Elämme oikeudenmukaisessa valtiossa, jossa yksilö on turvassa

Tänään vietämme Runebergin päivää ja ajattelin nauttia Runebergin torttua iltapäiväkahvin kanssa. Huomenna  on myös  tärkeä päivä, jota aiemmin ei ole niin selkeästi tuotu esille koko maassa tai ei minun korviini ja silmiini ole osunut aiheen käsittelyä, ennen MTV aamutv:n haastattelua, mutta nyt, kun yleensäkin puhutaan vähemmistöjen oikeuksista, niin meilläkin on mahdollisuus punnita sitä, toteuttammeko oikeudenmukaista politiikkaa suhteessa vähemmistöihin. Vietämme Saamelaisten kansallispäivää huomenna 6.2. Päivä on mielestäni tärkeä siksi, että he kansana ovat eläneet kauan täällä Suomessa ja asuttaneet maan pohjoisosaa ilman rajoja Norjan, Ruotsin ja Venäjän alueella, siis globaalia elämää vuosituhansien ajan, siksi saamelaiset ovat määräytyneet oman kielen ja kulttuurin perusteella. "Saamen kieli kuuluu uralilaiseen suomalais-ugrilaiseen päähaaraan, kieli on syntynyt nykyistä saamelaisaluetta etelempänä, Suomenniemellä ja sen ympäristössä ja sieltä levinnyt kohti pohjoiseen. Kantasaameilaisella kaudella (2500 eaa-400 jaa) saamelaisuus eriytyi omaksi kulttuuriksi leviten pohjoiseen." Pentikäisen ja Pulkkisen mukaan.

"Saamelaiset Fennoskandian pohjoisosassa asuva kansa, joka edustaa alueen vanhinta tunnettua esihistorialliselta ajalta periytyvää väestöä, heidän nykyisin asuttama alue ulottuu kaarimaisena vyöhykkeenä Norjan Rorosin ja Ruotsin Idren (Taalaimaalla) seuduilla Kuolan niemimaa itäpäähän, Turjan Lappiin.Ensimmäisenä historiallisena tietona saamelaisiata on pidetty roomalaisen Tacituksen kertomusta fenneistä (Germania n. 98),"Tacitus kirjoitti Germanian vuonna 98 jaa." Samuli Aikio TVM. "Tacitus korosti luonnonvaraisten kansojen turmeltumattomuudessa olevaa voimaa, mikä on usein tulkittu varoitukseksi germaanien uhasta veltostuneille roomalaisille. Kirjassa Tacitus kuvaa saamelaisia näin:"Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona vain kasvit, vaatteina nahat, makuusijoina maa. Ainoa varallisuus nuolissa,joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti miehiä ja naisia. Nämä seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonknlainen oksista punotu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa." lainaus kirjasta Saamelaisten mytologia. Tulkintaa on myös suomalaisuudesta, mutta Suomessa oli jo kaskiviljelyä ja saamelaiset erottautuivat siitä pyyntikulttuurilla elämisellä ja siksi on uskottu, että roomalainen historoitsija Tacitus kuvaa juuri metsästyksellä eläviä saamelaisia.   Nykyisen Lapin vanhimmat muinaismuistot palautuvat lähes 10 000 vuoden takaiseen jääkauden jälkeiseen aikaan joka tunnetaan  Komsan kulttuurina, kivikautinen metsästäjä-kalastajakulttuuri, mesoliittiseen kivikauteen kuuluva pohjoisen Fennoskandian vanhin tunnettu kivikautinen kulttuuri, käytetään myös nimeä Ruijan kulttuuri, nimi tullut läheisen Komsatunturin mukaan. Komsan kulttuurin (10000-6000 eaa) levinneisyysalue käsittää Pohjoisen jäämeren rannat Alattionvuonosta Kuolan niemimaalle; esineistön valmistuksessa käytetty kovia kivilajeja. Kulttuurin uskotaan lähteneen jääkauden aikana kuivana olleesta Pohjanmereltä ja levisi Vangeriin n. 9300 eaa, Inarista tehty arkeologinen löytö n. 7900 eaa uskotaan liittyneen Komsan kulttuuriin.

