Poliittinen lakko Ruotsissa ja yleissitovuus Euroopassa

Kesällä 2019 Ruotsin ammattiliittoja kehoitettiin lakkoon ilmaston vuoksi. Ilmastolakko merkitsisi poliittisen tarkoituksen lakkoa, joka näin ollen hylättiin keskusjärjestöissä. Keskusstelua siitä, pitäisikö ammattiliittojen pitää lakko ja pitäisikö sitten saada siihen oikeudellista tukea, teki poliittisen lakon kysymyksen erittäin ajankohtaiseksi. Kaisa Ekelundin essee tutki poliittisen lakon oikeudellisia puitteita tavoitteena selvittää, onko poliittinen lakko sallittua Ruotsissa. Johtopäätökset, jotka tästä voidaan tehdä juridisen dogmaattisen menetelmän mukaan, on lakon poliittinen idea tultava esiin lyhytaikaisena mielenosoituksena tai mielenosoitustoimenpiteenä. Jos lakko on tehty yksin poliittisella tarkoituksella, sen katsotaan jäävän MBL:n työrauhavelvollisuuden ulkopuolelle. Toisaalta poliittinen lakko  kuuluu MBL:n soveltamisalaan, joten tutkittavaksi ottaminen voidaan kyseenalaistaa. Lakon pitää olla ammattiliiton ilmoitusten ja tuotannon vaikutusten osalta minimaaliset. Poliittista lakkoa ei voida toteuttaa vastoin työnantajan liikkeenjohto-oikeutta, jota nähdään säännellyn työehtosopimusten piilolausekkeilla.

Esseen tutkimuksesta huolimatta ei voida kuitenkaan varmuudella sanoa, missä tilanteissa poliittista lakkoa voidaan pitää laillisena. Tiettyjä oletuksia voidaan tehdä, mutta että työtuomioistuin päättäisi näiden oletusten mukaisesti, ei voida taata varmuudella. 

Lähde: Kaisa Ekelund, Lunds Universitet

Den sällsynta strejken En studie om politisk strejk och dess rättsliga ramar

”Yleissitova työehtosopimus on kyseessä silloin, kun se on valtakunnallinen ja asianomaisella alalla edustettavana pidetty. Yleissitova työehtosopimus on solmittu työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä. Se velvoittaa ainoastaan työnantajia, jolloin sen noudattamisvelvoite on yksipuolinen. Siten yleissitovan työehtosopimuksen määräykset eivät sido työntekijöitä, vaikka he olisivat järjestäytyneitä työehtosopimuksen osapuolena olevaan työntekijäliittoon, sillä yleissitovuuden vaikutukset ulottuvat nimenomaan järjestäytymättömään työnantajaan. Työnantajan tulee noudattaa yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä työntekijöidensä työsuhteiden vähimmäismääräyksinä alusta asti siitä huolimatta, ovatko työntekijät toistaiseksi voimassa olevassa vaiko määräaikaisessa työsopimussuhteessa.”  Minilex

Juhana Vartiainen pohti blogissaan työehtosopimusten yleissitovuutta:

Monissa maissa on yleissitovuuden kaltaisia järjestelyjä, joihin yleissitovuuden puolustajat vetoavat, Suomen järjestelmä hänen mielestään on poikkeuksellinen juuri siksi, että koko työehtosopimus on kaikkine määräyksineen on yleissitova. Yleinen ajattelutapa muualla Euroopassa on se, että työehtosopimukset luovat jonkinlaisen vähimmäispalkan kullekin sopimusalalle. Ruotsissa ja Tanskassa yleissitovuutta ole lainkaan ja Norjassakin se on vain dispositiivinen poikkeusjärjestely, joka voidaan ottaa käyttöön, jos jollakin alalla havaitaan räikeiän heikkoja työehtoja. 

Yleissitovuus siis kiristää palkkoja Suomessa ylöspäin lähtötasosta riippumatta ja se on hänen mielestään merkittävä syy, että työttömyytemme on juuttunut näin korkealle. Markkinataloudessa rakenteellinen työttömyys määräytyy sen nojalla, miten alas työttömyys voi laskea, ilman, että palkannousupaine salpaa työnantajan halut lisärekrytointeihin. Yleissitova palkankorotus nostaa paineen korkeaksi, vaikka työttömyys olisi korkealla. 

Vartiainen ei usko, että Suomessa päästäisiin pysyvästi alle 7 prosentin työttömyyden, ellei yleissitovuutta rajata tai kokonaan poisteta. Naapurimaa Ruotsissa ei ole yleissitovuutta, mutta alimmat palkat siellä  ei ole Suomen palkkoja alempia. Työttömyys on siellä alhaisempi, vaikka markkinoilla on paljon meitä enemmän vaikeasti työllistettäviä pakolaisia. 

