"Gogito ergo sum, ajattelen siis olen": filosofi René Descartes
Rauha on varmasti jokaisen toive Euroopassa, se ei ole yksinkertainen ja helposti toteutettavissa, mutta sen eteen on ennenkin tehty töitä, voisiko historiasta saada apua. Rauhansopimus on yleensä kahden valtion tai valtioliittouman välinen sopimus, jolla lopetetaan sotatila, sitä yleensä edeltää aselepo, jolla vihollisuudet on lopetettu. Rauhansopimuksessa määritellään monia asioita kuten valtakunnan rajat, sotakorvaukset, pakolaisten ja sotavankien asema. Tällä hetkellä asia on erittäin ajankohtainen ja useimpien toiveena on, että ainakin aselepo saataisiin nykyiseen sotaan Venäjän ja Ukrainen sekä Israelin ja Hamasin välillä, joka kuitenkin koskettaa pahiten kärsivää Palestiinaa.
Sopimuksista on kirjallista materiaalia valtioiden välillä vuosituhansien takaa; ensimmäinen josta on tietoa eli vanhin tunnettu rauhansopimus solmittiin heettiläisten valtakunnan ja Hayasa-Azzin välillä noin vuonna 1350 eaa. Hayasa-Azzi olivat alkuperäiskansojen pronssikauden heimoliitto, joka kukoisti muinaisen Armenian ja Itä-Anatolian tasangolla n. 1500 ja n. 1200 eaa. Vaikka historialliset tiedot ovat tällä hetkellä kiistanalaiset alueesta, tiedetään, että he olivat idässä olevien voimakkaiden heettiläisten vihollisia.
Onko muinaisen Hayasa-Azzi-kansan ja nykyaikaisemman Armenian valtion välillä olemassa todellista yhteyttä, kiistellään edelleen tutkijoiden keskuudessa. Ensimmäinen maininta historiallisessa kirjoissa Armenian ylängön väestöstä on Assyrian kuninkaan Salmaneser I:n (n. 1274-1245 eaa.) kirjoituksissa, joissa heitä kutsutaan uruatreiksi.
Tunnetuin rauhansopimus tuolta ajalta on kuitenkin myöhempi, heettiläisten ja Egyptin välinen rauhansopimus, jonka heettiläisten kuningas Hatusiliš III ja Egyptin faarao Ramses II solmivat Kadeshin taistelun jälkeen noin 1274 eaa, siitä on säilynyt sekä hieroglyfeillä egyptin kielellä tehty sopimus, että heettiläinen nuolenpääkirjoituksella tehty kirjoitus, sitä on pidetty kansainvälisten suhteiden kehityksen kannalta niin merkittävänä, että sen jäljennös on ripustettu Yhdistyneiden kansakuntien päämajan seinälle.( Kuva alla)
Ramses II pidetään suurena rakennuttajana ja huomattavana soturikuninkaana. Viidentenä hallitusvuonnaan hän kävi niin sanotun Kadeshin taistelun heettejä ja heidän hallitsijaansa Muwatallista vastaan, taistelu oli maailmanhistorian ensimmäinen sota, joka päätyi rauhansopimukseen toisen osapuolen voiton sijaan, tosin molemmat kansat dokumentoivat tapahtuman asiakirjoihinsa omana voittonaan.
Ramses II:n meidän päiviimme saakka säilynyttä muumiota tutkimalla on saatu selville hänen elämästään yksityiskohtia, hänen tiedetään olleen punatukkainen, eläneen yli 90-vuotiaaksi ja kärsineen viimeisinä elinvuosinaan lonkkien verenkierto-ongelmista.
Faarao Ramses II hallitsi 1279-1312 eaa, lapset Merenptah, Amun-her-khepeshef, Prinssi Rameses B, Prinsessa Meritamen, Amenhotep (jonka lapsenlapsi Amenhotep IV, Akhenaten)
Heettiläiset, hatti-kansa muinainen kansa Vähän-Aasian keski- ja itäosissa nykyisen Turkin alueella pronssikaudella asunut soturikansa. Heettiläisten uusi valtakunta perustettiin 1400-luvulla eaa., jolloin Tudhalija I noin 1400 eaa. kukisti Syyrian hurrilaiset ja valtasivat Tudhalija II johdolla valtiot Aleppon ja Mitannin, valta ulottui Arzawaan asti. Aleppo myöhemmin menetettiin.
Kuningas Hattusili I teki Hattusasta maansa pääkaupungin, heettiläisvaltakunta oli mahtavimmillaan 1300-1200 eaa, kausi alkoi Suppiluliuma I:n syrjäyttyä veljensä ja noustua kuninkaaksi 1370 eaa, hän liitti suurimman osan Anatoliaa valtaansa, voitti hurrilaisen Mitannin valtion ja valtasi alueeseen kuuluneen Syyrian Kadesiin saakka. Syyriassa heettiläiset joutuivat tekemisiin Egyptin kanssa ja valtioiden välillä vallitsi kova kilpailu. Säilyneen kirjeenvaihdon (Amarna kirjeet) mukaan Tutankhamonin leski pyysi heettiläistä prinssiä puolisokseen ja Egyptin kuninkaaksi, suunnitelma epäonnistui, koska prinssi murhattiin matkalla. Myöhemmin liitettiin Arzawa maat heettiläisvaltakuntaan. Egyptiläisten kanssa päästiin lopulta rajasopimukseen 1278 eaa.
