Ramses II (myös Ramses Suuri, joskus myös Ramesses, ’Ra -jumalasta syntynyt’) oli Egyptiiä 19. dynastian aikaan vuosina 1279-1213 eaa  hallinnut faarao,  hallituskausi oli poikkeuksellisen pitkä. Jo nuorella iällä hän oli isänsä Seti I:n  mukana sotaretkillä, ja Setin viimeisinä hallitusvuosina hän toimi myös kanssahallitsijana. Itsenäisesti hän hallitsi ainakin 66 vuotta. Ramses rakennutti huomattavan paljon, mikä ilmeisesti oli hyvän työväen ansiota.

 

”Kolmannella vuosituhannella eaa. Lähi-itään tuli seemiläisiä kieliä puhuvia kansoja, joihin heprealaisetkin kuuluivat. Toisella vuosituhannella eaa. heettiläisten  valtion romahdus ja egyptiläisten vallan heikkeneminen loivat tilaa heprealaisille. Varhaisin Raamatun ulkopuolinen maininta Israelista on noin vuodelta 1211 eaa. peräisin oleva Egyptin  faarao Merenpthahin  tekemä viittaus.”  Merenpthahin steela n. vuodelta 1209 eaa. on muinaisen Egyptin faarao Merenpthahin kaiverruttama hieroglyfiteksti. Sitä pidetään yleisesti hyväksyttynä muinaisegyptiläisenä dokumenttina, jossa mainitaan ”Isrir”  ("ysrỉꜣr")   tai ”Israel”. Se on myös varhaisin tunnettu maininta Israelista, ja siksi sitä on kutsuttu myös nimellä Israelin Steela. Suomeksi: ”Israel on ajettu erämaahan, sen viljaa ei enää ole” Steela ei tee selväksi, että Israel olisi jo tässä vaiheessa valtio, vai kansa tai heimo, ei kuningaskunta tai kaupunkivaltio.”

 

”Toisella vuosituhannella eaa. Kanaanin maata, joka osa tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Israel, hallitsi Egypti noin vuodesta 1550 eaa. vuoteen 1180 eaa.”

”Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista tällä nimellä (noin 1400 eaa.) Jerusalem mainitaan nimellä Rusalimum 2000-luvulla eaa. egyptiläisissä   kirjoituksissa ja 1500-luvulla eaa. nimellä Urusalim diplomaattiseen kirjeenvaihtoon liittyneessä niin kutsutussa Amarna-kirjeessä.

 

Raamatun mukaan Jerusalemin asukkaita olivat jebusilaiset, kunnes Israelin kuningas Daavid valloitti kaupungin noin 1000 eaa. ja teki siitä Israelin ja Juudan pääkaupungin. Vuonna 925 eaa. Jerusalemista tuli pelkästään Juudan pääkaupunki, kun Salomonin   valtakunta jaettiin kahtia Israelin ja Juudan kuningaskuntiin. ”

”Nebukadnessar valloitti Jerusalemin 586 eaa. ja  babylonialaiset  hävittivät Jerusalemin temppelin vuonna  587 eaa.  Tällöin suuri osa kaupungin asukkaista pakkosiirrettiin Balyloniin . Vuonna 538 eaa. Persian   kuningas Kyyros II Suuri  antoi juutalaisille luvan palata Juudeaan, ja  toisen temppelin rakentaminen aloitettiin 516 eaa. Dareios I:n  hallituskaudella Esran ja Nehemian johdolla. Temppeli vihittiin käyttöön 511 eaa. Vuonna 445 eaa Nehemia. kunnosti kaupungin muurit. ”

 

Vanhan Testamentin mukaan  Jumala vei Nebukadressarilta vallan ja syöksi hänet eläinten keskuuteen seitsemäksi vuodeksi, kunnes hän oppisi, että Jumala antaa vallan kenelle haluaa. Tuon seitsemän vuoden kuluttua Nebukadressar parani ja hänelle annettiin takaisin hänen paikkansa Babylonin hallitsijana.

