Kansalaisen liikenneturvallisuus

"Talvisäässä vaihtelevat lauhat jaksot ja pakkaset, lumi sulaa tasaiseksi jääksi teillä ja poluilla ja  taas pakkaskelien tullessa aiheuttaa vaaratilanteita. Liukkaalla kävellessä on oltava oikeat jalkineet ja varovainen askel.

Lenkkeily  päivittäin tuottaa mielihyvää ja tuo terveyttä keholle, siinä on myös oltava varovainen, liukas keli on aina haaste. Suomalainen autoilija on kehittynyt kohteliaaksi ja huomaavaiseksi, tiellä kulkiessa huomaa kuinka auto hiljentää vauhtia ja kiertää jalankulkijaa, jotta ei sattuisi mitään. Itsekin auton ratissa hiljennän vauhtia jalankulkijoiden sattuessa kohdalle ja yritän kaikin tavoin kiertää kaukaa, sillä liukas keli saattaa aiheuttaa autolle poikkeavaa ajorataa, jos polkaisee kaasua väärin tai jarruttaa äkkinäisesti.

Lähdin iltalenkille eilen sauvojen kera, koska niistä saa turvaa liukkaalla kelillä. Kävelin Itä-Helsingin alueella ja nyt päätin lähteä Marjaniemestä Meripellon tielle ja sieltä kääntyä  Rusthollarin tielle ja sitten Puotilan metroasemalle, josta pääsee Itäväylän ali tunnelia pitkin Vanhanlinnantielle. Tultuani Puotilan metroaseman kohdalle, kävelin aseman viereltä, jossa oli aurattu aukio sillä hetkellä jäinen. Kävelin sauvojen kera aseman vierestä, kunnes tuli voimakas valokeila takaani ja traktorin mylvintä. Katsoin taakse ja näin traktorin kauha ylhäällä tulevan kohti, ajattelin sen tekevän jotain työtä jäisellä aukiolla, astuin niin sivuun, kuin mahdollista siinä kohtaa, mutta jäiset auratut lumikokkareet ja metroaseman seinä eivät mahdollistaneet enempää sivuun menemistä.  Traktorin mylvintä ja valokeila tuli kohti ja lähdin liukastellen väistäen toiselle puolelle, mutta valokeila seurasi takaani. Pelkäsin kaatuvani jäisellä alustalla, mutta silti yritin juoksuaskelia eteenpäin,  edellä oli parkkialueen aidaksi tarkoitetu pystytolpat, juoksi niitä kohti ja niiden taakse. Tiesin, että traktori ei pystyisi sille puolelle tulevan ja sieltä katsoin taakse ja näin koneen kääntyvän pois ja poistuvan alueelta.

Olin järkyttynyt iltapimeässä, yritin järkeillä tapahtunutta ja olen päätynyt siihen tulokseen, että joko traktorikuski ei nähnyt minua, tai oli päihteiden vaikutuksen alainen, koska jäisellä aukiolla ei ollut mitään tehtävää tälle laitteelle, hän ehkä hurmiossa teki liukkaan kelin harjoituksia. Itse koin, että  jäätanssi traktorin kanssa ei tuonut tyylipisteitä, mutta hengissä selvisin, kun en kaatunut jäiselle alustalle ja kenties jäänyt pyörien alle. Jatkoin lenkkiä noin viisi kilometriä ihastuttavassa lumihiutaleiden koristamassa talvikelissä, tulin kotiin ja yritin kertoa kokemaani kotona, mutta vastaukseksi sain, vai niin. Ymmärsin, että sellaista elämä on.

Talvikeli on vaarallinen ja siihen pitää varustautua hyvin oikeilla jalkineilla ja apuvälineillä, otettava huomioon liikenne. Illalla nukkumaan mennessä kiitin Luojaani, että sain  mennä kotiin ehjänä nukkumaan  ja turvaa kokien, mutta liukkaan kelin varoitukset on otettava huomioon kaikilla teillä liikkujilla.

Arja Kolehmainen  7.2.2024 Helsinki