Amarna kirjeet
"El Amarnalle"ovat arkisto, kirjoitettuja savitabletteja, joka koostuvat pääasiassa diplomaattien kirjeenvaihdosta Egyptin hallinnon ja sen edustajien Kanaan ja Amurrun sekä naapurivaltioiden johtajien Uusi kuningaskunta välillä 1360–1332 eaa. Kirjeet löytyivät Ylä-Egyptin el-Amarnasta, muinaisen Egyptin pääkaupungin nykyisin tunnetun Akhetaten, jonka perusti faarao Amenhotep IV, (1350--1330 eKr.)
Nämä kirjeet, jotka sisältävät nuolenpääkirjoitusta, tunnettujen tablettien kokonaismäärä on 382; ne oli alun perin varastoitu antiikin rakennukseen, jota arkeologit ovat sittemmin kutsuneet Faraon kirjeenvaihtotoimistoksi. Kun niiden löytöpaikka oli määritetty, raunioita tutkittiin lisää. Akkadi oli alueellinen diplomatian kieli tälle ajanjaksolle. Akkadi on itä-seemilainen kieli, jota puhuttiin Balylonian ja Assyrian kuningaskunnissa 2500-400 eaa., kielessä on kaksi päämurretta babylonialainen ja assyrialinen.
Arkisto sisältää runsaasti tietoa kulttuureista, valtakunnista, tapahtumista ja yksilöistä ajanjaksolta 1360-1332 eaa. Siihen sisältyy Akhenatenin hallituskauden kirjeenvaihto (Akhenaten tai Amenhotep IV ) sekä hänen edeltäjänsä Amenhotep III hallintokaudelta. Tabletit koostuvat yli 300 diplomaattikirjeestä; loput koostuvat erilaisista kirjallisuus- ja koulutusmateriaaleista. Nämä tabletit valaisivat paljon Egyptin suhteista Babyloniaan, Assyriaan, Syyriaan, Kanaan ja Alashiyaan (Kypros ).
Amarnan kirjeitä pohdittiin myös Helsingin Yliopistossa, jossa todettiin, että pitkälle vietyä diplomaattista kanssakäymistä on harjoitettu jo faraoiden Egyptissä ja Lähi-Idässä toisella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Vaikka kyse on yli kolmen tuhannen vuoden takaisesta ilmiöstä, mielenkiintoiseksi muinaisen diplomatian tekee sen yhtymäkohdat tämän päivän maailmaan, olipa kyse sitten vallan tasapainosta toimijoiden välillä, suurvaltojen suhtautumisesta pienempiin valtioihin ja toisiinsa tai ylikansallisesta diplomatian kielestä.
"Vaikka Amarna-kirjeiden kausi kestikin vain muutaman vuosikymmenen, lähes varmuudella voidaan sanoa että tämän tyyppistä kirjeenvaihtoa käytiin myöhäispronssikaudella myös muualla Lähi-idässä. Esimerkiksi heettiläisvaltakunnan pääkaupungista Hattusasta (nyk. Bogazköyn kylä noin 150 km Ankarasta itään) on arkeologisissa kaivauksissa löydetty samantyyppisiä kirjeitä ja todennäköisesti myös muut kuningashuoneet ovat käyneet ylläesitetyn kaltaista kansainvälistä kirjeenvaihtoa. Tästä kertoo jo sekin, että Amarna-kirjeet oli laadittu babylonian kielellä, joka toimi yleisenä diplomatian kielenä alueella."
Akhnetaten, (Amenhotep IV) Egyptin faarao hallitsi 1353-1336 eaa. tai 1351-1334) eaa. Perusti Egyptiin yksijumalasen uskonnon, jossa Aton oli ainut jumala - auringon jumala, siinä palvottiin aurinkoa, universaalina luojajumalana. Vaimo kuuluisa kauneudestaan Nefertiti ja poika sivuvaimon kanssa Tutankhamon, josta tuli faarao, joka hallitsi 1332-1323) eaa. kuoli varhain ja hänen hautansa löydettiin koskemattomana 1922.
Farao Ramses II aikaan alkaa suuri tunnettu pienen hebrealaisen kansan tunnettu historia:
Jakobin poika Josef , veljiensä kateellisuuden vuoksi yritettiin surmata, mutta päätyi sitten myydyksi orjaksi Egyptiin. Siellä Josef päätyi Potifarin faaraon henkivartioston päällikön orjaksi, siellä asiat sujuivat hyvin kunnes, Potifarin vaimon epäonnistuneen viettely-yrityksen jälkeen päätyi vankilaan ja sieltä onnistui pääsemään pois, kun osasi selittää unia ja lopulta selitti Egyptin faaraon painajaismaisia unia, niissä hän osasi kertoa tulevasta nälänhädästä ja näin auttaa hallitsijaa varautumaan asiaan antamalla tarkat ohjeet.
”Ja faarao sanoi Josefille:” Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitsijamieheksi ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Josefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Ja hän antoi hänen ajaa omissa lähinnä parhaissa vaunuissaan ja hänen edellään huudettiin abrek (suomeksi huomio)” Ensimmäinen Mooseksen kirja 41 luku. Näin alkoi Josefin menestysura Egyptin hallinnossa talouden hallitsijaksi. Hänen ja hänen jälkeläisensä saivat kunnioitusta ja hyvinvointia sen jälkeen alueella.
Juutalaiset elivät Egyptissä ja lisääntyivät kunnes heidän lukumääränsä kasvoi huolestuttavasti egyptiläisen hallinnon mielestä.
”Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka Joosefista ei mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: ”Katso, Israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me. Tulkaa, meneltelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan lähtisi maasta pois. Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyisi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses. Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä enemmän kansa levisi, niin että israelilaisia alettiin pelkäämään. Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin ja katkeroittivat heidän elämäänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, sekä muulla työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.
Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua; ja hän sanoi:” Kun te autatte hebrealaisille vaimoille heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon.” Mooseksen toinen kirja; 1 luku.
Hebrealaiset kätilövaimot kuitenkin antoivat poikien elää ja israelilaiset vain lisääntyivät.
”Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille:”Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?” Kätilövaimot vastasivat faraolle:”Hebrealaiset vaimot eivät ole niin kuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennen kuin kätilävaimo tulee heidän luoksensa, he ovat jo synnyttäneet.”
”Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen:”Kaikki poikalapset, jotka syntyivät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää.” Mooseksen 2.kirja Exodus 1.luku.
”Niin eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja nai leeviläisen neidon. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja kun hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, otti hän kaisla-arkun , siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faaraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen, näki hän lapsen; ja katso, siinä oli poikanen, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi:”Tämä on hebrealaisten lapsia”.
Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisten imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle? Faraon tytär vastasi hänelle: Mene! Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faaraon tytär sanoi hänelle:”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin maksan sinulle siitä palkan. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut, toi hän sen faraon tyttärelle, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Moses sillä hän sanoi:”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä” Toinen Mooseksen kirja luku 2.
”Tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään. Silloin hän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketään ollut läheisyydessä, löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan. Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista mistä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle:”Miksi lyöt toveriasi” Tämä vastasi:”Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niin kuin tapoit egyptiläisen? Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli:”Se on siis tullut ilmi” Ja kun faarao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaakseensa hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.” Mooseksin 2. kirja Exodus 2.luku.
Mooses asettui paimentolaisperheeseen ja nai tyttären, joka synnytti hänelle pojan ja nimeksi hän sai Geersom. Mooses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita ja kerran erämaassa Hoorebin vuoren juurella Enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Mooses ihmetteli, miksi pensas ei kuitenkaan palanut poroksi. Mooses näki näyn, jossa Jumala puhutteli häntä ja käski riisua kengät jalasta, koska paikka, jossa hän oli, oli pyhä.
”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jakobin Jumala. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Ja Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden niin minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat.”
Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö. ja vie minun kansani, israelilaiset pois Egyptistä. Mutta Mooses sanoi Jumalalle:”Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä? Hän vastasi:”Minä olen sinun kanssasi ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella. Mooses sanoi sanoi Jumalalle:”Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille:” Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne, ja kun he kysyvät minulta:”Mikä hänen nimensä on? niin mitä minä heille vastaan?
Jumala vastasi Moosekselle:” Minä olen se, joka minä olen” Ja hän sanoi vielä:”Sano israelilaisille näin:”
”M i n ä o l e n”
Ja israelilaiset lähtivät hakemaan maata, josta he vieläkin taistelevat.
Ramses II:n on usein arveltu olleen se Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu faarao, joka piti israelilaisia orjuudessa, Faaraon nimeä ei Raamatussa kuitenkaan mainita, mutta hänen mainitaan rakennuttaneen muun muassa Ramses-nimisen kaupungin Wikipedian mukaan.
Ramses II (myös Ramses Suuri, joskus myös Ramesses, ’Ra -jumalasta syntynyt’) oli Egyptiiä 19. dynastian aikaan vuosina 1279-1213 eaa hallinnut faarao, hallituskausi oli poikkeuksellisen pitkä. Jo nuorella iällä hän oli isänsä Seti I:n mukana sotaretkillä, ja Setin viimeisinä hallitusvuosina hän toimi myös kanssahallitsijana. Itsenäisesti hän hallitsi ainakin 66 vuotta. Ramses rakennutti huomattavan paljon, mikä ilmeisesti oli hyvän työväen ansiota.
”Kolmannella vuosituhannella eaa. Lähi-itään tuli seemiläisiä kieliä puhuvia kansoja, joihin heprealaisetkin kuuluivat. Toisella vuosituhannella eaa. heettiläisten valtion romahdus ja egyptiläisten vallan heikkeneminen loivat tilaa heprealaisille. Varhaisin Raamatun ulkopuolinen maininta Israelista on noin vuodelta 1211 eaa. peräisin oleva Egyptin faarao Merenpthahin tekemä viittaus.” Merenpthahin steela n. vuodelta 1209 eaa. on muinaisen Egyptin faarao Merenpthahin kaiverruttama hieroglyfiteksti. Sitä pidetään yleisesti hyväksyttynä muinaisegyptiläisenä dokumenttina, jossa mainitaan ”Isrir” ("ysrỉꜣr") tai ”Israel”. Se on myös varhaisin tunnettu maininta Israelista, ja siksi sitä on kutsuttu myös nimellä Israelin Steela. Suomeksi: ”Israel on ajettu erämaahan, sen viljaa ei enää ole” Steela ei tee selväksi, että Israel olisi jo tässä vaiheessa valtio, vai kansa tai heimo, ei kuningaskunta tai kaupunkivaltio.”
”Toisella vuosituhannella eaa. Kanaanin maata, joka osa tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Israel, hallitsi Egypti noin vuodesta 1550 eaa. vuoteen 1180 eaa.”
”Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista tällä nimellä (noin 1400 eaa.) Jerusalem mainitaan nimellä Rusalimum 2000-luvulla eaa. egyptiläisissä kirjoituksissa ja 1500-luvulla eaa. nimellä Urusalim diplomaattiseen kirjeenvaihtoon liittyneessä niin kutsutussa Amarna-kirjeessä.
Raamatun mukaan Jerusalemin asukkaita olivat jebusilaiset, kunnes Israelin kuningas Daavid valloitti kaupungin noin 1000 eaa. ja teki siitä Israelin ja Juudan pääkaupungin. Vuonna 925 eaa. Jerusalemista tuli pelkästään Juudan pääkaupunki, kun Salomonin valtakunta jaettiin kahtia Israelin ja Juudan kuningaskuntiin. ”
”Nebukadnessar valloitti Jerusalemin 586 eaa. ja babylonialaiset hävittivät Jerusalemin temppelin vuonna 587 eaa. Tällöin suuri osa kaupungin asukkaista pakkosiirrettiin Balyloniin . Vuonna 538 eaa. Persian kuningas Kyyros II Suuri antoi juutalaisille luvan palata Juudeaan, ja toisen temppelin rakentaminen aloitettiin 516 eaa. Dareios I:n hallituskaudella Esran ja Nehemian johdolla. Temppeli vihittiin käyttöön 511 eaa. Vuonna 445 eaa Nehemia. kunnosti kaupungin muurit. ”
Vanhan Testamentin mukaan Jumala vei Nebukadressarilta vallan ja syöksi hänet eläinten keskuuteen seitsemäksi vuodeksi, kunnes hän oppisi, että Jumala antaa vallan kenelle haluaa. Tuon seitsemän vuoden kuluttua Nebukadressar parani ja hänelle annettiin takaisin hänen paikkansa Babylonin hallitsijana.
”Uus-Babylonian valtakunnan merkittävin hallitsija. Nebukadressar on tunnettu Juudan ja Jerusalemin valloituksistaan, joista sai alkunsa juutalaisten pakkosiirtolaisuus, ns. Baabelin vankeus, sekä monumentaalisista rakennustöistään pääkaupungissaan Babyloniassa.
Nebukadressar rakennutti Istarin portin. Legendan mukaan hän rakennutti myös Babylonin riippuvat puutarhat (rinnepuutarhat), yhden maailman seitsemästä ihmeestä, jotta hänen vuoristomaasta kotoisin oleva vaimonsa Amyitis tuntisi olonsa kotoisammaksi.”
”Ptolemaios V Epifanes (n. 209-181 eaa.) oli Egyptin faarao vuosina 204–181 eaa. Hänen syntymäaikansa oli tiettävästi 9. lokakuuta 210 eaa. Hän oli Ptolemaios IV:n ja tämän sisaren Arsinoe III:n poika, joka nousi Egyptin valtaistuimelle viisivuotiaana, hänen aikanaan tehtiin Rosettan kivi. Antiokhos III johtamat seleukidit valtasivat kaupungin Ptolemaiot V Epifaneelta.
Rosettan kivi on kivipaasi (steela), jossa on sama teksti egyptiksi hieroglyfeilla ja demoottisella kirjoituksella sekä kreikaksi kreikkalaisella kirjoituksella kirjoitettuna. Se on egyptologian ja muinaisegyptin kielen avaindokumentti Jean-Francois Champollion selvitti kiven avulla hieroglyfien arvoituksen käyttämällä koptin kielen tuntemustaan. Rosettan kivi on British Museumin kuuluisimpia näyttelyesineitä.
Aika oli suurten historian tapahtumien kulminaatio;
Hesekiel kirjoissa 32 luvusta lähtien ennakoidaan Egyptin kukistumista:
”He kukistavat Egyptin komeuden, kaikki sen meluisa joukko tuhotaan.” ”Kun minä teen Egyptin maan autioksi, kun maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, ja kun minä surmaan kaikki sen asukkaat, tulevat he tietämään, että minä olen Herra.”
Vuonna 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, 26.dynastia menetti valtansa, kun Persian kuningas Kambyses II valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes Makedodian Aleksanteri Suuri valloitti maan 332 eaa. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes roomalaiset valloittivat lopullisesti maan vuonna 30 eaa.
Kleopatra VII Filopator oli Ptolemaios suvun ja Egyptin viimeinen hallitsija, Egyptin kuningatar ( 51-30 eaa.) Hän oli voimakastahtoinen ja häikäilemätön hallitsija, joka yritti pitää maataan itsenäisenä Rooman vallasta. Hänellä oli suhde Julius Ceasariin, heille syntyi yhteinen lapsi Ptolemaios XV ja sitten suhde Marcus Antoniukseen, josta syntyi kaksi lasta Aleksanteri Helios ja Kleopatra Selen. Kleopatra ja Antionius yrittivät viimeiseen asti pitää valtaa hallussaan, mutta kesällä 30 eaa. Octavianus hyökkäsi Egyptiin kahdesta suunnasta, ensin Antionius lähti lännestä lähestyviä joukkoja vastaan toivossa, että kykenisi suostuttelemaan sotilaat entisen päällikkönsä puolelle. Antonius oli suunnitellut kunnianhimoisen yhdistelmähyökkäyksen seuraavaksi päiväksi elokuun ensimmäisenä 30 eaa. Hyökkäyksen aloittaisivat sotalaivat iskemällä vihollislaivaston kimppuun, minkä jälkeen armeija tekisi rynnäkön maalla. He hyökkäsivät, mutta heidät lyötiin nopeasti.
