Viestimisen vaikeus eri kansakuntien, eliölajien ja kenties muiden kanssa

Ursan lehdessä Tähdet ja Avaruus  no 4/2020 käsiteltiin mielenkiintoisia aiheita avaruuden tutkimuksessa kera upeiden kuvien.  Tutkimuksia tehdään nykyisen tekniikan avulla hiukkasfysiikassa valtavissa hiukkaskiihdyttimissä kuten Cernin kiihdytinlaboratoriossa Ranskan ja Sveitsin rajalla ja Suomessa Jyväskylän Yliopiston fysiikan laitoksella, rakennuksen kellarissa  yhdessä  Euroopan suurimmassa kiihdytinlaboratoriossa. Kaukaisten galaksien supermassiivisia mustia aukkoja tutkitaan maailmanlaajuisen Event Horizon -teleskooppiverkostolla, jolla saatu ennennäkemätön tarkka kuva kvasaarisuihkujen syntysijoista, jutussa kerrotaan kuinka suihkut voivat ulottua jopa miljoonien valovuosien päähän kotigalakseistaan. Ilo oli lukea suomalaisten tutkijoiden tekemisiä. 

Lehdessä oli myös kevyempää jutustelua viestimisestä, Markus Hotakainen kertoi artikkelissa kuinka vuonna 1974 Arecibon radioteleskoopilla lähetettiin avaruuteen 1679 ykköstä ja nollaa eli bittiä. Arecibon viesti sisälsi tietoa Maasta, elämästä ja ihmisestä, mutta ei kovin ymmärrettävässä muodossa, biteistä muodostui karkea kuva. Avaruustekniikan, -tutkinnan valtavasta harppauksesta kertoo se, kuinka asiaa silloin 46 vuotta sitten käsiteltiin. Nyt kun 27.5.2020 Nasan miehitetty lento  SpaceX-yhtiön aluksella Dragon 2:lla toteutettiin astronauttien Robert Behnken ja Douglas Hurleyn ohjastamina, tai parhaillaan he ovat jo telakoituneet avaruusasemalle ja tarkoituksena palata kuukausien kuluttua takaisin, tieto ja taito ovat valtavasti kehittyneet avaruusteknologiassa ja maailmankaikkeuden ymmärryksessä.

Vuonna 1974 lähetetty viesti pitäisi olla määränpäässä 25000 vuoden kuluttua, eli vastausta voidaan odotella aikaisintaan 51. vuosituhannen loppupuolella, kohteena tähtijoukko M13, joka sijaitsee tällä hetkellä Herkuleen tähdistön suunnassa mutta 25000 vuoden kuluttua tähtijoukko ei enää ole siellä päinkään ja Aurinkokunta maapalloineen on muuttanut täysin sijaintia, Hotakaisen mukaan kukaan ei tosissaan silloinkaan uskonut viestin perillemenoon, sitä pidettiin mainostemppuna.

Jutussa oli mielenkiintoista pohdiskelua siitä, mitä ja kuinka voitaisiin viestiä, että ymmärrettäisiin näitä "Alien" tyyppejä. Asiaa selkeytettiin sillä, että ei olisi vastaavaa Rosetten kiveä, jolla muinaisen Egyptin hieroglyfejä opittiin tulkitsemaan.  Artikkelissa hän toi esiin sen, että emme ymmärrä edes oman luomakuntamme eliölajeja kuten pihalla laulavaa mestarimatkijaa mustarastasta, linnun monipuoliset liverrykset ihastuttavat kuulijoita ja hän kerran kuunteli tarkkaan lintua ja sen viheltelyä ja mielestään kuuli ikäänkuin linnun liverryksessä peräkkäiset vislaukset poikkesivat toisistaan vain vähän samaan tapaan kuin puhekielen sanan taivutus kirja, kirjan, kirjaa, kirjana.... hän kertoi tekevänsä tulkinnan omasta lähtökohdasta, oman kielen rakenteiden pohjalta. Kuinka sitten kävisi, jos pitäisi tulkita viestiä tähtien takaa tulevan "Alienilta" kun emme ymmärrä kovin hyvin edes toisen kielialueen viestiä. Omana esimerkkinä voisin esittää, kuinka vaikeaa on ymmärtää naapurimaan venäjänkielistä viestintää ja ymmärtää se riittävän hyvin, kun sitä kieltä ei ole opiskellut, pidän sitä tosin suurena vahinkona.

Minun teki mieli jatkaa ajatusleikkiä viestinnän eri tasoista, samaan aikaan televisiosta tuli uutinen lintututkijoiden kevät puuhista, siinä parhaillaan tutkija rengasti pöllön poikasia, kun toinen piti pöllöemosta myös kiinni. Ihmettelin kuinka rauhallisesti lintu suhtautui siihen, että poikasen jalkaan tonkien tapaisilla asetettiin rengas, jonka avulla sitten tutkija voi seurata linnun eri vaiheita sen elinkaaren ajan. Tuossa suhteessa eläinten tutkimiseen kehittyy varmaankin jos ei huoltosuhde, niin kuitenkin sellainen ajatusmaailma, jossa pyritään suojelemaan lintua kaikin keinoin, jotta se voi elää omaa luonnonmukaista elämää, uskon, että luontokappaleiden usko ihmiseen on siinä kyllin hyvä ja tutkija kokee mielihyvää eläimen hyvästä kunnosta. Itse iloitsen pihapiirissä viihtyvissä luontokappaleista ja sisäänpyrkivät ampiaisetkin pyrin pyydystämään ensin ja sitten vapauttamaan, vaikka pelkäänkin sen pistoa. Mutta silti koen, että jollain tasolla on molemminpuolista ymmärrystä pihapiirin lintujen ja muiden eliölajien kanssa, elämme tässä ekosysteemissä sovussa ja me kaikki kunniotamme toistemme elämää.