 ”Uus-Babylonian valtakunnan merkittävin hallitsija. Nebukadressar on tunnettu Juudan ja Jerusalemin  valloituksistaan, joista sai alkunsa juutalaisten pakkosiirtolaisuus, ns. Baabelin vankeus, sekä monumentaalisista rakennustöistään pääkaupungissaan  Babyloniassa.

Nebukadressar rakennutti Istarin portin. Legendan mukaan hän rakennutti myös Babylonin riippuvat puutarhat  (rinnepuutarhat), yhden maailman seitsemästä ihmeestä, jotta hänen vuoristomaasta kotoisin oleva vaimonsa Amyitis tuntisi olonsa kotoisammaksi.”

”Ptolemaios V Epifanes (n. 209-181 eaa.)  oli  Egyptin faarao vuosina 204–181 eaa. Hänen syntymäaikansa oli tiettävästi 9. lokakuuta 210 eaa. Hän oli  Ptolemaios IV:n ja tämän sisaren Arsinoe III:n poika, joka nousi Egyptin valtaistuimelle viisivuotiaana, hänen aikanaan tehtiin Rosettan kivi. Antiokhos III johtamat seleukidit  valtasivat kaupungin Ptolemaiot V Epifaneelta. 

 

Rosettan kivi on kivipaasi (steela), jossa on sama teksti egyptiksi hieroglyfeilla ja demoottisella  kirjoituksella sekä kreikaksi kreikkalaisella   kirjoituksella kirjoitettuna. Se on egyptologian ja muinaisegyptin  kielen avaindokumentti  Jean-Francois Champollion selvitti kiven avulla hieroglyfien arvoituksen käyttämällä koptin kielen   tuntemustaan. Rosettan kivi on British Museumin   kuuluisimpia näyttelyesineitä.

Aika oli suurten historian tapahtumien kulminaatio;

Hesekiel kirjoissa 32 luvusta lähtien ennakoidaan Egyptin kukistumista:

”He kukistavat Egyptin komeuden, kaikki sen meluisa joukko tuhotaan.” ”Kun minä teen Egyptin maan autioksi, kun maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, ja kun minä surmaan kaikki sen asukkaat, tulevat he tietämään, että minä olen Herra.”

Vuonna 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, 26.dynastia  menetti valtansa, kun Persian   kuningas Kambyses II   valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes Makedodian Aleksanteri Suuri   valloitti maan 332 eaa. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes  roomalaiset valloittivat lopullisesti maan vuonna 30 eaa.

Kleopatra VII Filopator oli Ptolemaios suvun ja Egyptin viimeinen hallitsija, Egyptin kuningatar ( 51-30 eaa.) Hän oli voimakastahtoinen ja häikäilemätön hallitsija, joka yritti pitää maataan itsenäisenä Rooman vallasta. Hänellä oli suhde Julius Ceasariin, heille syntyi yhteinen lapsi Ptolemaios XV ja sitten suhde  Marcus Antoniukseen, josta syntyi kaksi lasta Aleksanteri Helios ja Kleopatra Selen.  Kleopatra ja Antionius yrittivät viimeiseen asti pitää valtaa hallussaan, mutta kesällä 30 eaa. Octavianus hyökkäsi Egyptiin kahdesta suunnasta, ensin Antionius lähti lännestä lähestyviä joukkoja vastaan toivossa, että kykenisi suostuttelemaan sotilaat entisen päällikkönsä puolelle. Antonius oli suunnitellut kunnianhimoisen yhdistelmähyökkäyksen seuraavaksi päiväksi elokuun ensimmäisenä 30 eaa. Hyökkäyksen aloittaisivat sotalaivat iskemällä vihollislaivaston kimppuun, minkä jälkeen armeija tekisi rynnäkön maalla. He hyökkäsivät, mutta heidät lyötiin nopeasti.