Saamelaiset ovat saaneet tuntea sen, kun kansanosaa yritettiin sulauttaa valtaväestöön. Saamelaisten sulauttamispolitiikka voimistui Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen, heitä pidettiin katoavana kansana. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kirkko ja valtio kielsivät jopa saamenkielen käytön oppilaitoksissa, jonka seurauksena moni suku unohti oman kielen, Ruotsi ja Norja ovat pyytäneet virallisesti anteeksi sitä. Saamelaiset ovat eläneet osana luontoa myös elintapansa vuoksi, poronhoito on edelleen merkittävä osa alueen elinkeinoa ja se heijastuu myös heidän uskontoonsa; ennen kristinuskoa shamanismi oli keino harjoittaa yhteyttä tuonpuoleiseen ja heidän rikas mytologiansa ja tarunsa ovat vuosituhansien takaa.

Nyt esillä oleva oikeusvaltio käsite on ajankohtainen EU-politiikassa, kun yhteisin toimin pyritään saamaan jäsenmaita yhteisten periaatteiden taakse. Minusta  jokainen maa ja kansa kulkevat omaa polkuaan kohti oikeusvaltiota, usein unohtuu oman maan toimet, onhan meillä omia vähemmistöjä nyt pakolaisten tulon seurauksena enemmänkin. Yhä kielipolitiikka puhuttaa, yhteispohjoismaista kieliperintöä ei kaikki hyväksy ja ruotsin kielen puolesta joutuu aina olemassa vähän "tanassa", se koetaan vaikeana, kun pitäisi osata oman kielen lisäksi muutakin tai hyväksyä se, että toiset puhuvat eri kieltä. Kansallinen perintö on kuitenkin  paljon yhteispohjoistamaista alkuperää, olemme aina olleet osa sitä ja ruotsin kieli tuo tärkeän osan tuota historiaa esiin. Luonnollisesti jokaisella on oikeus puhua sitä kieltä, mikä tuntuu luontevimmalta ja ketään ei voi pakottaa muuhun.

Perustuslain toinen pykälä on minusta merkittävä ja takaa meille kaikille mahdollisuuden taustasta riippumatta: 

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

Silmiini sattui teksti, joka oli seminaarista Toimiva oikeusvaltio 14.11.2001, vaikka tapahtuma on jo historiaa, minusta aihe on edelleen ajankohtainen. Siinä seminaarin alussa Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg esitti ajatuksia lainsäädännön silloisesta nykytilasta, aikana jolloin Yhdysvaltoihin oli tehty juuri järkyttävä terrori-isku ja jonka hedelmiä yhä kannamme.

Hän toi esiin perustuslakia:"  Perustuslaki nostaa oikeusvaltioperiaatteet sekä ihmisarvon loukkaamattomuuden, yksilön vapauden ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden valtiojärjestyksemme perusteiksi. - Mitä ovat oikeusvaltion periaatteet ja todellisuus? Oikeusvaltiota voisi verrata kalliolle rakennettuun taloon, jossa on neljä kestävää nurkkaa: lainalaisuus, vallanjaon tasapaino, ihmisten perusoikeudet ja tärkeimpänä kaiken toimivuus.  

Hän pohti lainalaisuutta siten, että se on tärkein oikeusvaltion tunnus, kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Nykyajan oikeujärjestelmää hän piti monikerroksisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena. 