Antonius tajusi, että loppu oli lähellä, hän pyysi orjaansa nimeltään Eros surmaamaan hänet miekallaan, mutta hän ei voinut tehdä sitä, vaan surmasi itsensä. Marcus Antonius orjansa esimerkin kannustamana iski miekan omaan vatsaansa, hän kuitenkin heräsi ja toivoi, että muut hoitaisivat lopun. Kleopatra oli saapunut ja sai muiden avustuksella Antoniuksen kannettua hautaholviin, Kleopatra itki ja repi vaatteitaan murheesta, Antonius rukoili häntä rauhoittumaan ja pyysi viiniä ja joi sen, jonka jälkeen hän kuoli rakkaansa vierellä. Kleopatra menetti elämänhalunsa ja oli sairas, Antiikin lähteet ja Plutarkhos kertovat, että käärme egyptinkobra salakuljetettiin Kleopatran huoneeseen viikunakorissa, Kleopatra oli käynyt viimeisen kerran katsomassa Antoniuksen ruumista, palatsiin palattuaan hän kylpi ja pukeutui kuninkaalliseen asuun ja söi ylellisen viimeisen aterian kaksi palvelijatarta seuranaan, lähetti kirjeen Octaviukselle ja sitten tappoi itsensä. Palvelijattaret asettivat emäntänsä varovasti lepotuolille ja asettelivat vaatteet koskemattoman näköisesti ja kauniisti. Sen jälkeen he ottivat myrkkyä, joko antoivat käärmeen purra tai joivat sitä.
Octavianus - Gaius Julius Caesar Augustus (synt. Gaius Octavius Thurinus, myöh. Gaius Julius Caesar, yleisesti Augustus) ( 23.9. 63 eaa. – 19.8. 14 jaa oli Rooman ensimmäinen keisari (valtakausi ). Augustus oli Julius-Claudius suvun ensimmäinen keisari, Julius Ceasar adoptoi hänet vuonna 44 eaa. ja nimitti seuraajakseen.
Ulkonaisesti Augustus säilytti Rooman tasavallan muodot ja tavat, mutta hallitsi yksinvaltiaana yli 40 vuotta. Augustus lopetti veristen sisällissotien kauden verisillä sodilla. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään pitkää suhteellisen rauhan aikakautta Pax Romanaa.
Augustus julistettiin jumalaksi pian kuolemansa jälkeen. Tulevat Rooman ja Bysantin hallitsijat ottivat Augustuksen sukunimen Ceasar ja arvonimen Augustus keisarien pysyviksi arvonimiksi.
Antiikin ajan dramaattisen rakkaustarinan loppuun lakkasi historiallisen Egyptin olemassaolo ja maa liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa.
Israelin tulevaa kohtaloa ennakoidaan Hesekielin 34 luvussa; israelilaisten elämä tuomitaan huonoksi ja piittaamattomaksi säännöistä ja annetuista käskyistä.
”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille: ”Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet, eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat, mutta ette ole kainneet laumaa. Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet tylysti ja väkivaltaisesti. ”
”Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani ja minä pelastan ne joka paikasta minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.”
Hesekielin 35 luvussa kerrotaan Edomia kohtaavasta hävityksestä; ”Katso minä käyn sinun kimppuusi. Seirin vuori, ojennan käteni sinua vastaan ja teen sinut autioksi ja hävitetyksi. Sinun kaupunkisi minä teen raunioksi ja sinä tulet autioksi.”
”Koska sinä pidit ikuista vihaa ja annoit israelilaiset alttiiksi miekalle heidän onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli loppumääräänsä, sen tähden niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, teen sinut verivirraksi ja veri on sinua vainoava, totisesti vereen saakka sinä olet vihannut ja veri on sinua vainoava.”
Hesekielin 36 luvussa sitten kerrotaan Israelin tulevaisuudesta;
”Minä hajotin teidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan heidät tuomitsin.”
36 luku, jae24 eteenpäin
Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin, että puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.”
” Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansaani ja minä olen teidän Jumalanne.”
”Minä teen runsaaksi puitten hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää joudu kärsimään kansojen seassa herjausta nälän takia.” ”Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha ja rauniona olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja.
37 luku 16 jae eteenpäin: Sinä ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen:”Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille, Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen:”Joosefille, Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva. Ja pane lähekkäin pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi. Katso minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin, että tulevat yhdeksi minun kädessäni.”
”Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidän yhdeksi kansaksi siinä maassa Israelin vuorilla ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.”
”He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet.”
”Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton – se on iankaikkinen liitto heidän kanssansa – istutan ja runsaasti, kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti.”
Egyptin kukistumisen jälkeen Israel kuului Rooman valtakuntaan, mutta usko siihen, että heillä oli oikeus omaan valtioon oli vahva. Juutalaiset nousivat kaksi kertaa Rooman valtakuntaa vastaan.Juutalaissodat alkoivat vuonna 66, Rooman legioonat lähetettiin kukistamaan kapina. Flavius Josefius otti juutalaisena osaa kapinaan, mutta kääntyi roomalaisten puolelle jouduttuaan vangiksi. Hän kirjoitti teoksen Juutalaissodan historia Roomassa imperiumin näkökulmasta:
”Juutalaisten sota roomalaisia vastaan on suurin oman aikamme sodista, eikä ainoastaan niistä, vaan lähes kaikista tietämistämme sodista.” Tästä sodasta ovat jotkut kirjoittaneet olematta itse läsnä tapahtumissa. He ovat koonneet kuulopuheiden perusteella satunnaisia ja keskenään ristiriitaisia ykstiyiskohtia.”