Maapallolla me kaikki olemme erilaisia eliölajeja niin ihminenkin, entä jos meitä tutkittaisiin, rengastaminen ei varmaan olisi tarpeellista, Maapallo on jo sen verran "pieni" että ihmisen liikkeitä voi seurata globaalisti vaikka GSM tekniikalla, avaruudessa liikkumisemme on rajoittunut vain lähialuelle Aurinkokunnassa. Jos ulkopuolinen tutkisi ensin jotain eläintä, siitä varmaankin selviäisi eläimen perustarpeet ja liikkumisalueet, se millä tekniikalla se sujuisi, voi vain arvata. Mutta ihmisen tutkiminen se vasta haasteellista olisi, ihminen Suomessakin poikkeaa toisistaan aika paljon riippuen koulutuksesta, alueesta, perhesuhteista, työn lajista jne. jos ihmisen ajatusta yrittäisi jollain mitata tai sen kulkua ymmärtää, olisi pääkopassa monenlaista ajatusjuoksua, välillä on nälkä, välllä aineenvaihdunta on tarpeellista joko ainetta sisään tai ulos. Jos on seurassa, ihmiseliöstä lähtee värinäaaltoja yhdestä reiästä yläpäässä, sen aallonpituus vaihtelee mutta miksi, entä ajatusrakenne pään sisässä, siellä sähköimpulssit vaihtelevat välillä kovasti ja välillä vähemmän riippuen siitä onko liikkeessä, nukkuuko vai ajatteleeko tunteilla vihaisilla vai ihastuneena vai tylsänä. Ja jos mikä olisi ehkä toivottavaa, ajattelisi selkeästi jostain käsitteestä, hahmottaisi jotain ajatuskuvaa ihmisestä, rakennuksesta tai suunnitelmasta mitä tehdä tänään tai kuinka ratkaisisi jotain ongelmaa joko omaa tai työpanokseen liittyvää. Kuinka ulkopuolinen tulkitsisi nämä ajatusvirran aiheuttamat sähköimpulsit pään sisällä.

Ihminen kouluttautuu ja opiskelee eri alueiden kulttuureita ja kieliä, antropologi, joka varsinkin ennen siirtyi asumaan primitiivisen heimon kanssa, opetteli kielen ja tavat ja ystävystyi ihmisten kanssa, joita tutki, jotta sai parhaan mahdollisen aineiston heimon elintavasta ja kulttuurista. Samalla tavalla voisin kuvitella tälläisen "vieraan" asettautuvan sille alueelle, jota tutkii, mutta olisiko olomuoto sellainen, että emme näkisi ja tuntisi sitä tavanomaisin aistein. Edelleen leikin ajatuksella, että samoin kuin  antropologi tutkii heimon alueen ihmisiä, niin samoin tämä vieras tutkisi omasta lähtökohdastaan tätä vaikka Suomen heimon kansalaista. Tutkimussuhteen toimivuuteen vaikuttaisi se, olisiko kummallakin osapuolella tehdä tavoitteellista toimintaa, voisin kuvitella, että jos ihminen on vain "laiskana" ei se paljoa ilahduta tutkijaa, ilmeisesti toivottaisiin, että olisi hyvää toimintaa, joka olisi kenties hyvä ympäristölle, lähialueen ihmisille ja lajille yleensä ja jne. pitäisi saada ajatuksiin sellaisia säännönmukaisia toimintoja, joka pitäisi yllä lajin kehitystä ja toimintaa. Jos pöllön tutkija sai parhaan tuloksen sillä, että emolintu pysyi rauhallisena, pöllö sai ajatusviestin, että ihminen ei vahingoita sitä eikä poikasia, niin voisin kuvitella myös parhaan tuloksen saada ihmislajin tutkijalle, kun ihminen välillä rauhoittuisi ja keskittyisi siihen mitä tekisi, niin sille saisi ajatuksen helpommin perille, joka auttaisi sitä yksilönä että lajina. Kenties tällainen tutkinta on jo kauan ollut käynnissä, kun jo antiikin aikaan pari tuhatta vuotta sitten saavutettiin niin mittavia tieteellisiä ja taiteellisia saavutuksia, ikäänkuin olisi ollut jokin toiminta ajatuksissa, joka nappasi hyviä asioita ihmisten kehitykselle.

No tämä kaikki on vain ajatusleikkiä mutta ei se koskaan ole pahitteeksi selventää omia ajatuksia, tekoja ja päämääriä ja tavoitteita, aivotkin toimivat paremmin, kun mieli on selkeä, rauhallinen ja vapaa kielteisistä tunteista ja muistakin tunnemyrskyistä. Kun ajattelee mitä tekee saa mitä ajattelee.

Arja Kolehmainen 02.06.2020 Helsinki

The very best of Hubble in 4 K Ultra HD Nasa Esa