Antonius  tajusi, että loppu oli lähellä, hän pyysi orjaansa nimeltään Eros surmaamaan hänet miekallaan, mutta hän ei voinut tehdä sitä, vaan surmasi itsensä. Marcus Antonius orjansa esimerkin kannustamana iski miekan omaan vatsaansa, hän kuitenkin heräsi ja  toivoi, että muut hoitaisivat lopun. Kleopatra oli saapunut ja sai muiden avustuksella Antoniuksen kannettua hautaholviin, Kleopatra itki ja repi vaatteitaan murheesta, Antonius rukoili häntä rauhoittumaan ja pyysi viiniä ja joi sen, jonka jälkeen hän kuoli rakkaansa vierellä. Kleopatra menetti elämänhalunsa ja oli sairas, Antiikin lähteet ja Plutarkhos kertovat, että käärme egyptinkobra salakuljetettiin Kleopatran huoneeseen viikunakorissa, Kleopatra  oli käynyt viimeisen kerran katsomassa Antoniuksen ruumista, palatsiin palattuaan hän kylpi ja pukeutui kuninkaalliseen asuun ja söi ylellisen viimeisen aterian kaksi palvelijatarta seuranaan, lähetti kirjeen Octaviukselle ja sitten tappoi itsensä. Palvelijattaret asettivat emäntänsä varovasti lepotuolille ja asettelivat vaatteet koskemattoman näköisesti ja kauniisti. Sen jälkeen he ottivat myrkkyä, joko antoivat käärmeen purra tai joivat sitä.

 

Octavianus  -  Gaius Julius Caesar Augustus (synt. Gaius Octavius Thurinus, myöh. Gaius Julius Caesar, yleisesti Augustus)  ( 23.9. 63 eaa. – 19.8. 14 jaa oli Rooman  ensimmäinen keisari   (valtakausi ). Augustus oli Julius-Claudius suvun ensimmäinen keisari, Julius Ceasar  adoptoi hänet vuonna 44 eaa. ja nimitti seuraajakseen.

Ulkonaisesti Augustus säilytti Rooman tasavallan muodot ja tavat, mutta hallitsi yksinvaltiaana yli 40 vuotta. Augustus lopetti veristen sisällissotien kauden verisillä sodilla. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään pitkää suhteellisen rauhan aikakautta  Pax Romanaa.  

Augustus julistettiin  jumalaksi pian kuolemansa jälkeen. Tulevat Rooman ja Bysantin hallitsijat ottivat Augustuksen sukunimen  Ceasar   ja arvonimen  Augustus  keisarien pysyviksi arvonimiksi.

Antiikin ajan  dramaattisen  rakkaustarinan loppuun lakkasi historiallisen Egyptin olemassaolo ja maa liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa.

Israelin tulevaa kohtaloa ennakoidaan Hesekielin 34 luvussa; israelilaisten elämä tuomitaan huonoksi ja piittaamattomaksi säännöistä ja annetuista käskyistä.

”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille: ”Voi Israelin paimenia, jotka ovat  itseänsä kainneet, eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat, mutta ette ole kainneet laumaa. Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet tylysti ja väkivaltaisesti. ”

”Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani ja minä pelastan ne joka paikasta minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.”

Hesekielin 35 luvussa kerrotaan Edomia kohtaavasta hävityksestä; ”Katso minä käyn sinun kimppuusi. Seirin vuori, ojennan käteni sinua vastaan ja teen sinut autioksi ja hävitetyksi. Sinun kaupunkisi minä teen raunioksi ja sinä tulet autioksi.”

”Koska sinä pidit ikuista vihaa ja annoit israelilaiset alttiiksi miekalle heidän onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli loppumääräänsä, sen tähden niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, teen sinut verivirraksi ja veri on sinua vainoava, totisesti vereen saakka sinä olet vihannut ja veri on sinua vainoava.”

Hesekielin 36 luvussa sitten kerrotaan Israelin  tulevaisuudesta;

”Minä hajotin teidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan heidät tuomitsin.”

36 luku, jae24 eteenpäin

Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin, että puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.”

” Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansaani ja minä olen teidän Jumalanne.”

 

”Minä teen runsaaksi puitten hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää joudu kärsimään kansojen seassa herjausta nälän takia.” ”Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha ja rauniona olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja.

 

37 luku 16 jae eteenpäin: Sinä ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen:”Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille, Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen:”Joosefille, Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva. Ja pane lähekkäin pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi. Katso minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin, että tulevat yhdeksi minun kädessäni.”

”Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain ovat kulkeutuneet, kokoan heidät  joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidän yhdeksi kansaksi siinä maassa Israelin vuorilla ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.”

”He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet.”

”Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton – se on iankaikkinen liitto heidän kanssansa – istutan ja runsaasti, kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti.”

 

Egyptin kukistumisen jälkeen Israel kuului Rooman valtakuntaan, mutta usko siihen, että heillä oli oikeus omaan valtioon oli vahva. Juutalaiset nousivat kaksi kertaa Rooman valtakuntaa vastaan.Juutalaissodat alkoivat vuonna 66,  Rooman legioonat lähetettiin kukistamaan kapina. Flavius Josefius otti juutalaisena osaa kapinaan, mutta kääntyi roomalaisten puolelle jouduttuaan vangiksi. Hän kirjoitti teoksen  Juutalaissodan historia Roomassa imperiumin näkökulmasta:

”Juutalaisten sota roomalaisia vastaan on suurin oman aikamme sodista, eikä ainoastaan niistä, vaan lähes kaikista tietämistämme sodista.” Tästä sodasta ovat jotkut kirjoittaneet olematta itse läsnä tapahtumissa. He ovat koonneet kuulopuheiden perusteella satunnaisia ja keskenään ristiriitaisia ykstiyiskohtia.”

”Näistä syistä olen minä, Josefus Mathiaan poika, joka olen syntyperältäni heprealainen ja jerusalemilainen pappi ja joka aluksi taistelin roomalaisia vastaan, mutta myöhemmin olin pakosta sivustakatsojana, päätin ryhtyä tekemään kertomusta kirjoittaen sen Rooman vallan alaisina oleville kreikan kielelle käännettynä. Saman kertomuksen olen lähettänyt äidinkielelläni (Aramea) kirjoitettuna barbaarien keskuudessa asuville maanmiehilleni.”

”Kun tämä mainitsemani valtavan suuri liikehdintä alkoi, roomalaisilla oli omat sisäiset ristiriitansa. Juutalaisten kapinallinen puolue nousi sitä vastoin noina levottomina aikoina sekä sotavoimiensa että varojensa puolesta erittäin mahtavaksi. Imperiumin itäisessä osassa osassa oli niitä, jotka toivoivat laajojen kapinoiden avulla saavanse sen haltuunsa, kun taas heidän vastustajansa pelkäsivät sen menettämistä. Juutalaiset toivoivat, että kaikki heidän maanmiehensä Eufratin tuolla puolella nousisivat heidän kanssaan kapinaan sillä aikaa kun roomalaisten käsiä sitoi omien naapureidensa gallialaisten kapinointi. Eivätkä keltitkään olleet rauhallisia. Neron kuoltua kaikkialla vallitsi levottomuutta. Monia houkutteli tilaisuus saada yksinvaltius haltuunsa, ja sotaväki halusi vallan vaihtumista etuisuuksien saamisen toivossa.”

 

Kirjan 625 sivua kertoo yksityiskohtaisesti lukuisat taistelut ensimmäisestä juutalaissodasta, äärimmäisen julmasta ja verisestä, jossa maita ryöstettiin ja maata tuhottiin. Jerusalemin valloitus oli sodan loppu ja sitä ennen käytiin lukuisia taisteluja. Kapinallisryhmät sotivat keskenään ja tyrannisoivat kaupunki. Titus johtaa sotatoimia ja piirittää vuosia kaupunkia, jossa kurjuus lisääntyi ja nälänhätä vallitsi.

