Sosiaalisaatio

Sosialisaatio kutsutaan  tapahtumasarjaksi, jonka kuluessa ihminen kasvaa toimivaksi yhteiskunnan jäseneksi oppimalla sen mahdollistavat tiedot, säännöt, käsitykset ja asenteet. Tavoitteena on yhtäältä yhteiskunnan sääntöjen omaksuminen ja  taitojen ja kykyjen kehittyminen. Yhteiskunnan jäseneksi valmentautuminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, johon ihminen käyttää suuren osan elämästään. Sosialisaatiota tapahtuu kotona, päiväkodissa, koulussa ja kirkossa sekä monessa muussa instituutiossa ja sosiaalisessa organisaatiossa ja se  jatkuu vanhuuteen. Sosialisaatiota tutkitaan kehitys- ja kasvatuspsykologiassa kasvatustieteessä  ja sosiologiassa. 

Artikkelissa, jossa pohditaan ovatko sosiaalisaatio ja kasvatus samoja käsitteitä, tuodaan esille, että kasvatuksen ja sosiaalisaation samaistaminen ei ole kasvatustutkimuksen ja pedagogisen teorianmuodostuksen kannalta tyydyttävä ratkaisu. Empiirisanalyyttisessa tutkimuksessa sosiaalisaatio ja kasvatuskäsitteet voidaan erottaa toisistaan. Pedagogisen toiminnan käsitteen avulla, johon kuuluvat sivistyksellisyys, itsenäisyyden toiminnan vaatimus, kulttuurin representaatio, muotoillaan kasvavan sukupolven sosiaalistaminen vallitsevaan traditioon ei ole kirjoittajan mukaan pedagogista toimintaa. 

Kirjoituksessa arvioidaan Pauli Siljanderin kirjaa Kasvatus ja sosiaalisaatio (1997), jossa käydään läpi sosiaalisaation ja kasvatuksen välinen yhteys, pedagoginen toiminta ja -tietoisuus, minä-teoria, semiotiikka kasvatuksen tutkimuksen osa-alueena, psykoanalyyttinen sekä filosofinen näkökulma kasvatukseen ja sosiaalisaatioon. Kirjan kirjoittajan huolena on, että sosiaalisaatio käsitteenä kolonnialisoi ja alistaa kasvatuksen sosiaalisaation osaksi. Kritiikkiä artikkelissa on se, että kirjasta puuttuisi pohdinta arvoista, rooleista, normeista, ryhmistä, sosiaalisesta paineesta, samanlaistumisen ja erilaistumisen sosiaalisesta prosessista, vaihdosta, solidaarisuudesta, merkityksistä yhteiskunnallisen olemisen määrittäjinä. 

MInusta tämä Aki Tornbergin artikkeli kirjasta on ansiokas ja tuo aiheen mielenkiintoisesti esiin, käsitelläänhän kirjassa kasvatustiedettä ja sosiaalisaatiota laajasti sen alkumetreiltä lähtien.

Aihe on mielestäni ajankohtainen, sillä varhaiskasvatusta ja opetusta on nyt nykyisen hallituksen johdolla toteutettu siten, että oppivelvollisuutta laajennetaan ja varhaiskasvatusta lisätään. Kaikki edellämainitut asiat ovat tärkeitä, mutta kuinka se toteutetaan, kun 1997 jo käsitellään kasvatustiedettä siten, että sitä ei kokonaisuutena ymmärretä ja kun tähän aiheeseen lisätään tämän päivän teemat, tasa-arvoinen sukupuolikäsite ja -avioliitto sekä kaiken sekoittajana tai esilletuojana digitaalisaatio, tiedonvälitys osana sosiaalista mediaa globaalisti.

Kun vielä maailmassa kuitenkin on kipeä ongelma -  lukutaidottomuus:" Maapallon väestöstä yli 15 vuotiaista 800 miljoonaa eli 16 prosenttia  on lukutaidottomia, heistä 98 prosenttia elää kehitysmaissa usein köyhyydessä ja usein sodan jaloissa, lukutaidottomista yli 15 vuotiaista 64 prosenttia on naisia. Yhdessätoissa maassa yli 50 prosenttia aikuisista on lukutaidottomia: Afganistan, Benin, Burkina Faso, Keski-Afrikan tasavalta, Tsad, Norsuunluun rannikko, Etiopia, Guinea, Mali ja Niger ja eniten lukutaidottomia on demokraattisessa Intiassa 286 miljoonaa." (Lukukeskus.fi)