”Näistä syistä olen minä, Josefus Mathiaan poika, joka olen syntyperältäni heprealainen ja jerusalemilainen pappi ja joka aluksi taistelin roomalaisia vastaan, mutta myöhemmin olin pakosta sivustakatsojana, päätin ryhtyä tekemään kertomusta kirjoittaen sen Rooman vallan alaisina oleville kreikan kielelle käännettynä. Saman kertomuksen olen lähettänyt äidinkielelläni (Aramea) kirjoitettuna barbaarien keskuudessa asuville maanmiehilleni.”
”Kun tämä mainitsemani valtavan suuri liikehdintä alkoi, roomalaisilla oli omat sisäiset ristiriitansa. Juutalaisten kapinallinen puolue nousi sitä vastoin noina levottomina aikoina sekä sotavoimiensa että varojensa puolesta erittäin mahtavaksi. Imperiumin itäisessä osassa osassa oli niitä, jotka toivoivat laajojen kapinoiden avulla saavanse sen haltuunsa, kun taas heidän vastustajansa pelkäsivät sen menettämistä. Juutalaiset toivoivat, että kaikki heidän maanmiehensä Eufratin tuolla puolella nousisivat heidän kanssaan kapinaan sillä aikaa kun roomalaisten käsiä sitoi omien naapureidensa gallialaisten kapinointi. Eivätkä keltitkään olleet rauhallisia. Neron kuoltua kaikkialla vallitsi levottomuutta. Monia houkutteli tilaisuus saada yksinvaltius haltuunsa, ja sotaväki halusi vallan vaihtumista etuisuuksien saamisen toivossa.”
Kirjan 625 sivua kertoo yksityiskohtaisesti lukuisat taistelut ensimmäisestä juutalaissodasta, äärimmäisen julmasta ja verisestä, jossa maita ryöstettiin ja maata tuhottiin. Jerusalemin valloitus oli sodan loppu ja sitä ennen käytiin lukuisia taisteluja. Kapinallisryhmät sotivat keskenään ja tyrannisoivat kaupunki. Titus johtaa sotatoimia ja piirittää vuosia kaupunkia, jossa kurjuus lisääntyi ja nälänhätä vallitsi.
”Juudeassa oli sillä aikaa Bassus kuollut, ja hänen seuraajakseen maaherrana oli tullut Flavius Silva. Kun hän näki, että koko maa oli muutoin alistettu sodalla Rooman valtaan mutta vain yksi linnoitus kapinoi yhä, hän kokosi yhteen koko sotajoukon, joka oli hajaantuneena eri puolille maata, ja lähti sotimaan tuota Masada-nimistä linnoitusta vastaan. Linnoituksen haltuunsa ottaneiden tikarimiesten johtajana oli vaikutusvaltainen Eleasar-niminen mies. Hän oli sen Juudaksen jälkeläinen, josta aiemmin olemme kertoneet ja joka oli taivuttanut suuren joukon juutalaisia kieltäytymään veronmaksusta, Qirinius oli lähetetty verottamaan Juudeaa. He kohtelivat kaikkia vihollisinaan, ryöstivät heidän omaisuuksiaan, saartoivat heidän karjojaan, sytyttivät tuleen heidän talojaan. Yleensä tuo aikakausi oli juutalaisten keskuudessa kaikin tavoin pahuuden täyttämä, kaikki olivat sairauden tilassa niin yksityiset kuin yhteisökin. Vallitsi keskinäinen kilpailu Jumalan herjaamisesta ja vääryyden tekemisestä lähimmäisille. Ne joilla oli valtaa, sortivat kansaa ja kansa puolestaan pyrki innolla tuhoamaan mahtajia.”
”Roomalaisten sotapäällikkö marssi joukkoineen Eleasaria ja hänen kanssaan Masadaa hallussaan pitäviä tikarimiehiä vastaan. Nopeasti hän otti koko seudun haltuunsa ja asetti vartiopaikkoja sopiviin paikkoihin. Hän ympäröi linnoituksen vallilla, ettei kukaan piiritetyistä pääsisi helposti pois pakenemaan, lisäksi asetti vartijat paikoilleen.”
"Silti vielä ihmetyttää linnoituksessa olevien varastojen yltäkylläisyys ja säilytyskyky, niihin oli varastoitu suuret määrät viljaa, runsaasti viiniä ja öljyä, kaikenlaisia palkohedelmiä ja taateleita. Eleanor oli tikarimiehensä kanssa oli kavaluudella saanut linnoituksensa haltuun. Sieltä löytyi kaikenlaisia aseita yli 10000 miehelle, suuri määrä raaka-aineita kuten kuparia, rautaa ja lyijyä. Kerrottiin, että Herodes oli valmistanut tämän linnoituksen pakopaikakseen kahdelta taholta uhkaavien vaaran varalle: Hän pelkäsi, että juutalainen kansa syöksisi hänet vallasta ja palauttaisi entisen kuningassuvun valtaistuimelle. Suurempi ja vaarallisempi uhka oli kuitenkin Egyptin kuningatar Kleopatra, sillä hän ei salannut aikomustaan vaan ahdisti usein pyynnöillään Antoniusta vaatien häntä raivaamaan Herodeksen pois tieltään ja lahjoittamaan hänelle juutalaisten kuninkuuden. Herodes ei uskonut Antoniuksen voivan kieltäytyä lahjoituksesta, siksi hän oli ihmeissään, kun Antonius ei suostunutkaan Kleopatran vaatimuksiin, vaikka oli intohimoisella rakkaudella niin lujasti hänen orjakseen.” Juutalaissodan historia Flavius Josefus.