Myös Paul jonker-hoffrÉn on tutkinut aiemmin yleissitovuutta meillä Suomessa ja Euroopassa; yleissitovuudella Suomessa pyritään estämään kilpailu työehdoilla ja edistämään samapalkkaisuutta:

”Ruotsissa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa ei ole juridista mahdollisuutta tehdä työehtosopimusta yleissitovaksi. Tosin Ruotsissa, missä kattavuus on edelleen erittäin korkea (Eurofound 2015, 43; Kauhanen 2015) on mahdollista, että jos yritys ei ole työehtosopimuksen allekirjoittajien (ts. työnantajaliiton) jäsen, se voi soveltaa kuitenkin TESin ehtoja. Tästä voi tehdä myös virallisemman sopimuksen (”hängavtal”). Isossa-Britanniassa on äärimmäinen vapaaehtoinen sopimuskäytäntö – ne ovat sitovia ”in honour only”. Kuitenkin, ammattiliitot jakavat tietoa niistä ja siten vaikka työehtosopimukset ovatkin yrityskohtaisia, ne voivat toimia ikään kuin vertauskohtana (”benchmark”). Tanskassakaan ei ole muodollista laajentamismahdollisuutta työehtosopimuksille. Tanskan korkea järjestäytymisaste ja työnantajien keskittyminen takaa sen, että työehtojen soveltaminen tapahtuu laajasti myös TESin sopijapuolten ulkopuolella toisin sanoen vapaaehtoisesti" paujon@utu.fi

Ajatuspaja Libera esittää yleissitovuudesta näin:

"

YLEISEN JA PIKKUTARKAN SÄÄTELYN lisäksi suomalaisten työehtosopimusten yleissitovuus sisältää ominaisuuden, jota ei tietääkseni ole minkään muun maan työehtosopimuksissa. Tarkoitan yleissitovia palkkojen yleiskorotuksia. Työehtosopimusten jalo ja tarpeellinen tehtävä kaikissa maissa, joissa niitä käytetään, on taata työntekijälle jonkinlaiset palkan ja työajan vähimmäisehdot. Tällä tarkoitetaan yleensä taulukoista ilmeneviä vähimmäispalkkoja, jotka on siis ilmaistu euroissa tai kruunuissa tai kunkin maan omassa rahayksikössä.

YLEISSITOVUUDEN KYLJESSÄ meille on luotu lainsäädäntö, joka asettaa järjestäytymättömät yritykset ja niiden järjestäytymättömän henkilökunnan heikompaan kilpailuasemaan kuin järjestäytyneet. Työmarkkinakartellimme (ammattiliitot ja työnantajaliitot sekä niiden keskusjärjestöt) vetoaa nykyjärjestelmää puolustaessaan mielellään kaikkien samanlaiseen kohteluun, mutta lainsäädäntö antaa työehtosopimuksen osapuolille (siis työnantajaliitoille ja työntekijäliitoille ja niiden jäsenyrityksille) erioikeuksia, joita vapailla yrityksillä ei ole.

Järjestelyä perustellaan työntekijän suojelulla, mutta tärkein motiivi lienee ylläpitää työnantajien ja työntekijöiden järjestäytymistä ja heikentää vapaiden yritysten toimintamahdollisuuksia. Tämä on käynyt nykyisen hallituskauden aikana selvästi ilmi paikallista sopimista koskevista keskusteluista. Ammatilliset keskusjärjestöt vastustivat raivokkaasti järjestäytymättömien yritysten ja järjestäytymättömän henkilökunnan sopimusvapauden lisäämistä, vaikka heille esiteltiin lukuisia mahdollisuuksia, joilla järjestäytymättömän työntekijän asemaa olisi suojeltu."

Minusta ylläolevat työmarkkina haasteita koskevat tutkimukset ovat selventäviä, ja tuovat sisältöä ymmärtää tämänpäivän lakkoilua ja keskustelua tarpeesta uudistaa työmarkkinoita Suomessa.

Arja Kolehmainen 14.03.2024 Helsinki

Lähteet:

Kaisa Ekelund; Den sällsynta strejken

En studie om politisk strejk och dess rättsliga ramar, Lunds Universitet

Juhana Vartiainen blogi.fi Yleisitovuus

Paul jonker-hoffrÉn
Yliopisto-opettaja ja tutkija
Turun yliopisto

Ajatususpaja Libera