Osana edellämainittua ja teknologista kehitystä Maapallon luonnonvarojen rajallisuus ja saastuminen ovat tuoneet ihmiskunnan nykyisen olemassaolon äärirajoille. Vaikka nykyinen sivistynyt maailma tuntee ja tiedostaa ongelmat, silti väkivalta, sodanuhat, terrori toteutettuna nykytekniikalla ovat kaikkein pelottavin tuhoa tuova skenaario. Globaali tiedonvälitys ja sosiaalinen media tuovat kärjistettyjä mielipiteitä ikäänkuin yleisenä totuutena ja saattavat aiheuttaa vastakkainasettelua maiden tai yhteisöjen välille tuoden houkutuksena käyttää kalliisti ostettuja "sotaleluja", ohjuksia ja droneja erityisesti kehitysmaissa toimivilla järjestöillä, joita vielä suurvallat taitavasti käyttävät hyväksi.

Mikä neuvoksi, useimmat tiedostavat ongelman, onko olemassa kansainvälisiä järjestöjä, jotka tarttuisivat heti toimeen epädemokraattisten maiden ja yhteisöjen saamiseksi neuvottelupöytään, että ei tarvitsisi käyttää taas voimavaroja siihen, että Isiksen kaltaiset järjestöt täytyisi sotatoimilla saada toimintakyvyttömäksi, vaikka järjestöille näin kävisi, aate kuitenkin leviää juuri köyhillä, lukutaidottomilla alueilla tuottaen suurta tuhoa, kuten uutisissa Afrikasta ja Aasiasta on saatu kuulla.

Minusta toivoa on kuitenkin enemmän kuin voisi luulla, onhan parhaillaan käynnissä olevat Olympialaiset oiva esimerkki siitä, kuina huippu-urheilijoita on kaikkialta maailmasta yhdessä sovussa ja kuitenkin kilpailemassa  tuoden voittajien maiden kansalaisille suurta iloa ja ylpeyden aihetta, jännitystä, suuria tunteita, ilon ja surun kokemuksia urheilijat toisiaan tukien ja urheilijoiden kotijoukot ja kannattajat tukea antaen.

Merkillepantavaa on näiden huippu-urheilijoiden käsittämätön osaaminen, kykeneväthän he sellaiseen suoritukseen kehollaan, mielellään, psyykellään, että tavallinen ihminen voi vain ihastella; esimerkkinä vain mainitakseni norjalaisen juoksijan Karsten Warholmin ja hänen kanssaan finaalissa juosseet kilpailijat, jotka tehtailivat  voittajan ME:n ja omat huippuajat, tai Hollantia edustavan etiopialaissyntyinen Sifan Hassan, joka  on voittanut useita matkoja samassa kisassa. Suomen edustajia ei voi mitenkään unohtaa, jotka tehtailivat SE aikoja kuten Sara Kuivisto ja Topi Raitanen. Unohtaa ei voi mitenkään Mira Potkosta, joka sykäytti otteluissaan ja uskon, että toimii hyvänä esimerkkinä monelle tytölle, kuinka oppia itsepuolustustaitoja ja saada hyvää kuntoa. Kaikille heillä on yksi yhteinen toimintamalli: keskittyminen tulevaan suoritukseen, siihen tarvitaan kohdalle osunutta huippukuntoa, osaamista, kokemusta, lahjoja, määrätietoista ahkeruutta harjoittelussa ja lisäksi intuitiivista kokemusta, jotta kaikki palaset osuvat juuri oikeaan aikaan kohdalleen huippusuoritukseen.

Kuinka ihmisen keho toimii, se muodostuu  5-200  mikrometrisen kokoisista soluista, ihmisen suurimpia soluja ovat munasolut, hermosolut ja lihassolut ja pienimpiä siittiösolut. Solusta 80 prosenttia on vettä ja kuivapainosta 80 prosenttia proteiineja, lipidejä 10 prosenttia hiilihydraatteja ja nukleiinihappoja  DNA, RNA muutama prosentti. Soluelimet ovat solun sisäisiä rakenteita, jotka ovat erikoistuneet eri tehtäviin. Solu tuottaa proteiineista ja hiilihydraateista ympärilleen soluväliaineen kudoksille, jotka tuottavat sille joustavuuden ja vetolujuuden. Solun tukiranka palvelee samoin kuin luuranko. Mitokondriot toimivat solujen energianlähteenä - voimalaitoksina. Solun perintötekijät sijaisevat tumassa, joka on eristetty solulimasta tumakalvolla. Solun energialähteenä toimivat hiilihydraatit ja rasvahapot. 