Wikipedian mukaan
Juutalaiset nousivat kaksi kertaa Rooman valtakuntaa vastaan juutalaissotien nimellä tunnetuissa kapinoissa, ensin vuosina 66–70 ja sitten Simon bar Kokhban johdolla vuosina 132-135.
Vuonna 70 Jerusallemin piirityksessä Tituksen johtama Rooman armeija valtasi Jerusalemin lähes viiden kuukauden piirityksen jälkeen. Kaupunki ryöstettiin, ja roomalaiset polttivat Jerusalemin toisen temppelin, jonka mukana tuhoutuivat juutalaisten arvokkaat sukuluettelot. Lähes koko kaupunki hävitettiin, ja ainoastaan Herodeksen palatsin tornit ja osa länsimuuria säästyivät. Juutalaisia surmattiin valtava määrä: Josephuksen mukaan surmansa saaneita oli noin 1,1 miljoonaa ja vankeja otettiin 97 000, mutta nykyisin näitä lukuja pidetään liioitteluna. Ensimmäinen juutalaissota päättyi kolme vuotta myöhemmin, kun roomalaiset valtasivat Masadan linnoituksen piirityksen jälkeen.
Simon bar Kokhba perusti vuonna 132 lyhytaikaiseksi jääneen itsenäisen juutalaisvaltion, jota hän johti kolme vuotta käyttäen arvonimeä nasi. Roomalaiset kukistivat sen vuonna 135 kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen.
Jäätyään toisen juutalaissodan alkuvaiheessa alakynteen roomalaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa saadakseen vähitellen nujerretuksi juutalaisten taistelutahdon.
Sodan loppuvaiheessa, kun Jerusalem oli jo raunioina, Bar Kokhba pakeni Beet-Teerin linnoitukseen ja johti sotatoimia sieltä käsin. Sen roomalaiset saivat valloitetuksi vasta, kun sota oli jatkanut kolme ja puoli vuotta, ja silloin he surmasivat kaikki sen puolustajat.
Sodan jälkeen Hadrianus yhdisti aikaisemmat Juudean, Galilean ja Samarian hallintoalueet uudeksi provinssiksi nimeltä Syria Palaestina , mitä on yleisesti pidetty merkkinä, että hän yritti lopullisesti katkaista juutalaisten yhteydet maahan.”
”Jo ennen juutalaissotia oli juutalaisia asunut runsaasti Israelin ulkopuolella, mutta kapinoiden jälkeen roomalaiset pakkosiirsivät melkein kaikki juutalaiset eri puolille valtakuntaa. Näin sai alkunsa juutalaisten diaspora Roomalaiset alkoivat käyttää Israelin entisestä alueesta nimeä Palestiina joka johtui rannikolla aikoinaan asuneista filistealaisista.
Titus Flavius Ceasar Vespasiunus Augustus oli Rooman keisarina (79-81) ja sitä ennen sotapäällikkönä Juutalaissodissa, jolloin hän ansiokseen Roomassa luettiin Jerusalemin tuhoaminen v. 70 eaa. Hänen keisariutensa aikana Pompeijin kaupunki tuhoutui tulivuorenpurkauksessa.
Kirjailija, historioitsija Josephus Flavius( 37jaa-100 jaa) oli papillista ja kuninkaallista sukua, selviytyi ensimmäisestä juutalaissodasta 66-73 antauduttuaan roomalaisille, sai Rooman valtakunnan kansalaisuuden ja eli Vespaniuksen, Tituksen ja Domitianuksen hoveissa. Oli myös Tituksen mukana piirittämässä Jerusalemia. Myöhemmin Josephus palasi juutalaisille juurilleen.
Aika oli muutosten aikaa, kristinuskon alku oli samalla vuosisadalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemissa vuonna 30. Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon: ”Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle:”Opettaja, katso millaiset kivet ja millaiset rakennukset” Jeesus vastasi hänelle:”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottomatta”.Opetuslapset yrittävät saada tietoa milloin tapahtuu:” Niin Jeesus rupesi puhumaan heille:”Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy lopulta tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.” Markuksen evankeliumi 13.luku jakeet 1-8.
Kristinusko keräsi kannattajia Rooman valtakunnasta ja erkaantui juutalaisuudesta. Valtionuskonto siitä tuli vuonna 380.
Alueen hallitsijoitta on ollut Rooman läntisen valtakunnan hajottua Bysantti (390-611), Arabivalta (636-1099), Ristiretkeläiset (1099-1291).
Sionismin (Nathan Birnbaum 1891) aatteiden innostamana alueelle alkoi muuttaa juutalaisia, aluksi 1881 lähtien kunnes ensimmäinen maailmansota 1914 keskeytti maahanmuuton. Brittihallinto johti aluetta 1922-1948, Britannia luovutti ongelman ratkaistavaksi YK:lle 1947. YK:n ehdotus jakoi alueen kahteen lähes yhtä suureen osaan ja Jerusalemista tehtäisiin kansainvälisesti hallinnoitu alue. Ehdotuksen tekemisen aikana noin puolet oli palestiinalaisten omistuksessa ja vähän alle puole Brittihallinnolla. Väkivaltaiset yhteenotot alkoivat heti osapuolten välillä.