”Juudeassa oli sillä aikaa Bassus kuollut, ja hänen seuraajakseen maaherrana oli tullut Flavius Silva. Kun hän näki, että koko maa oli muutoin alistettu sodalla Rooman valtaan mutta vain yksi linnoitus kapinoi yhä, hän kokosi yhteen koko sotajoukon, joka oli hajaantuneena eri puolille maata, ja lähti sotimaan tuota Masada-nimistä linnoitusta vastaan. Linnoituksen haltuunsa ottaneiden tikarimiesten johtajana oli vaikutusvaltainen Eleasar-niminen mies. Hän oli sen Juudaksen jälkeläinen, josta aiemmin olemme kertoneet ja joka oli taivuttanut suuren joukon juutalaisia kieltäytymään veronmaksusta, Qirinius oli lähetetty verottamaan Juudeaa. He kohtelivat kaikkia vihollisinaan,  ryöstivät heidän omaisuuksiaan, saartoivat heidän karjojaan, sytyttivät tuleen heidän talojaan. Yleensä tuo aikakausi oli juutalaisten keskuudessa kaikin tavoin pahuuden täyttämä, kaikki olivat sairauden tilassa niin yksityiset kuin yhteisökin. Vallitsi keskinäinen kilpailu Jumalan herjaamisesta ja vääryyden tekemisestä lähimmäisille. Ne joilla oli valtaa, sortivat kansaa ja kansa puolestaan pyrki innolla tuhoamaan mahtajia.”

”Roomalaisten sotapäällikkö marssi joukkoineen Eleasaria ja hänen kanssaan Masadaa hallussaan pitäviä tikarimiehiä vastaan. Nopeasti hän otti koko seudun haltuunsa ja asetti vartiopaikkoja sopiviin paikkoihin. Hän ympäröi linnoituksen vallilla, ettei kukaan piiritetyistä pääsisi helposti pois pakenemaan, lisäksi asetti vartijat paikoilleen.”

"Silti vielä ihmetyttää linnoituksessa olevien varastojen yltäkylläisyys ja säilytyskyky, niihin oli varastoitu suuret määrät viljaa, runsaasti viiniä ja öljyä, kaikenlaisia palkohedelmiä ja taateleita. Eleanor oli tikarimiehensä kanssa oli kavaluudella saanut linnoituksensa haltuun.  Sieltä löytyi kaikenlaisia aseita yli 10000 miehelle, suuri määrä raaka-aineita kuten kuparia, rautaa ja lyijyä. Kerrottiin, että Herodes oli valmistanut tämän linnoituksen pakopaikakseen kahdelta taholta uhkaavien vaaran varalle: Hän pelkäsi,  että juutalainen kansa syöksisi hänet vallasta ja palauttaisi entisen kuningassuvun valtaistuimelle. Suurempi ja vaarallisempi uhka oli kuitenkin Egyptin kuningatar Kleopatra, sillä hän ei salannut aikomustaan vaan ahdisti usein pyynnöillään Antoniusta vaatien häntä raivaamaan Herodeksen pois tieltään ja lahjoittamaan hänelle juutalaisten kuninkuuden. Herodes ei uskonut Antoniuksen voivan kieltäytyä lahjoituksesta, siksi hän oli ihmeissään, kun Antonius ei suostunutkaan Kleopatran vaatimuksiin, vaikka oli intohimoisella rakkaudella niin lujasti hänen orjakseen.” Juutalaissodan historia Flavius Josefus.

Wikipedian mukaan 

Juutalaiset nousivat kaksi kertaa Rooman valtakuntaa vastaan  juutalaissotien nimellä tunnetuissa kapinoissa, ensin vuosina 66–70 ja sitten  Simon bar Kokhban johdolla vuosina  132-135.