"Solut lisääntyvät jakautumalla joko mitoottisesti tai meioottisesti. Mitoosi on solun jakautuminen kahdeksi identtiseksi kopioksi. Solu aistii koko ajan ympäristöään, ja riittävän merkittävien muutosten tuottamat ärsykkeet aktivoivat sen viestinvälitysjärjestelmän. Solut voivat vaikuttaa toisiinsa suoran kontaktin tai viestimolekyylien välityksellä. Solujenvälisessä viestinnässä lähettäjäsolu tuottaa viestimolekyylin, kuten proteiinin, peptiidin, aminohapon, steroidin tai kaasumaisen yhdisteen, joka kulkeutuu vastaanottajasolun reseptoriin. Viestimolekyylit voivat kulkea solusta toiseen verenkierron kautta, aukkoliitosten kautta, sitoutumalla viereisen solun pinnan reseptoreihin tai hyvin nopeasti hermosolun ja lihassolun välillä. Solu voi vaikuttaa viestimolekyylien avulla myös omaan toimintaansa." Wikipedia

Ensimmäinen solu syntyi Maapallolle noin 3.5 miljardia vuotta sitten, se hyödynsi elinympäristönsä orgaanisia yhdisteitä.  Varhaisille soluille kehittyi kyky valmistaa orgaanisia yhdisteitä hiilidioksidista muuntamalla valoenergiaa kemialliseen muotoon - fotosynteesi, myöhemmin soluille syntyi kyky käyttää energialähteenä vettä ja näin syntyi happea tuottava fotosynteesi, siitä seurasi, että jotkut elämän muodot oppivat käyttämään happea uutena ja tehokkaana  energian lähteenä. Kehitys kuitenkin oli hidasta ja noin 2 miljardia vuotta sitten maapallon ilmakehän happipitoisuus oli sadasosa nykyisestä, hapen lisääntyminen aloitti myös otsonikerroksen syntymisprosessin.

Elämän rakennuspalikat nukleiinihapot DNA ja RNA ovat bakteereissa, ameeboissa, omenoissa ja ihmisissä siis kaikissa eliöissä samat, perimän osaset kopioituvat biomolekyylien avulla ja ne ovat pysyneet samoina miljardien vuosien ajan, ne edustavat järjestystä pitäen sisällä informaation, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Kolme tärkeintä alkuainetta ihmisessä ovat hiili C, vety H ja happi O, suurin osa ihmisestä on vettä 60 prosenttia, joka koostuu vedystä ja hapesta. Kaikki eliöt ihmiset mukaanluettuna kantavat muistoja elämän alusta miljardien vuosien takaa, elämä on aineen, enegian ja informaation yhdistelmä, joka koko ajan hakee uusia ja toimivampia muotoja.  Hermosolu eli neurooni on hermokudoksen solu, jonka päätehtävä on käsitellä ja välittää tietoa sähköisesti  hermoimpulsin avulla.

Deoksiribonukleiinihappo eli DNA sisältää kaikkien eliöiden solujen ja joidenkin  virusten geneettisen materiaalin. Eliön lisääntyessä geneettinen materiaali kopioituu ja välittyy jälkeläisille. Jos yhden ihmisen solun DNA avattaisiin yhdeksi nauhaksi, tulisi pituudeksi noin kaksi metriä. Yhden ihmisen kaikkien solujen DNA yhteensä ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin. Ihmisen perimästä vain noin 1,5 prosenttia on proteiineja koodaavaa DNA:ta wikipedian mukaan. 

Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine ja sitä on noin 74 % maailmankaikkeudessa esiintyvän aineen massasta. Maailmankaikkeuden atomeista 90 % on vetyä, 9 % heliumia ja 1 % muita aineita. Mittauksilla on saatu selville, että Auringosta ja muista tähdistä suurin osa on vetyä. Auringossa vetyä fuusioituu jatkuvasti heliumiksi. Reaktio on Maassa olevan elämän kannalta elintärkeä, sillä ilman Auringon tuottamaa energiaa Maassa ei olisi riittävästi lämpöä elämälle. Vety (ja helium) oli ensimmäinen alkuaine maailmankaikkeudessa, ja muut alkuaineet syntyivät myöhemmin tähdissä vedyn fuusioituessa. Maassa kuten maailmankaikkeudessa vaikuttaa mm. gravitaatio voima, joka saa massalliset kappaleet vetämään toisiaan puoleensa. Ilmiöt, jotka koemme perustuvat gravitaatioon, seisomme maapallolla pää alaspäin pallon pyöriessä, kappaleet pysyvät maapallolla gravitaation vuoksi. Ihminen mittalaitteena on yksipuolinen ja gravitaatiovoiman vaikutuksen alaisena kokee aistihavainnot rajallisena. 