Brittien poistuttua alueelta Israel julistautui itsenäiseksi 14.toukokuuta 1948. Ympäröivät arabivaltiot hyökkäsivät heti Israeliin; Egypti, Syyria, Jordania, Libanon ja Irak; Neuvostoliitto tuki Israelia ja Britannia arabeja. Sodan alkuvaikeuden jälkeen Israelin onnistui voittamaan sota. Sodan päätyttyä 1949 Israelin haltuun jäi enemmän alueita, kuin YK oli määritellyt. Itsenäistymisen jälkeen alkoi muuttoliike Israeliin holokaustista selvinneitä. Egypti päätti ottaa Suezin kanavan haltuunsa 1956 ja Operaatio Muskettisoturit johdatti Israelin hyökkäystä Siinaihin, Egypti räjäytti öljyjohdot ja 6. marraskuuta britit ja ranskalaiset lopettivat sodan. Aselepo solmittiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton painostuksen avulla, Yhdysvalloista tuli Israelin liittolainen 1967 ja Neuvostoliitto aseisti arabivaltioita, vaikka aluksi oli Israelin liittolainen.
Syyria ja Egypti hyökkäsivät Israeliin 1973 yllättäen pyhänvietossa olleen maan Jom kippur sotana tunnettu. Israel kuitenkin pääsi niskan päälle lopulta Yhdysvaltojen ilmasillan avulla ja tulitauko tuli voimaan 3 viikkoa myöhemmin sodan alettua.
Israel hyökkäsi Libanoniin 1982, jossa käytiin ankaraa sisällisotaa, torjuakseen Libanonista lähtöisin olleita terrori-iskuja. Syyskuussa 1982 Israelin vartioimaan pakolaisleiriin hyökkäsi Beirutista kristittyjä oikeistofalangisteja, jotka surmasivat yli 700 palestiinalaista, Sabran ja Shatillan verilöylynä tunnettu tapahtuma aiheutti laajaa keskustelua ja tivattiin Israelin osuutta asiaan, silloinen pääministeri Ariel Sharon joutui eroamaan, Amnesty syytti Israelin ihmisoikeusloukkauksista pakolaisleirssä, vuonna 1999 Israelin korkein oikeus lopulta kielsi kidutuksen. Israel vetäytyi alueelta ja sen otti haltuun sen jälkeen Hizbollah järjestö ja YK:n rauhanturvaajat.
Saddam Hussein ampui ohjuksia Israeliin 1990 Persianlahden sodassa. Tuon jälkeen on tehty erilaisia rauhansuunnitelmia PLO:n kanssa Yhdysvaltojen johdolla, mutta lopputulokseen ei olla päästy ja nyt palestiinalaisten Gazan kaistaleen hallitsija Hamas terroristit aloittivat sodan pyhäpäivänä, jolloin Israelilaiset tulivat yllätetyksi pyhän viettona 7.lokakuuta kuluvana vuonna 2023 tuhansin raketti- ja droneiskuin.
Arja Kolehmainen 14-15.10.2023 Helsinki
Lähteet: Flavius Josefus; Juutalaissodan historia, Antonius ja Kleopatra;Adrian Goldsworthy, Raamattu, Wikipedia
Auringon ja sen tuottaman säteilyn arvo merkittävä, niin kauan kuin sitä on, on ihmiskunnalla mahdollisuus ja siitä luonto kiittää.
Lähteet: Wikipedia, site:wikinfi.icu, Amarna-kirjeet: diplomatiaa tuhansien vuosien takaa Alex Aissaou HYO 2005; World History Encyclopedia
Yksi vanhimmista tunnetuista rauhansopimuksista, Kadeshin sopimus Istanbulin arkeologisessa museossa. Wikipedia
EA 161, kirjeellä Aziru, johtaja Amurru (toteamalla tapauksensa farao ), yksi Amarna-kirjaimista, jotka on kirjoitettu savitaululle.Tietosanakirja site:wikinfi.icu
Faarao Ekhnaton oli aikaansa edellä yhteiskunnallisesti ja sivistyksellisesti, siitä todistuksena nämä hänen perustamastaan kaupungista El-Amarna löydetyt diplomaatti kirjeet. Auringon
merkitys elämän perustana on tässä uskonnossa merkittävää, sillä ilmasto alueella on maailman kuumimpia ja aurinkoisimpia. Aavikko peittää maan kokonaan lukuun ottamatta 80 kilometriä leveää
kaistaletta Välimeren rannikolla, jossa sataa talvella. Silti Aton auringon säteet oli palvonnan kohde, sillä on sattumalta merkitystä myös tälle ajalle myös uusiutuvan energian hyväksikäyttön kannalta,
kun Auringon säteily on maapallon merkittävin energianlähde ja maapallon eliöille Aurinko on välttämätön kasveissa tapahtuvan yhteyttämisen kautta tuottaa se melkein
kaiken eliökunnan kuluttamasta energiasta. Myös ihmisten fyysinen käyttövoima on Auringosta lähtöisin, sillä kaikki ravinto alkaen kasvikunnasta päättyen ravintoketjun ylimpiin
lenkkeihin edustaa varastoitunutta aurinkoenergiaa.Lähes kaikki ihmiskunnan kuluttama energia on peräisin Auringon
fuusioreaktiosta eri väylien kautta.