä ja väitettiin ulkovaltojen uhkaavan heitä. Dubcek puolusti lehdistön sananvapautta ja toimintaansa ja esitti, että hoitaa velvoitteensa Varsovan liitolle.

Leonid Breznev liittolaisensa kanssa julkaisivat kommunikean Varsovan kokouksessa 14. heinäkuuta, jossa totesivat viiden Varsovan liiton maan johtajan tavanneen ja lähettäneen kirjeen Tsekkoslovakin kommunistisen puolueen keskuskomitealle, kirje tunnetaan Varsovan kirjeenä ja siinä tuomittiin uudistukset Tsekkoslovakiassa ja mainittiin ne vastavallankumouksellisten voimien aiheuttamiksi, antisosialistiset järjestöt ja lehdistön vapaus piti lakkauttaa. Dubcek käsitteli kirjeen puolueensa keskuskomiteassa, jossa se tuomittiin yksimielisesti, hän ei uskonut siinä vaiheessa, että Varsovan liiton joukot voisivat hyökätä maahan. Leonid Breznev soitti Dubcekille ja ehdotti kahdenvälistä kokousta 19. heinäkuuta 1968; ilmapiiri oli pelolla täytetty, syytettiin, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun lähettäneen aseita vastavallankumouksellisille. Tapaaminen järjestettiin lopulta Ciernan rautatieasemalla 29. heinäkuuta, jonne Neuvostoliiton valtuuskunta tuli junalla. Neuvottelut kestivät kolme päivää ja Dubcekia ja Tsekkoslovakiaa solvattiin karkeasti; Bratislavassa vielä käytiin elokuun alussa neuvotteluja, jotka päättyivät umpikujaan jonka seurauksena viiden Varsovan liiton maat kokoontuivat Moskovassa 18.elokuuta ja tekivät päätöksen Tsekkoslovakian miehityksestä.

Maa miehitettiin 21. elokuuta ja demokraattiset uudistukset peruttiin; Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puheenjohtaja  Leonid Breznev totesi, että sosialismin vaarantuminen yhdessä maassa on kaikkien sosialistisen maiden asia, tätä kutsuttiin Breznevin opiksi. Dubcek oli puolueensa työtoveriensa kanssa puolueen keskuskomitean rakennuksessa, kun sen valtasi joukko laskuvarjomiehiä, mukana myös KGB:n virkailijoita, jotka julistivat Dubcekin tovereineen pidätetyksi ja heidät vietiin vangittuina Moskovaan. Breznev puolusti tapahtunutta, koska Tsekkoslovakiaa oltiin tekemässä porvarillista valtiota Moskovan keskuskomitean selän takana ja tästä syystä tilanteen normalisoinniksi miehitysjoukkojen on oltava paikalla. Dubcek pakotettiin allekirjoittamaan 26. elokuuta Moskovan julistuksen, jossa todettiin, että erimielisyydet voidaan selvittää ouolueiden yhtenäisten etujen ja keskinäisten ystävyyden nimissä ja se julistettiin salaiseksi. Dubcek suostui allekirjoittamaa julistuksen välttääkseen avoimen vastarinnan ja verenvuodatuksen. Neuvottelu päättyi Breznevin toteamukseen, että Tsekkoslovakia kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin ja oli asiasta liikuttunut kyyneliin saakka. Dubcek sai muodollisesti pitää jonkin aikaa pääsihteerin asemansa, mutta häntä ja Tsekkoslovakiaa nöyryytettiin ja valvottiin kovaotteisesti.

Uudistettu kommunistinen puolue sääti poikkeuslain 99, joka tunnettiin oppositiossa "patukkalakina". Dubcek pakotettiin allekirjoittamaan laki, muuten oppostio tukahdutettaisiin verisesti, mutta heti sen jälkeen hän kyseenalaisti lain voimmassaolon. Hänet erotettiin puolueiden virasta, mutta nimitettiin Turkin suurlähettilääksi 1969-1970 ja erotettiin kommunistisesta puolueesta 1970, kotimaahan hän palasi kesäkuussa 1970. Alexander Dubcek vaimonsa kanssa joutui kärsimään ja elämään ilman palkkaa, kodissa oli kuuntelulaitteet ja salainen poliisi seurasi avoimesti häntä joka paikkaan, vuosia myöhemmin hänen tilanteensa parani ja hän sai vastaanottaa Italiassa 1988 Bolognan yliopiston kunniatohtorin nimityksen. Samettivallankumouken aikana 1989 hänet valittiin kansalliskokouksen puheenjohtajaksi ja hän liittyi Slovakian sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi 1992, hän koki onnistumisena hänen ihmiskasvoisen sosialismin toteutuneeksi. 

Dubcek piti markkinataloutta ainoana mahdollisena toimivana talousjärjestelmänä, jossa voitiin  lainsäädännöllä luoda jokaiselle hyvä elämä, hänen esikuviaan olivat Olof Palme ja Willy Brandt.

Arja Kolehmainen 27.08.2020 Helsinki

Lähde: Wikipedia