"Oikeusvaltion toinen nurkka on lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan jaottelussa. Hänen mielestään vallanjaon sijasta pitäisi puhua tehtäväjaosta ja näin korostaa kaiken vallankäytön palvelutehtävää". Hän koki valtioelinten turhan nahistelun, mutta siihen oli osasyynä valtiosääntöuudistusten 1990-luvun vauhti ja siirtyminen ilman riittävää kokonaissuunnitelmaa presidentin suoraan vaalitapaan ja samaan aikaan valmistautuminen Euroopan Unionin jäsenyyteen. - Kun tuohon aikaan tekee aikamatkan muistellen, oli se melkoista harppausta pienestä Pohjoismaasta osaksi eurooppalaista yhteisöä ja mielestäni olemme jo muuttuneet kansana ja samoin identiteettimme on muuttunut tai vahvistunut tuosta ajasta.

Oikeusvaltion kolmas nurkka on perusoikeuksissa. Julkisen vallan käyttöä on aina arvioitava ihmisen kannalta. Hänen mukaan tämä haastaa myös valtiosääntötutkimusta pohtimaan valtarakenteita oikeuden sisällön ja legitimiteetin kannalta. Perusoikeuksissa erottuu kaksi säiettä, se korostaa yksilön vapautta osallistumiseen ja yrittämiseen ja silti on tärkeää muistaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja toimeentuloturvan takaaminen.Yhteiskunta, jossa ei  ole tilaa todelliselle yrittämiselle ja  vähempiosaisten huolehtimista, ei voi menestyä. Hän muisteli aiempia normitalkoita jossa 8000:n tasolta päästiin noin 5000:n tasolle ja kun EU-ilmapiirissä sääntelyn viidakko on tihentymässä, tämä johtaa hänen mukaansa tekniseen säädösajatteluun, jossa oikeudenmukaisuus ja terve järki ovat koetuksella. Ajatella yli 20 vuotta oli tilanne tuo ja normeja on uskoakseni vähennetty runsain mitoin sen jälkeenkin ainakin edellisen hallituksen aikana ja ponnistelu nyt koronan seurauksena tehokkaasempaan ympäristöön omassa maassa ja ottamalla osaa talkoisiin EU-tasolla, pohditaan taas näitä säädöksiä, jotta ne olisivat kestävällä pohjalla tulevaisuudessakin.

Viimeisenä on toimeenpanovalta, jossa hän kuvaa ongelmia sanaparilla "hallittu rakennemuutos", se on merkinnyt hallinnon kolmiloikkaa virkamiesvallasta palveluperiaatteeseen ja siten tulosvastuuseen. Kilpailukyvyn lisääminen on ollut tarpeen, mutta hän pohtii myös säästöjä ja leikkauksia peruspalveluissa ja niiden pitkäjänteisyyttä.

Lopuksi siteeraan vielä häntä: 

"Oikeusvaltiokeskusteluun liitetään usein kysymys tuomarivaltiosta. Tuomiovalta eroaa kuitenkin muusta vallankäytöstä siinä, että se tapahtuu esitettyjen vaatimusten, sovellettavien säännösten ja selvitettyjen tosiseikkojen puitteissa. Onkin olennaista korostaa tosiseikkojen merkitystä. Jos normien soveltaminen erotetaan faktoista, päätöksenteko ajautuu Georg Henrik von Wrightin sanoja mukaellen yhteiskunnallisen todellisuuden ulkopuolelle. "

Minusta nämä asiat eivät ole vanhentuneet ja toivon voimia, kestävyyttä ja kehityshalua hallitukselle ja eduskunnalle, jotta tässä korona-ajan paineissa kaavailtuja muutoksia tehtäisiin samassa hengessä kuin silloin Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg toi esiin.

Arja Kolehmainen Runebergin päivänä 5.2.2021 Helsinki

Lähteet: Wikipedia, Ajantasainen lainsäädäntö FINLEX Suomen perustuslaki, Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen Saamelaisten mytologia, TiedonVärikäsMaailma/ Saamelaiset; Otteita Seminaarista toimiva Oikeusvaltio vuodelta 2001