Vuonna 70 Jerusallemin piirityksessä Tituksen  johtama Rooman armeija   valtasi Jerusalemin lähes viiden kuukauden piirityksen jälkeen. Kaupunki ryöstettiin, ja roomalaiset polttivat Jerusalemin toisen  temppelin, jonka mukana tuhoutuivat juutalaisten arvokkaat sukuluettelot. Lähes koko kaupunki hävitettiin, ja ainoastaan  Herodeksen palatsin   tornit ja osa länsimuuria   säästyivät. Juutalaisia surmattiin valtava määrä:  Josephuksen mukaan surmansa saaneita oli noin 1,1 miljoonaa ja vankeja otettiin 97 000, mutta nykyisin näitä lukuja pidetään liioitteluna. Ensimmäinen juutalaissota päättyi kolme vuotta myöhemmin, kun roomalaiset valtasivat Masadan linnoituksen piirityksen  jälkeen.

Simon bar Kokhba perusti vuonna 132 lyhyt­aikaiseksi jääneen itsenäisen juutalais­valtion, jota hän johti kolme vuotta käyttäen arvo­nimeä nasi. Roomalaiset kukistivat sen vuonna 135 kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen.

Jäätyään toisen juutalais­sodan alku­vaiheessa alakynteen roomalaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa  saadakseen vähitellen nujerretuksi juutalaisten taistelu­tahdon.

Sodan loppuvaiheessa, kun Jerusalem oli jo raunioina, Bar Kokhba pakeni Beet-Teerin  linnoitukseen ja johti sotatoimia sieltä käsin. Sen roomalaiset saivat valloitetuksi vasta, kun sota oli jatkanut kolme ja puoli vuotta, ja silloin he surmasivat kaikki sen puolustajat.

Sodan jälkeen Hadrianus yhdisti aikaisemmat Juudean, Galilean ja Samarian  hallintoalueet uudeksi provinssiksi nimeltä Syria Palaestina  , mitä on yleisesti pidetty merkkinä, että hän yritti lopullisesti katkaista juutalaisten yhteydet maahan.”  

 

”Jo ennen juutalaissotia oli juutalaisia asunut runsaasti Israelin ulkopuolella, mutta kapinoiden jälkeen roomalaiset pakkosiirsivät melkein kaikki juutalaiset eri puolille valtakuntaa. Näin sai alkunsa juutalaisten diaspora  Roomalaiset alkoivat käyttää Israelin entisestä alueesta nimeä Palestiina  joka johtui rannikolla aikoinaan asuneista filistealaisista.

Titus Flavius Ceasar Vespasiunus Augustus oli Rooman keisarina (79-81) ja sitä ennen sotapäällikkönä Juutalaissodissa, jolloin hän ansiokseen Roomassa luettiin Jerusalemin tuhoaminen v. 70 eaa. Hänen keisariutensa aikana Pompeijin kaupunki tuhoutui tulivuorenpurkauksessa.

 

Kirjailija, historioitsija Josephus Flavius( 37jaa-100 jaa) oli papillista ja kuninkaallista sukua, selviytyi ensimmäisestä juutalaissodasta 66-73 antauduttuaan roomalaisille, sai Rooman valtakunnan kansalaisuuden ja eli Vespaniuksen, Tituksen ja Domitianuksen hoveissa. Oli myös Tituksen mukana piirittämässä Jerusalemia. Myöhemmin Josephus palasi juutalaisille juurilleen.

Aika oli muutosten aikaa, kristinuskon alku oli samalla vuosisadalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemissa vuonna 30.  Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon: ”Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle:”Opettaja, katso millaiset kivet ja millaiset rakennukset” Jeesus vastasi hänelle:”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottomatta”.Opetuslapset yrittävät saada tietoa milloin tapahtuu:” Niin Jeesus rupesi puhumaan heille:”Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy lopulta tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.” Markuksen evankeliumi 13.luku jakeet 1-8.

 

Kristinusko keräsi kannattajia Rooman valtakunnasta ja erkaantui juutalaisuudesta. Valtionuskonto siitä tuli vuonna 380.

 

Alueen hallitsijoitta on ollut Rooman läntisen valtakunnan hajottua Bysantti (390-611), Arabivalta (636-1099), Ristiretkeläiset (1099-1291).