Sähkömagneettinen säteily on energian aaltoina etenevää virtausta tietyn suuruisina pulsseina, joita kutsutaan säteilykvanteiksi eli fotoneiksi. Sähkömagneettiset aallot muodostuvat nopeasti värähtelevistä  sähkö- ja magneettikentistä. Pulssien värähtely tapahtuu säteilyn etenemissuuntaa vastaan kohtisuorasti kaikkiin suuntiin.

Sähkömagneettinen säteily saa alkunsa siitä, että atomi vastaanottaa ulkopuolista energiaa. Tällöin atomi absorboi fotoneja, mikä johtaa atomin virittymiseen eli joku elektroneista hyppää ylemmälle energiakehälle. Tämän jälkeen elektroni hyppää alimmalle vapaalle kehälle luovuttaen säteilyä eli fotoneja. Säteilyn suuruus on sama kuin kehien välinen energiaero. Kvanttiteorian mukaan säteily on kvantittunut eli energian vaihtaminen on mahdollista ainoastaan diskreetteinä pulsseina eli fotoneina. Wikipedia

Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu ovat kehittyneet evoluutiossa eri vaiheessa ja kummallakin on oma tehtävänsä. Intuitio on lähempänä eläimen tapaa hyödyntää olemassa olevaa tietoa, sen prosessi on pitkälle tiedostamatonta ja sen tehtävä on alunperin turvata hengissäpysyminen. Intuitiivinen ajattelu on suoraan sidoksissa siihen mitä kulloinkin näemme, havannoimme. Spinozan mukaan kyse ei ole välittömästä tiedosta, joka avautuisi suoraan luonnosta havaintoina. Päinvastoin, kyse on jotakin ilmiötä koskevan toisen asteen tiedon eli rationaalisista päätelmistä muodostuvan selityksen taustalla olevista viime käden perusteluista. Rationaalinen tieto nojautuu luonnonlakeihin, mutta intuitiivinen tieto antaa selityksen sille, mihin luonnonlait lopulta perustuvat.

Ihmisen tietoinen kokeminen on gravitaation vuoksi karkeaa, raskasta ja tekee elämän täällä maassa haasteelliseksi, sen sijaan atomit ja pienemmät sen osat kulkevat vaivattomasti läpi aineellisen materiaalin. Sisällämme kuitenkin on kaikki informaatio tämän maailmankaikkeuden syntyhetkestä lähtien 13.8 miljardin vuoden takaa. Tietoisuuden kehittyminen on tuonut "päivänvaloon" tieteen avulla tietoa, jonka avulla kykenemme jo selvittämään omaa tunnettua maailmankaikkeuttamme aika paljon, mutta se olemassa oleva tieto, joka meidän soluissamme on, kulkeutuu päivätajuntaamme vain hetkittäin ja se vaatii suurta keskittymistä, mutta kun sitä harrastaa, niin saavutukset ovat huikaisevan suuria; kuinka Mozart jo lapsena saattoi säveltää mestariteoksia, kuinka tieteen ja taiteen suuret saavutukset ovat tulleet tietoomme. Nyt jos koskaan tämän tiedon osaaminen on tärkeää, kuinka valjastaa ihmiset sen osaamisen äärelle, jotta osaisimme elää sopusuinnussa luomakuntamme kanssa. Uskonnollisessa kirjallisuudessa vuosituhansia sitten aihetta on käsitelty omilla termeillä, mutta nyt kun tietoisuutemme kulkee oppimisen kautta yhä "korkeammalle" saavuttaisimme yhä enemmän, kun jotain pyytää niin, ajatukset suuntautuvat siihen, jolla on merkitystä.

Arja Kolehmainen Helsinki 3 - 4.8.2021 Helsinki

Lähteet: Aki Tornbergian artikkeli -arvio kirjasta Kasvatus ja sosiaalisaatio, Pauli Siljander 1997, Wikipedia