Sionismin  (Nathan Birnbaum 1891) aatteiden innostamana alueelle alkoi muuttaa juutalaisia, aluksi 1881 lähtien kunnes ensimmäinen maailmansota 1914 keskeytti maahanmuuton. Brittihallinto johti aluetta 1922-1948, Britannia luovutti ongelman ratkaistavaksi YK:lle 1947. YK:n ehdotus jakoi alueen kahteen lähes yhtä suureen osaan ja Jerusalemista tehtäisiin kansainvälisesti hallinnoitu alue. Ehdotuksen tekemisen aikana noin puolet oli palestiinalaisten omistuksessa ja vähän alle puole Brittihallinnolla. Väkivaltaiset yhteenotot alkoivat heti osapuolten välillä.

 

Brittien poistuttua alueelta Israel julistautui itsenäiseksi 14.toukokuuta 1948. Ympäröivät arabivaltiot hyökkäsivät heti Israeliin; Egypti, Syyria, Jordania, Libanon ja Irak; Neuvostoliitto tuki Israelia ja Britannia arabeja. Sodan alkuvaikeuden jälkeen Israelin onnistui voittamaan sota. Sodan päätyttyä 1949 Israelin haltuun jäi enemmän alueita, kuin YK oli määritellyt. Itsenäistymisen jälkeen alkoi muuttoliike Israeliin holokaustista selvinneitä. Egypti päätti ottaa Suezin kanavan haltuunsa 1956 ja Operaatio Muskettisoturit johdatti Israelin hyökkäystä Siinaihin, Egypti räjäytti öljyjohdot ja 6. marraskuuta britit ja ranskalaiset lopettivat sodan. Aselepo solmittiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton painostuksen avulla, Yhdysvalloista tuli Israelin liittolainen 1967 ja Neuvostoliitto aseisti arabivaltioita, vaikka aluksi oli Israelin liittolainen.

Syyria ja Egypti hyökkäsivät Israeliin 1973 yllättäen pyhänvietossa olleen maan Jom kippur sotana tunnettu. Israel kuitenkin pääsi niskan päälle lopulta Yhdysvaltojen ilmasillan avulla ja tulitauko tuli voimaan 3 viikkoa myöhemmin sodan alettua.

 

Israel hyökkäsi Libanoniin 1982, jossa käytiin ankaraa sisällisotaa, torjuakseen Libanonista lähtöisin olleita terrori-iskuja. Syyskuussa 1982 Israelin vartioimaan pakolaisleiriin hyökkäsi Beirutista  kristittyjä oikeistofalangisteja, jotka surmasivat yli 700 palestiinalaista, Sabran ja Shatillan verilöylynä tunnettu tapahtuma aiheutti laajaa keskustelua ja tivattiin Israelin osuutta asiaan, silloinen pääministeri Ariel Sharon joutui eroamaan, Amnesty syytti Israelin ihmisoikeusloukkauksista pakolaisleirssä, vuonna 1999 Israelin korkein oikeus lopulta kielsi kidutuksen. Israel vetäytyi alueelta ja sen otti haltuun sen jälkeen Hizbollah järjestö ja YK:n rauhanturvaajat.

Saddam Hussein ampui ohjuksia Israeliin 1990 Persianlahden sodassa. Tuon jälkeen on tehty erilaisia rauhansuunnitelmia PLO:n kanssa Yhdysvaltojen johdolla, mutta lopputulokseen ei olla päästy ja nyt  palestiinalaisten Gazan kaistaleen hallitsija Hamas terroristit aloittivat sodan pyhäpäivänä, jolloin Israelilaiset tulivat yllätetyksi pyhän viettona 7.lokakuuta kuluvana vuonna  2023 tuhansin raketti- ja droneiskuin.

 

Arja Kolehmainen 14-15.10.2023  Helsinki

 

Lähteet: Flavius Josefus; Juutalaissodan historia, Antonius ja Kleopatra;Adrian Goldsworthy, Raamattu,  Wikipedia